VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää viikonalkua. On maanantai ja helmikuun viimeinen viikko. Kun maaliskuu vaihtuu se tarkoittaa minulle, että kevät alkaa ja odotus siitä ensimmäisestä cafe Mellstenin terassilla vierailusta jolloin tunnen jo auringonpaisteen lämmön kasvoillani. Tänään on myös viimeinen helmikuun HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuus cafe Torpanrannassa. Tuo mun vasen käteni joka ehti olla kuukauden kipsissä parin murtuman takia niin ei vieläkään mene kunnolla nyrkkiin ja näin en ole tullut aloittaneeksi harjoittelua Tuulimäen Boxingsalilla. Mutta huomenna taidan yrittää tehdä paluun sinne ja aloittaa kevään treenin 2025 siten kuin se on nyt mahdollista. Mennään taas sitten päivä kerrallaan eteenpäin ja katsotaan miten on mahdollista vielä kuntoutua edes jonkinlaiseen kuntoon? Muuten tässä on tulossa kyllä kaikenlaista Rock and Rollista perhetapahtumiin kevään aikana? Tällä viikolla on 1.3 Lohjan Laurentius-salissa TINOS 6o-vuotta kosertti, joten Lohjalle ajellaan.

                                                                            

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no 8

22-23.4.1962 uusin poikanyrkkeilymestaruuteni Hyvinkäällä. Kuvassa silloinen Viipurin Nyrkkeilijöiden joukkue.

13-14.4.1963 voitin kolmannen kerran poikanyrkkeilymestaruuden ja nyt kilpailut olivat SEINÄJOELLA. Kuvassa Viipurin Nyrkkeilijöiden joukkue.

  SEINÄJOELLA ei ollut isäni mukana vaan Viipurin Nyrkkeilijöiden valmentajana ja avustajana oli kummisetäni ja nyrkkeilyn kultamitalin Berliinin olympialaisissa 1936 voittanut STEN SUVIO sekä REINO KUUSELA. Tässä kuvassa on loppuottelu juuri alkamassa.

Olin 15 vuotias kun ensimmäisen kerran nyrkkeilin Messuhallissa sen B-puolella, jota sanottiin siihen aikaan pikku-Messuhalliksi! Ehdin näiden kolmen vuoden aikana nyrkkeillä poikasarjassa 20 kertaa, joista yhden ottelun hävisin nyrkkeily sekä seurakaverilleni GÖRAN SUNDHOLMILLE.

 GÖRAN "Sunttu" SUNDHOLM ja minä ottelemassa 24.10.1962 Pallokentän salilla                           ottelussa jonka hävisin ja SUNTTU jäikin ainoaksi suomalaiseksi, jota vastaan en tappion kokeneena en saannut revanssia....mutta SUNTTU oli monella tavalla hyvä ja kiva  kaveri, oltiin muutama vuosi tosi läheisiä....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Vielä tänään ajatukseni liikkui KARI MEROSEN poismenossa ja muistot sieltä 60-luvusta, kun olimme poikasia jotka olivat kasvamassa miehiksi ja nyrkkeilimme miehiä vastaan poikasina. Tässä vieressäkin kuva, kun olimme 1965 EM-kisoissa silloisessa Itä-Berliinissä 17:sta vuotiaina ja yks puolalainen taiteilija maalasi meistä kuvan matkanjohtajamme ja silloisen Suomen nyrkkeilyliiton toiminnanjohtajan ATLE SALOKANKAAN sylissä. Tänään kävelimme taas Muruni kanssa täällä Haukilahden rannoilla auringonpaisteessa ja istuimme hetken yhdellä rantapenkilläkin. Kevät on tulossa. Loukkaantunut käteni on edelleen arka eikä mene nyrkkiin ja olen hylännyt toistaiseksi paluuni nyrkkeilyn pariin Tuulimäen boxingsalle. Muutenkin ajatus paluusta harjoittelemaan salille vähän tökkii....vieläkö jaksaa, vieläkö kiinnostaa? Olisiko se jo jotain mikä ei ole minulle enään ajankohtaista? Nyt on taas tapahtunut niin paljon ja tunnen itseni hiukan vanhaksi ja tuntuu että tämä rantakierros ja päivittäinen kävelykierros on tarpeeksi. Taitaa olla vähän arvoituksellista aikaa ja elämää?

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no7

Matkalla nyrkkeilijäksi sain nyrkkeillä tosi monta vuotta ennen kuin Yrjö Piitulaisen Harri-pojasta tuli Harri Piitulainen. Olen aina ollut ylpeä isästäni, enkä ole koskaan uskonut tulevani yhtä loistavaksi nyrkkeilijäksi kuin hän on ollut, mutta yritin tehdä kaikkeni ansaitakseni omat kannukseni tässä kovassa lajissa ja jouduin usein karvaasti kokemaan ihmisten asenteen, kun entisen tähtinyrkkeilijän poika halua tulla tähtinyrkkeilijäksi. Näin isäni saavutuksista tuli tietynlainen tavoitteeni ja ihanteeni! Olinhan lapsesta saakka lukenut isäni leikekirjoista hänen otteluistaan ja loistavasta väistötaidostaan ja nopeudestaan sekä hienosta ammattilaisurastaan. Ja niinpä jo vuoden nyrkkeiltyäni haaveilin tulevani ammattinyrkkeilijäksi ja myös rikkaaksi....Tuskailin vain sitä, että vuodet menevät niin hitaasti ja kestää kauan ennen kuin täytän 17-18 vuotta, jolloin silloisten kuvitelmieni mukaan olisin jo täysi mies.....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Tänään on vaikeaa välttyä kyyneleistä, muistoista sieltä 60-luvun alusta saakka, kun näin että KARI MERONEN on kuollut. Me tapasimme stadionillla nyrkkeilysalilla silloin 1960. Aika pian ystävystyimme ja oltiin 13 vuotiaita ja päätettiin keskenämme, että 17 vuotiaina voitamme ensi kerran niesten Suomen mestaruuden, kun ikämme sallii meidän mukaan menon kisoihin. Harjoittelimme paljon yhdessä, olimme leireillä yhdessä, nyrkkeilymatkoilla yhdessä, armeijassa yhdessä ja jaoimme jopa huoneen yhdessä. Kannustimme ja lohdutimme toisiamme ja ennen kaikkea meillä oli ILO läsnä. Annoin jossakin vaiheessa Karille lempinimen PIKKU MARCIANO....Sanotaan että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...muistan sinua KARI sydämessäni, tunnen tietysti suurta surua, mutta lepää rauhassa.....ILO sinun ystävyydestäsi siellä nyrkkeilymaailmassa ja muistoissa ELÄÄ...R.I.P "PIKKU MARCIANO"  KARI MERONEN

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Suru-uutinen tavoitti taas kerran. Hyvä ja hieno kaverini KICKE BERGHOLM on poistunut keskuudestamme. Tuntuu kuin aina vain enemmän nämä ystävien poismenot koskettavat ja saavat kysymyksen nousemaan esiin...kuinka kauan on vielä  omaa aikaa...Oli miten oli, niin Kickeä oli hienoa tavata ja hän oli ystävällinen, sympaattinen ja lämmin ystävä tavatessamme. Kerron yhden tarinan tässä, kun olin avannut BOXING CENTERIN olikohan se 1989 syksyllä ja silloin yhtenä päivänä Kicke käveli sinne sisään ja sanoi haluavansa liittyä Boxing Centerin jäseneksi, vaikka sanoi ettei käy treenaamassa siellä, mutta haluaa tukea minua yrityksessäni...niinpä KICKE lepää rauhassa muistan sinua lämmöllä ehkä me tavataan vielä joskus? En tiedä miten on, onko jonkinlainen toinen elämä odottamassa maanpäällisen elämän päätyttyä? Näistähän asioista on monenlaisia ajatuksia, mutta kukaan ei ole tullut kertomaan....

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no6

Tämän jälkeen seuraavar kilpailut olivat Suomen poikanyrkkeilyn mestaruuskilpailut 2-3.4.1961 Kokkolassa. Harjoittelin näiden kilpailujen takia tunnollisesti ja olin varma voitostani. Olin jo tässä vaiheessa selvästi syntynyt voittajaksi, sillä huolimatta ujosta luonteestani olin nyrkkeilyssä puhuttaessa hyvin varma itsestäni. Isälläni oli loistava ura nyrkkeilijänä ja olin koko ikäni ollut nyrkkeilyn kanssa tekemisissä, joten minulla oli jokseenkin selvä kuva nyrkkeilystä ja sen luonteesta. Niinpä ennen Kokkolaan menoa löin 20-30 pennin vetoja koulussa jokaisen luokkakaverini kanssa, joka ei uskonut voittooni. Ja löytyihän näitä epäuskoisia ja vetopotista muodostui kokonaisuudessaan jonkun verran yli 10 markkaa. Ensimmäinen lehtijuttu nyrkkeilystäni julkaistiin Helsingin Sanomissa yhden palstan pienellä otsikolla: "PIITULAINEN KEHÄÄN KOKKOLASSA" Jutussa kerrottiin YRJÖ PIITULAISEN Harri-pojan osallistuvan poikanyrkkeilyn mestaruuskilpailuihin ja pojalla olevan lahjojakin, osaa väistää....Ken elää, hän näkee....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Jee....kyllä on helpottava päivä. Kuukauden ajan oli mun käsi lastassa ja tänään otettiin se lasta pois. Vaikka se oli helpottaaa, niin se vaatii kyllä hiukan sormijumppaa, jottta sormet menisivät koukkuun ja siis nyrkkiin ja vaatii vielä muutaman viikon ennenkuin sain luvan sillä kädellä lyödä säkkiä, joten menee varjonyrkkeilyksi, tosin käsikirurgi totesi, että oikealla voi kyllä lyödä....hmm...täytyy varmaan koittaa sitä. No kevättä odotellessa ja Toppelundin ja Haukilahden rantoja kävelessä voin ajatella milloin olisi paluupäivä Tuulimäen Boxingsalille.

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no5

                                          Koulukuva Taivallahden koulusta 1963

Samana syksynä olin aloittanut koulunkäynnin Taivallahden kansakoulussa seitsemännellä luokalla liikelinjalla. Syksy kului koulunkäynnin ja harjoittelun merkeissä. Harjoittelin nyrkkeilyn alkeita hiekkasäkkiä lyöden, narulla hyppelyä opetellen, varjonyrkkeillen   kehässä, liikkuen ympäri kehää kehittääkseni jalkatyötäni pystyäkseni nopeisiin väistöihin ja hyökkäyksiin. Jossain vaiheessa isäni alkoi "sparrata" eli otella harjoitusotteluja kanssani. Alusta saakka jouduin opettelemaan vasemman suoran lyömistä, josta ajan mittaan kehittyikin tapani nyrkkeillä lyöden teräviä vasempia suoria ja liikkuen vastustajan lyöntien alta pois. Puolen vuoden harjoittelun jälkeen aloin valmistautua seurani Viipurin Nyrkkeilijöiden jäsenten välisiin kilpailuihin. Ensimmäinen nyrkkeilyotteluni tapahtui 24.2.1961 ja painoluokkani oli 41kg, vastustajani oli ASKO PARTANEN. Itse ottelusta en muista mitään eikä siitä olisi mitään kerrottavaakaan, sillä se oli tietysti kahden 13 vuotiaan lapsen nyrkkeilyä, mutta koska se oli kumminkin ensimmäinen nyrkkeilyotteluni ja ensimmäinen voittoni, tulen ASKO PARTASEN nimen muistamaan koko elämäni ajan!

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Hyvää lauantaipäivää. Helmikuun ensimmäinen viikko on takana ja ollaan viikkkoa lähempänä kevättä.Tietysti siihen o vielä useita viikkoja, mutta mulle käy niinkuin aina alan sitä odottamaan malttamattomana sitä ensimmäistä päivää, jolloin tunnen auringon lämmittävän kasvojani jossakin rantaterasillla. Todennäköisesti cafe Mellsten taI cafe Torpanrannassa. Tietysti mahdollisuuksia on muitakin paikkoja cafe Ursula tai cafe Caruselli? No tänään on aika hauska ja special ilta, tiedän sen jo kokemuksesta.Olemme Munkkiniemen Kreivin SEPPPO PUPUTIN vieraana Ystävänpäivän juhlassa Munkkiniemen yhteiskoulullla. Ja huomenna vierailu tunnettuun viiden tähden FLOWERS GARDENIIN Birgitta ja Masa von Elmin vieraaksi mikäon aina hieno ja yllätävä ja nyt mennään sitten ELVIKSEN konserttiin. Mikä on kyllä myös hienoa ja yllättävää ELVIS on stadissa? Onpahan aikamoinen viikonloppu edessä ja maanantaina taas HEI ME KAHVITELLAAN cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa ja ensi viikolla mun pitäisi saada tää kipsikin pois kädestä. Toivottavasti luut ovat luutuneet sillä kuukausi kipsi vasemassa kädessä, ei yhtään boxingtreeniä ei yhtään vasenta suoraa, taitaa olla ensi kertaa tämän 77-vuotisen elämäni aikana....

Tässä yksi kuva viimevuotiselta Ystävänpäivä partysta ja vasemalla illan isäntä Munkkinimen Kreivi SEPPO PUPUTTI, minä, Cap Verden Kreivi ja rumpali JUHA SAUNAMÄKI sekä Eversti Parkerina viihdepiireissä tunnettu Bongo PERTTI PAJUNEN. Ja näiden kavereiden seurassa ei pitkästy.

Tämä eiliseltä 8.2.2025 SEPPO PUPUTTI, minä, PERTTI PAJUNEN ja JUHA SAUNAMÄKI huikea ilta taas kerran,

                        Minä ja MASA von ELM hienossa ELVIS näytelmässä ja konsertissa

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Minä ja PENTTI POITTINEN harjoittelemassa Stadikalla 

Tässä vähän tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA no4

Oli syyskuu 1960, kun ensi kerran menin harjoitussalille. Tarkoituksena oli, että alkaisin hiukan miehistyä ja oppisin puolustamaan itseäni. Olin silloin 13-vuotias ja 40 kiloa painava pojannaskali. Luulen, että tähän päivään päättyi myös lapsuuteni. Tästä päivästä lähtien elin täysin nyrkkeilylle. Iltarukouksissani rukoilin kahta asiaa: TEE MINUSTA HYVÄ NYRKKEILIJÄ JA HYVÄ IHMINEN. Ensimmäiset harjoitukset tapahtuivat Eerikinkadun harjoitussalilla, jossa samoina päivinä aloitti painiharjoituksiaan samanikäinen kaverini nimeltään CAJ MALMBERG, josta tulikin tulevina vuosina yksi painimme kovista nimistä. Aloin harjoittelemaan myös Stadionilla Viipurin Nyrkkeilijöiden harjoituksissa. Nyrkkeilysalin fiilinkiin kuuluu, kun astut sinne ovesta sisään, ensin nenääsi tuleva voimakas hien tuoksu, hiekkasäkin paukahdukset, päärynäpallon nopea naputus, hyppynarun rytmikkäät napsahdukset ja kehässä varjonyrkkeilevien kavereiden tuhina. Tämä kaikki saa sinut jollain tavoin siirtymään aivan erikoislaatuiseen maailmaan. Varsinkin nuori poika mennessään ensi kertaa tälläiselle salille on haltioissaan nähdessään voimakkaita ja nopeita nyrkkeilijöitä harjoitustouhuissaan.

Vasemmalla RISTO ja KARI MERONEN, kehätuomarina REINO KUUSELA

valvomassa ottelemista. Oikealla minä ja PENTTI POITTINEN

Näin kävi minullekin. Ensimmäisenä kahtena päivänä isä opetti minulle 

nyrkkeilyasentoa ja kuinka siitä lyödään vasenta ja oikeaa suoraa. Harjoittelin myös muutaman erän hiekkasäkin kanssa ja sain tietysti käteni aroiksi ja siitä olinkin hyvin ylpeä ja onnellinen. Onnellisuus käsien kipeytymisestä kyllä sitten vuosien päästä katosi ja muuttui tuskaksi ja suureksi huoleksi, kuinka saada kädet aina seuraavaksi päiväksi harjoituskuntoon. Näin alkoi nyrkkeilyurani ja harjoituksista tuli päivittäinen ohjelma viisi kertaa viikossa kello viisi iltapäivällä salille, lauantaina vapaapäivä ja sunnuntaina isän kanssa kävelimme yhdessä parin-kolmen tunnin lenkin jutellen nyrkkeilystä.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

5.2.2025 Voi ei, ulkona on satanut lunta. Se ei tietenkään ole mitään ihmeellistä vaan odotettua onhan vielä vasta helmikuun alku. Sitä vaan kun on juuri ollut pari viikkoa Kanarialla auringonpaisteessa ja lämpimässä olisi toivonut nyt jo kevään alkua. No ei auta. Huomenna on kuitenkin jotain joka on jo perinteellistä meidän väillä. Nimittäin ESA HEINOSEN kanssa  joka on ihan nuoruuden kaverini ja oli HJK:n ja futismaajoukkueemmekin  monivuotinen huoltaja ja jonka kanssa Chicosissa käydään kuukausilounaalla, vaihdetaan kuukauden kuulumisia, futiksesta ja elämästä tänä päivänä. Tuoko TEEMU PUKKI joka nyt siirtyi takaisin Suomeen HJK:lle mestaruuden Veikkausliigassa tulevalla kaudella? Täytyypä kysyä ESALTA mitä mieltä hän on asiasta? 

                              Tässä vähän tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA No3

Olin lapsesta saakka esimerkiksi Messuhallissa katsomassa isäni mukana nyrkkeilyä ja tässä yksi suosikkini PENTTI KONTULA. Hän oli suuri suosikki minulle ja tässä hän oli voittanut juuri Suomen mestaruuden ja jäännyt katselemaan otteluja kanssani. Muistan kuinka aina PENAN ottelujen jälkeen mentiin isäni kanssa alas pukuhuoneeseen vanhassa Messuhallissa. Sain häneltä aina appelsiinin. Yksi kerta kävi näin, maaottelumatsin jälkeen, kun PENA oli hävinnyt ottelunsa ja mentiin taas alas pukuhuoneeseen, niin olin varma, etten nyt saa appelsiinia, näin tappion jälkeen? Ja muutenkin tuntui vaikealta mennä häviön jälkeen moikkaamaan sankariani. Mutta ei hätää, iloinen PENTTI KONTULA, kehäsankarini hymyili ja halasi minua sekä antoi sen appelsiinin...ensimmäinen tappion kokeminen nyrkkeilyssä, joka kirpaisi!

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

4.2.2025 Joo niinpä....tuleepa mieleen vieläkö tästä toipuu ja pääsee taas treeni vauhtiin 12 erän normaaliin, mikä nyt sitten on normaalia, vauhtiin? Tällä hetkellä yritän löytää jonkinlaista päiväohjelmaa treenin suhteen, kävelylenkkejä, pientä jumppaa, jonkinlaista alkua. Kun katson tuota kuvaa tuossa vieressä, niin sehän oli vuodelta 2020 ja tunsin kuntoni erinomaiseksi. Nyt ollaan siis viisi vuotta kauempana ja myös kauempana tuosta kunnosta. Tämä kuvakirja on tuon kuuluisan kuvakirjataiteilijan ja Rock and Roll kuvaajan Masa von Elmin tekemä ja tuo kirjan kansi hänen vitaalisen luovuuden synnyttämää. Täytyy kai koittaa ottaa siitä innostusta tähän tulevaan kevääseen ja haastettta....jaksaa jaksaa.... Lauantaina mennäänkin Masa von Elmin ja vaimojemme kanssa Peacokkiin katsomaan, uskokaa tai älkää ELVIS on tulossa Suomeen käymään....C.C.RIDER

Tässä samalla vähän tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA No2

    Ristiäiset! Minä äitini sylissä isäni katsellessa siinä oikealla. Kuvan vasemmassa reunassa                                                                kummisetäni STEN SUVIO sekä sukulaiset

Ensimmäinen asia, mitä tässä elämässäni näin, oli - kuinkas muuten - nyrkkeilyhansikkaat!
Mutta ne olivat hyvin pienet, niin kuin ilmeisesti minäkin. Ne riippuivat kehtoni yläpuolella ja niihin kohdistin kerrotun mukaan ensimmäisen vasemman suorani havaittuani ne. Itse en pysty tätä     tapausta muistamaan, mutta nuo samaiset hansikkaat ovat edelleen killumassa silmieni edessä yhden nyrkkeilykuvan kanssa!

Minä ja äitini. Monet ihmiset muistelevat kovaa lapsuuttaan ja köyhiä olojaan, mutta minä muistan aina saaneeni kotona erinomaisen hyvää ruokaa, lämpöä ja rakkautta. Minulla on ollut hyvät ja kivat vanhemmat ja näin erinomaiset lähtökohdat elämälle.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

2.2.2025 On siis vaihtunut helmikuu ja olen palannut aurinkoiselta Kanarialta takaisin tänne missä on vielä harmaata ja koleata. Ja vielä se yks juttu. Käteni joka murtui heti loman ensimmäisenä päivänä ja oli siellä jo pari viikkoa lastassa sai pari viikkoa lisää myös täällä, joten treenit Tuulimäen Boxingsalilla joutuu odottamaan vielä päivään mikä ei ole tiedossa? Jouduin siis laatimaan itselleni jotain korvaavaa treeniä tai sanoisinko tälläistä eläkeläisen liikuntaa inspiroidusti. Ja tällä mennään nyt tämä helmikuu ainakin ja koitan olla toivoikas, että paluu Boxingtreeneihin Tuulimäen salille tapahtuisi sitten maaliskuussa ja kevät saapuisi tänne Toppelundin ja Haukilahden rannoille? Mitä helmikuu tuo tulessaan alkaa ainakin huomenna HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuudella cafe Torpanrannassa josta olenkin ollut jo pari viikkoa poissa. Aloitetaan tällä!

Tässä samalla vähän tarinaa HARRIN KEHÄKULMASTA No1

Nyt alkaa BOXING STOORI tarinoita ja kuvia! Mun kohdalla se alkoi samana päivänä kun synnyin. Isäni YRJÖ PIITULAINEN joka oli legenda nyrkkeilyssä, virtuoosimainen taitonyrkkeilijä joka tunnettiin  lempinimella NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI liitti minut samana päivänä kun synnyin 30.5.1947 VIIPURIN NYRKKEILIJÖIDEN jäseneksi. Saman päivän Helsingin Sanomissa oli pieni otsikko: 

UUSI TÄHTINYRKKEILIJÄ SYNTYNYT!

                           Tämä saattaa olla ensimmäinen kuva nyrkkeilyhanska kädessäni!

    Faija tulossa boxausmatkalta ja näytää nyrkkeilyhanskaa...."kuule, ehkä siekin vielä joskus"....