VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Perjantai ja viikonloppu edessä. Niin ja muutaman päivän loma varjonyrkkeily leiristäni, sillä lähdemme Muruni kanssa pienelle kotimaan kesäkierrokselle. Ensin Kouvolassa yhdellä tanssilavalla on PARTY huomenna. Sitten ajelemme Aulangolle, josta on hyviä muistoja ja fiiliksiä muunmuassa. vietimme aikoinaan siellä hääyömme hienosssa tornitalon sviitissä, jonka oli meille silloin antanut RITA TAINOLA.... siis vähän nostalgiaa. Sitten ajamme taas Turkuun pariksi päiväksi Hamburger Börs hotelliin, josta on muodostunut yksi lempipaikkamme kesäisin. On siis mielenkiintoista keitä mahdollisesti tapaamme yllättäen kierroksellamme? Ja sitten yksi juttu? Buffetpöydät ja hotelliaamiaiset? Miten hitossa niistä selviän ilman, että painoni nousee taas muutaman kilon ja monen kuukauden työni 78 kilon puolelle taas kerran saa katastrofin? Kun just tänään painoni oli tasan 79,0 kiloa!

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

 Palaan takaisin Tukholmaan päivään, jolloin vasta tutustuin BERTIL KNUTSSONIIN. Sovimme seuraavasta ottelusta joulukuussa BERTILIN ja INGON koikaupungissa Göteborgissa 25.12.1966. BERTIL lupasi lähettää sähkeitse tiedot tulevasta ottelustani, kun vastustajani selviää, erämäärien pysytellessä edelleen neljässä. Seuraavana päivänä oli loistavinta, parasta, mitä on koskaan ollut. Tulla takasin kotiin....Paloin halusta tavata ystävät ja nähdä mitä Suomen lehdet kirjoittivat matsista sekä päästä treenaamaan toiseen ammattilaisotteluuni. Päivän lehdissä olikin tosi paljon juttua Helsingin Sanomien otsikoidessa: "Piitulaiselle loistava ammattilaisavaus". Thomias horjui tyrmäyksen partaalla", Ilta-Sanomat: "Hyvä pelinavaus Harri", Uusi Suomi, " Piitulaisen suorat purivat - Thomiakselle selvä pistehäviö". Oli ottelukuvia, kuvia punnituksesta, kuvia ottelun jälkeen, kun faijan kanssa halataan, oli INGEMAR JOHANSSONIN ylitsevuotavia kehuja, oli BERTIL KNUTSONIN lausuntoja ottelustani. Kaiken kaikkiaan arvostelut olivat loistavia. Muutaman päivän päästä ilmestyivät Viikko-Sanomat ja Seura-lehti ottelu ynnä muine kuvineen ja selostuksineen otsikoilla "Isästä poikaan" ja "Teit isän astumaan". Mutta kuinka toisin tämä kaikki olisi voinut ollakaan, jos.... Olin tietenkin valtavan riemuissani tästä kaikesta hälystä, mutta tiesin kyllä, että vähän yli kuukauden päästä on sama taas edessä. Voitettava on, jotta jutut ja menestys jatkuisivat. Treenattava ja hoidettava itseänsä hyvin, sillä muuten ei kunnian kukko laula! 

Tieto tulevasta vastustajastani tuli Ruotsista, Italian MARCO STROZZA, seitsemän ottelua, kuusi voittoa. Koska ottelu olisi tapaninpäivänä 26.12.1966, eikä joulupäivänä olisi lentoa Göteborgiin, joutuisimme lentämään sinne jo jouluaattona, mikä merkitsi minulle ensimmäistä joulua poissa kotoa ja äitini valmistaman herkullisen jouluaterian menoa ohi suun.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Heinäkuun toinen päivä ja hellettä! Kävin aamulla taas varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja harjoitus tuntui hyvältä, mutta en en vieläkään tuntenut nuortuvani. Mutta eihän se mikään ihme, kun katsoo tuota viereistä ilmoitusta....elämän käänteitä vuodesta 1960 alkaen....siitähän on todella kauan, joten mun täytyy olla aika vanha jo?

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

Ottelun jälkeen ihmispaljouden purkautuessa jäähallista oli mahdoton saada taxia eikä muutakaan kyytiä tuntunut löytyvän. Päätimme mennä maanalaisella keskustaan ja se oli minustakin loistava ajatus, sillä näiden kahden ottelun, omani ja BOSSE HÖGBERGIN jälkeen tunsin tarvitsevani ilmaa ja halusin kävellä vähän aikaa ulkona isän ja äidin kanssa. Juttelimme faijan kanssa koko matkan hotelliin ja ihmettelin HÖGBERGIN ja MAZZINGIN kuntoa ja kovuutta ja tunsin olevani valovuoden päässä huipulta. Illalla hotelli Strandin loistoravintolassa söimme loistoillallisen hyvän mielialan vallitessa, tietoisuus seuraavasta ottelusta mielessä. Salissa söi myös Euroopan mestaruuden säilyttänyt SANDRO MAZZINGI seurueineen molemmissa käsissä märät sidetukot, joilla hän paineli pahoin turvonneita silmäkulmiaan, nenäänsä ja huuliaan. Syötyämme lähdimme tapaamaan BERTIL KNUTSSONIA hänen toimistoonsa, jonne meidät oli pyydetty. Nyt oli poissa ensitapaamisen aikana vallinnut kireys ja kiire BERTILIN istuessa rentona vain paita päällä lepotuolissa, viskilasi kädessä, silmissä hyvin iloinen ja lämmin katse. "Onneksi olkoon, Harri. Oli hieno alku. Olen onnellinen, että Harri on niin hyvä nyrkkeilijä, sillä olin nuori poika, kun minä innostuin nyrkkeilemään ja suuri ihanteeni oli silloin suomalainen taitonyrkkeilijä YRJÖ PIITULAINEN, jonka otteluita täällä Ruotsissa kävin katsomassa ja nyt YRJÖN poika jatkaa täällä samoja jälkiä".... Tämä BERTIL KNUTSSON, joka nyt istui siinä tuolissa puhuen, tuli olemaan minulle isäni jälkeen tärkein ihminen nyrkkeilyssä. Tulen aina muistamaan hänet monista jännittävistä illoista ja hetkistä sekä ihmisenä, joka antoi minulle mahdollisuuden nyrkkeilyn kovassa maailmassa. 

    Kerronpa tässä välissä eräästä fantastisesta tapaamisesta, kun 70-luvulla BERTIL KNUTSSON järjesti Suomeen amerikkalaisen showkoripallojoukkueen HARLEM GLOBETROTTERSIN vierailun ja näin eräänä aamuna lehdestä, että myös BERTIL on tulossa käymään Helsinkiin. Emme olleet nähneet  seitsemään vuoteen, emmekä olleet missään yhteydessä tänä aikana sen jälkeen, kun Ruotsissa ammattinyrkkeily kiellettiin 31.12.1969. Soitin Panttereiden ESKO KARHUSELLE ja kysyin tietääkö hän, millä koneella KNUTSSON saapuu? Päätin yllättää ja mennä häntä vastaan. En muista, mikä päivä se oli, mutta muistan, kun seisoin Seutulan lentokentän vastaanottoaulan lasiovien toisella puolella liukuportaiden tuodessa matkustajia alas tullitarkastukseen. Sillä silmänräpäyksellä, kun hänet näin, oli hän sama "vanha" BERTIL muuttumattomana, kiireisen näköisenä ja samalla huomasin BERTILIN takana toisenkin tutun, BERTILIN hyvän ystävän ÅSAN.... Tunteeko BERTIL minua, kun minulla on nyt viikset, pitempi tukku ja olen kymmenen kiloa lihonut niistä ajoista. Katson heitä lasin takaa. Sisälläni läikähtävät lämpimät, jännittävät ja hauskat muistot. Olisin silloin suostunut vaikka "silputtavaksi" kehään, jos BERTIL olisi sitä odottanut. ÅSA katsoo minua, sanoo jotain BERTILILLE: BERTIL pudistaa päätään. Astun hiukan taaksepäin odottamaan, sillä koripalloherroja on myös tullut häntä vastaan. He tulevat ulos tullista ja ÅSA huutaa..."Se on HARRI". BERTIL katsoo minuun, kiirehtii ohi koripalloherrojen..."HARRI"....Hän halaa minua, hymyilee, nauraa viiksiäni. Hän pyytää anteeksi ja käy tapaamassa koripalloherroja, tulee takaisin, sovitaan että vien heidät hoteliin. Mikä hotelli? INTERCONTINENTAL. Kaikki on kuin ennen. Kerron, mitä olen touhunut, vaikkei sitä tarvitsisi näköjään tehdä, sillä BERTIL on kuullut kaikesta, lähes kaikesta, tämän seitsemän vuoden aijalta yhteisiltä tuttaviltamme. "Kuinka YRJÖ voi"?  kysyy BERTIL... "Tulettehan koripalloiltaan  Annan liput. Olisi mukava tavata YRJÖ. Haluamme huomenna tulla syömään ravintolaasi".... Kysyn, "Miten BOSSE voi, entä INGO, entä....." Kyselemme toisiltamme                                                        vuorotellen, "Kuinka ELIS voi"?...BERTIL nauraa, katsoo minua ja sanoo taas jo ties monenko kerran: "Oli mahtava yllätys, että tulit vastaan"....Ajamme hotellin pihaan. "Tulethan ylös veilä, juodaan kahvit"...Hotellihuoneessa joimme kahvit, Coca Colat ja BERTIL vielä yhden viskin ja puhuimme, puhuimme, oli niin paljon kerrottavaa, kuunneltavaa ja muisteltavaa. Koska minun piti lähteä takaisin duuniin, sovimme että illalla menemme kolmisin syömään ja juttelemaan. Illalla istuimme Kaukosen Saslikissa syöden hyvät sapuskat alku, keski, jälkiruokineen ja juomineen sekä kahveineen. BERTIL pahoitteli useaan kertaan, että ammattinyrkkeilykiellon pitikin tulla juuri silloin, kun minulla olisivat alkaneet suuret rahaottelut ja mahdolliset mestaruusottelut Ruotsissa. Mutta viis siitä. Se oli joka tapauksessa fantastista aikaa se, jolloin kipusimme kohti huippua ja mainetta sekä iloitsimme jokaisen ottelun jälkeen voitosta kaiiki yhdessä, minä, isäni, INGO ja BERTIL Seuraavana päivänä kävivät ÅSA ja BERTIL syömässä Ravintola ANITA & HARRISSA ja ilalla olimme faijan kanssa katsomassa koris-showta  UKK-hallissa. Seuraavana päivänä BERTIL ja ÅSA lensivät Göteborgiin, mutta lupasin soitlla ja mennä käymään Ruotsissa ja silloin pitäisimme riemukkaan diskoillan. 

Ennen kuin palaan takaisin Tukholmaan ja päivään, jolloin vasta tutustuin BERTIL KNUTSSONIIN haluan vielä julkaista tämän kuvan, kun BERTIL täytti 80 vuotta lensimme Göteborgiin ja vietimme muutaman päivän ja yhden loistavan illan katsomassa JERRY WILLIAMS showta, käytiin yhtenä päivänä  syömässä yhdessä merenranta ravintolassa, muisteltiin niitä nyrkkeilyaikoja ja BERTIL sanoi, "Harri, me olemme lähes ainoat jäljellä meidän jengistä"...se tuntui surulliselta, mutta toisaalta....monikymmen vuotinen ystävyys, joka alkoi siis nyt 11.11.1966 on ollut arvokas ja mieleenpainuva....mutta nyt siihen päivään, jolloin sovimme, että seuraava ottelu olisi joulukuussa BERTILIN ja INGON kotikaupungissa Göteborgissa 26.12.1966. BERTIL lupasi lähettää sähkeitse tiedon tulevasta ottelustani, kun vastustajani selviää, erämäärien pysytellessä edelleen neljässä.

             Promoottorit INGEMAR JOHANSSON & BERTIL KNUTSSON

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

OOOO,,,eikö ole ihanaa...aurinko paistaa ja on lämmin kesäinen aamu. Minä olen käynnyt varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla, mutta yksi mikä vaan harmittaa? En vieläkään tunne nuortuneeni vaikka jo kolme kuukautta olen pitänyt tätä kesäleiriä itselleni. Onkohan valmennuksessa jotain vikaa. Liian pehmo ja kiltti valmentaja, joka kehoittaa vaan ottamaan iisisti ja muistamaan että olen jo vanha ukko. Pirullista kuultavaa. Taidan antaa kohta valmentajalle potkut ja etsiä kunnollisen ankaran periksi antamattoman valmentajan joka ei paljon päätä silittele ja vie buffetpöytiin syömään? Sillä edelleenkin paino 79,1....ei millään livahda sinne 78 kilon puolelle. Tänäänkin valmentajani meinaa viedä mut suschibuffet lounaalle ja sanoo että ansaitseb sen kun oon ollut niin ahkera treenaaja. No huomenna on turha mennä vaa`alle. No hyvää ja aurinkoista tiistaipäivää!

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

  Käytyäni suihkussa ja puettuani siviilivaatteet ylleni lähdimme tapaamaan illan pääottelijaa BOSSE HÖGBERGIA ja toivottamaan onnea hänen ottelulleen Euroopan mestaruudesta. Koputimme varovasti ovelle, missä  luki "Bosse Högberg , ei saa häiritä" , ja avasimme oven. Olen puhunut omista paineistani ja helvetillisestä odotuksesta ennen ottelua, mutta BOSSE HÖGBERGIN paine taisi olla kymmenkertainen, sillä ilma sisällä ei tuntunut liikkuvan milliäkään vaan astuit kuin erillään maailmasta olevaan kammioon, josta olisit voinut leikata siivuja jännityksestä, paineesta, sähköstä. Huoneessa oli BOSSE HÖGBERGIN lisäksi vain BÖRJE HANSSON. Päättäväisyys ja voima, joka uhkui BOSSE HÖGBERGISTÄ, oli valtava, tuntui, ettei hän tarvitse ovia, sen kuin vain kävelee seinien läpi. Toivotamme onnea ottelulle.... BOSSE ei vastaa mitään, nyökkää vain. Jätämme hänet kamppailemaan "riivajaisia" vastaan. Se oli ensikohtaaminen BOSSE HÖGBERGIN, Ruotsin kohutun skandaalinkäryisen huippunyrkkeilijän kanssa. Ottelu, jonka näin hänen nyrkkeilevän, taistelevan, Italian hirmukovaa SANDRO MAZZINGIA vastaan, oli ottelu, jonka veroista en ole nähnyt ja tuskinpa tulen näkemäänkään. Siinä kaksi äärettömän kovaa boksaria yrittivät nyrkein silputa ensimmäiset seitsemän erää toisensa riekaleiksi ja sen jälkeen valtavaa voitontahtoa uhkuva BOSSE HÖGBERG taisteli hiukan vielä itseään vahvempaa ja parempaa nyrkkeilijää vastaan, joka erä erältä seuraavat kuusi erää "silppusi" BOSSEA, mutta ei saanut tämän halua voittaa murtumaan, vaan kehätuomarin keskeyttäessä ottelun 14. erässä oli BOSSE HÖGBERG kirjaimmellisesti pyörtynyt pystyyn, mutta ei suostunut vaipumaan kanveesille. Tuomari johdatti BOSSEN kehäkulmaansa. Tunsin kyynelien valuvan pitkin poskiani ja kärsin vertavuotavan BOSSEN vuoksi, joka jakkaralleen istuessaan vaipui kasaan kehäköysiä vasten. Hallissa oli hiirenhiljaista  

  15000 ihmisen tuijottaessa lumoutuneena  ja kauhuissaan tätä näkyä. 10 sekuntia.... BOSSE HÖGBERG ryhdistäytyy...Pää nousee rinnalta ylös.... Hän ei suostunut nytkään antamaan periksi vaan katsoi  turvonneiden, veristen silmäkulmien alta SANDRO MAZZINGIA ja nyökkää tälle.... Ensimmäisellä penkkirivillä istuvan Ruotsin ykköslaulajattaren  ja BOSSEN vaimon ANITA LINDBLOMIN edessä oli kolmisenkymmentä kuvaajaa polvillaan kamerat suunnattuina hänen kasvoihinsa odottaen murtuuko hän ja saadakseen kuvata sen. Mutta myös ANITAN tahto oli taistelijan, kasvot kalpeina  hän piti pintansa  ja sanoi  olevansa ylpeä BOSSEN taistelusta. 15000 ihmistä osoitti suosiota suurelle nyrkkeilijälle BOSSE HÖGBERGILLE, joka oli käynyt valtavan taistelun kehässä ja tehnyt todellakin parhaansa. Olipa esimerkki ammattinyrkkeilyn kovuudesta ensikertalaiselle!

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Kävipä hyvä tuuri, ehdin just käydä varjonyrkkeilemästä Toppelundin Areenalla, kun alkoi ukkosmyrsky. No ei tartte väistellä salamoita. Kesäkuun varjonyrkkeilytreenit on tehty ja paino 79.4 kiloa se 78, on vielä saavuttamtta ja toteutumatta? Tiedä sitä toteutuuko koskaan? No vielä heinäkuu ulkona ja sitten paluu sinne Tuulimäen Boxingsaliin. Kesäkuun lopetus on sopivasti cafe Torpanrannassa HEI ME KAHVITELLAAN viikottaisessa tapaamisessa kavereiden kanssa. Näin hyvää sunnuntaipäivää kaikille kahdelle seuraajalleni!

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

  Onkohan elämässä suurempaa onnea kuin voida tuottaa lähimmäisilleen aitoa iloa, niin kuin nytkin, kun katsoin valmentajaani ja isääni seisoessani keskellä kehää odottaen tuomion julistamisseremoniaa . Hän säteilee onnesta ja tyytyväisyydestä valtava joukko ihmisiä ympärillään ja tyytyväisyys näkyy vielä tänäänkin valokuvissa, lehtikuvissa, joita silloin salamavalot räpsähdellen otettiin. Pukuhuoneeseen päästyämme sinne ryntää INGEMAR JOHANSSON hymy kasvoillaan: "Jättefint, Harri" sanoo INGO ja rutistaa kättäni ja kysyy faijalta, olisimmeko jo joulukuussa valmiit nyrkkeilemään Göteborgissa toisen ottelun? Minäkö valmis... totta kai! Minähän olin pelännyt sydän pakahtumaisillaan, ettei toista ottelua ehkä tulekaan, jos minut tyrmättäisiin. Äitini tuli pukuhuoneeseen, halasimme, pussasimme ja perhe PIITULAINEN oli ikionnellinen. Faija lähti soittamaan Helsinkiin pikkusiskolleni ANNELLE, joka jännitti varmasti kovasti, miten ottelussa oli käynyt. Lehtiväkeä kävi pukuhuoneessa. Kysymyksiä, valokuvia, onnitteluja. Voittajan osa - mainetta - kunniaa.... Kuitenkaan kyseessä ei ollut mikään suuri urheilusaavutus, vain minulle ehkä tärkein tapahtuma mitä on ollut ja tulee olemaan. Mutta julkisuuden sirkus oli kyllä melkoinen johtuen varmaankin hiukan kiistanalaisesta nyrkkeilyurastani, legendaarisesta isästäni ja nuoresta iästäni. Olin todella saamassa nimeni näkyvästi julkisuuteen, mikä olikin kyllä koko ajan ollut tarkoituksenani.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Hyvää viikonloppua. On luvattu taas kosteeta ja sateista päivää ja viikonloppua. Olin aamulla varjonyrkkeilemässä tuossa Toppelundin Areenalla ja vähän hymyilytti siinä sateen ropistessa kuinka joitakin kymmniä vuosia sitten, kun pidin kesäleiriä kuntonyrkkeilystä innostuneille ja oli tosi sateinen kesä. Silloin keksin lauseen treenaajille lohdutukseksi "ME EMME OLE SOKERISTA VAIKKA OLLAANKIN MAKEITA" Ja niin treenattiin koko kesä tunnollisesti kolme kertaa viikossa. Nyt tahtini on 3-5 kertaa viikossa enkä voi lohduttautua sillä että olisin jotenkin makee? Se on kaukana, kun joskus sitä kuvittelin? Kaikkea harhaa sitä elämässä kuvittelee? No joka tapauksesssa tänään siis kävin treenaamassa ja voisin sanoa niinkuin tuossa kuvan allakin lukee, olen ajantasalla. 

Tarinaa Harrin Krhäkulmasta 

   Kello on viisitoista vaille seitsemän, kun auto tuli hakemaan ottelupaikalle. Matkalla kohti Johanneshovin jäähallia katselin mitään näkemättömin silmin auton ikkunasta Tukholmaa. Toivoin matkan kestävän pitkään, mutta auto tuntui kaartavan aivan liian pian Johanneshovin parkkipaikalle ja jälleen yksi askel kohti ottelua sekä alkavaa ammattilaisuraa oli otettu. Vain tunti aikaa.... Menimme sisään jäähallin takaa ja vastassa oli kiireinen ja kiihkeä tunnelma jäähallin pukuhuoneiden käytävillä. Oli kaiken maalaista ja väristä ihmistä keskustelemassa ja neuvottelemassa kohta alkavista  otteluista. Minun pukuhuoneeni oli yhteinen ruotsalaisten ammattiboksareiden BOSSE PETTERSSONIN  ja JAN PERSONIN kanssa, jotka ottivat minut hyvin lämpimästi vastaan toivottaen onnea alkavalle uralleni.  BOSSE HÖGBERGIN treenari ja avustaja BÖRJE HANSSON, entinen Ruotsin mestari ja maaotteluedustaja sekä myös isäni entinen vastustaja maaottelussa Ruotsi - Suomi tuli tervehtimään, ja jälleennäkemisen riemu oli suuri entisille kilpakumppaneille heidän halatessaan ja taputellessaan toisiaan. BÖRJE HANSSON lupasi tulla faijan avuksi kehäkulmaan ottelun ajaksi. 

Oli aika vaihtaa otteluvaatteet päälle. Oli aika laittaa käsisiteet käsiin. NISSE BLOMBERG, INGEMAR JOHANSSONIN treenari ja avustaja auttoi käsieni teippauksessa samalla muistellen joitakin isäni otteluita, joissa hän oli ollut avustajana ja teippaamassa isäni käsiä ottelukuntoon. Nyt oli siis menossa käsien teippaus toisessa polvessa. Jengiä kävi smokkipukuisia promoottoreita BERTIL KNUTSSONIA ja INGEMAR JOHANSSONIA myöten toivottelemassa onnea matkaan. Ja vatsassani lenteli parvittain perhosia.... Aikaa 20 minuuttia...Kovaa, kovaa...Kohta on taas totuuden hetki. Olenko nyrkkeilijä vai ilmapallo? Aikaa 20 minuuttia...Kovaa, kovaa...En anna periksi, voitan, voitan tänään... On voitettava tänään...Aikaa 15 minuuttia....Huh, eikö toi samperin kello kulje tänään ollenkaan...15000 ihmistä, niin paljon ei ole ollut koskaan ihmisiä, kun olen nyrkkeillyt...Tänään on voitettava...Tänään on voitettava....Aikaa 10 minuuttia...Kovaa, kovaa.. Varjonyrkkeilen pukuhuoneessa iskien lyöntejä ilmaan  saadakseni itseni pieneen hikeen, että olisin valmis ensi sekunnista lähtien vaikka kuinka kovaan tahtiin, jos on tarvis...Vastustajallani on huonot jalat...Tänään on voitettava.... Aikaa viisi minuuttia....Faija hieroo vaseliinia silmäkulmiini, nenääni ja huuliini, jotta vastustajani hanska liukuisi paremmin kasvoiltani osuessaan eikä repäisisi ihoa auki. Hikipurot valuvat kainaloistani ja niskastani...Helvetti, eikö tämä aika tule jo täyteen, että pääsisi tästä painajaisesta pois voittajana tai voitettuna, sama se, kunhan tämä on vaan ohi. Ei, ei...Tänään on voitettava! Sitä odottaa faija ja perhe, ystävät, Suomen lehdistön edustajat, jotka ovat täällä, ja ehkä vielä joku muukin. BERTIL KNUTSSON tulee ilmoittamaan vielä 15 minuuttia. Kaikki ihmiset eivät vielä ole sisällä. Kovaa... kovaa....Faija hieroo hanskoista rystyskohdasta pehmustetta pois, jotta nyrkki olisi kovempi osuessaan. Sama käsittely tapahtuu ilmeisesti vastustajan pukuhuoneessa. Mitä jos minut tyrmätään? Se on uran loppu se. Katsomossa 15000 ihmistä ja lehdistö. Ei, se olisi liian kovaa...Tänään on taisteltava. Nyrkkeiltävä. Liikuttava. Vastustajallani on huonot jalat. Aikaa 1o minuuttia...Ei saakeli, onks tää nyt ihmisen hommaa, odottaa, että pääsee kehään mahdollisesti toisen lyötäväksi ja tyrmättäväksi. Kaikkeen sitä tulee ryhdyttyä...Tänään on voitettava....Tänään on voitettava... . Aikaa 5 minuuttia...BÖRJE HANSSON tulee kertomaan, että INGO ja BERTIL ovat kehässä pitämässä puhetta ja toivottamassa ihmiset tervetulleiksi. "Laitetaan hanskat käteen" sanoo faija. Istun penkillä faijan sitoessa hanskat käsiini. Nyt se on sitten menoa. "Onko hyvä", kysyy faija saatuaan hanskat käsiini. Lyön muutaman kerran seinään. "Okei, hyvältä tuntuu". "Nyt, Harri, lähdetään, nyrkkeile, liiku. Katso ensimmäinen erä, mitä kaveri on syönyt. Sinulla  ei ole mitään hätää. Sinä osaat nyrkkeillä. Sinä olet kunnossa. Lähdetään ja toimitetaan se kaveri eläkkeelle". 

 

   Näillä sanoilla lähdimme kohti kehää läpi 15000 ihmisen väkijoukon minun imiessä sähköä ja tunnelmaa itseeni varjonyrkkeilen kevyesti käytävillä ihmisjoukon keskellä. Ajatukset olivat keskittyneet vain yhteen ainoaan: voitan tänään. Nousen suoraan kehään, hailautan kättäni joka suuntaan tervehtien yleisöä. Vastustajani nousee kehään musta silkkiviitta päällään. Minulla itselläni on punainen. Kuuluttaja esittelee meidät. Kehätuomari komentaa kehän keskelle, kättelemme, palaamme omiin nurkkiimme ja gongi soi. Ensimmäinen erä. Aloitan terävällä vasemmalla suoralla, joka tavoittaa heti vastustajani kasvot. Kaksi, kolme, neljä.....Vasen suorani pommittaa hänen päätänsä. PIERRE THOMIAS keinahtelee kevyesti puolelta toiselle ja pyrkii lyömään vasenta koukkua ja oikeata suoraa vastalääkkeeksi vasemmalle suoralleni, ne kyllä torjun helposti         

    käsineisiin, mutta voimaa ja terävyyttä niissä tuntuu olevan. Ensimmäinen erä päättyy minun voittaessa sen selvästi. Faija ryntää kuin tuulispää ylös kehänurkkaukseen ja on kuin aurinko: "Loistavaa Harri, loistavaa. Tämä on nyrkkeilyä. Jatka samalla tavalla, mutta varo Thomiasin vasenta, sillä se tuntuu olevan hänen paras aseensa". Kurlaan suutani vedellä. Gongi soi. Toinen erä. Aloitan samalla tavalla. Vasen, vasen, vasen, oikea, ei osu.... Vasen, vasen....vastustajani osuu kasvoihini. Ei hätää. Kestin sen. Ei sattunut. Vastustajani yrittää nyt rajusti saada yliotteen lyöden molemmin käsin koukkuja, mutta vastaan suorillani ja pystyn pitämään erän tasaisena. Erä päättyy. "Loistavaa. Kaikki menee hyvin, koeta käyttää enemmän oikeata" sanoo faija . Kolmas erä. Vasen, vasen, oikea...ohi...Vastustajani on melkoisen tarkka kaveri. Vaihdamme lyöntejä. Hän lyö koukkujaan ja vastaan suorillani. Vasen, vasen, oikea...ohi ja silloin se tapahtuu. Vastustajani tavoittaa maksani. Vihlaiseva kipu viiltää lävitseni. En saa näyttää, että lyönti osui, mutta en voi mitään. Tuntuu kuin en saisi henkeä. Kädet putoavat alas...liiku, liiku, huutaa aivoni minulle ja tämä pelasti minut, sillä liikkuessani taaksepäin ympäri kehää kädet alhaalla ei PIERRE THOMIAS saanut minua kiinni ja onnekseni gongikin soi kolmannen erän lopuksi. 

 

   "Ei mitään hätää. Vedä syvään ilmaa keuhkoisisi ja haista tätä". Faija työntää hajusuolapullon nenäni alle. "Nyt alkaa viimeinen erä. Nyrkkeile, liiku. Näihän, että se on hidas jaloistaan. Juoksuta nyt sitä ympäri kehää ja koeta vasemman jälkeen lyödä perään oikealla. Nyrkkeile, nyrkkeile, liiku", huutaa faija vielä perään. Neljäs ja viimeinen erä. Teen niin kuin käskettiin. Tanssin ympäri kehää PIERRE THOMIAS perässäni lyöden vasenta suoraani toistuvasti vastustajani tavoittamatta minua nyt kertaakaan, sillä en jää hetkeksikään paikalle ja anna hänelle uutta mahdollisuutta vahingoittaa minua.... Vasen, oikea ja lyönnit tavoittavat yllättäen THOMIAKSEN poskipään. Hän horjahtaa. Liikun edelleenkin. Vasen, oikea ja THOMIAS hoippuu sekapäisenä kehässä, mutta pysyy pystyssä. Gongi soi. Olen voittanut. Selvisin jatkoon... Olen pelissä mukana....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Jee...perjantai ja aurinkoinen aamu. Käyty varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja ei ei, en nuortunut taas yhtään. On se vaan kivuliasta? Vaikka kuinka yrittää, niin ei. Tänään voisin yrittää sitä miten Rock and Roll auttaa sillä Storyvillen terassilla olisi tänään koulu ja kuorokaverini SUNTSI JÄRVINEN The FIRST yhtyeensä kanssa ja terassilla paljon kavereita. Yksi juttu mikä melkein aina on siellä Storyvillen terasilla, että vettä sataa? Tässä yksi kuva taisi olla viime kesänä. No ollaan toiveikkaita....Elämä on arvoituksellista....

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

   Sain odottaa hyvin pitkään unta viimeisenä muistikuvana kauhunäky minun valuessa kanveesille mustan vastustajani tainnuttamana. Mutta aamulla 11.11.1966 kello 7.00 aamuherätyksen tullessa pomppasin ylös tietäen sillä sekunnilla, että tänään on se päivä, jolloin taas punnitaan, minne olen menossa. Varjonyrkkeilin heti koettaen, olenko herkässä ja nopeassa kunnossa. Yleensä nyrkkeilijä tuntee ottelupäivän aamuna, ettei lyönnit oikein lähde. Niin tuntui tietysti nyt minustakin. En juonnut vielä aamukahvia enkä syönyt mitään, sillä painoni olisi tunnin päästä alkavassa punnituksessa oltava 62,0 kg. Auto haki meidät hotellista     

 ammattilaisurani ensimmäistä vaihetta, punnitusta varten. Punnituksessa näkisin myös vastustajani, muut nyrkkeilijät ja INGEMAR JOHANSSONIN! Ravintola Ambassadörin edessä parveili jo kymmeniä ihmisiä. Ovella oli iso taulu, joka kertoi ammattinyrkkeilijöiden punnituksen tapahtuvan täällä sisäänpääsymaksu 15 kruunua. Voi hurja, punnitustilaisuuskin oli myyty! Sisällä Ambassadörin juhlasalissa oli vaaka jo asetettu valmiiksi esiintymiskorokkeelle. Paikalla oli paljon nyrkkeilyväkeä, jotka kaikki tuntuivat muistavan isäni ja halailivat ja kättelivät häntä. Isäni tietysti esitteli minut sanoen: "Minun poikani". Ja näin, kuinka hieno ja suuri hetki se oli isälleni, ja toivoin voivani olla sen arvoinen. Sitten vihdoinkin tapasin INGON ja hän oli ensi hetkestä lähtien lämmin, hymyilevä ja iloinen nyrkkeilykaveri. Hän vastaili suomalaisten lehtimiesten kysymyksiin minua koskevista suunnitelmista pyöreästi, varmastikin epäröiden, koska INGO ei ollut nähnyt minun koskaan nyrkkeilevän, ainoastaan kuullut jotain juttuja, joten varmasti hänkin oli utelias näkemään. mitä illalla tapahtuu? Painoni oli 61,5 kg. Odotin vastustajani tuloa verhon takaa. Sieltä tuli jäntevä, leveäharteinen ja musta PIERRE THOMIAS. Katsoin hänen selkäänsä, joka oli hyvin voimakas. Lyö varmasti kovaa, ajattelin, mutta jalat olivat hyvin hoikat, mikä saikin faijan sanomaan: "Sillä on heikot jalat". Tämä tarkoitti, ettei vastustajani olisi varmastikaan mikään loistava liikkuja kehässä, mikä antaisi minulle sen edun, että voisin ainakin "tanssia" karkuun. Tämän tilaisuuden jälkeen hotellissa oli lääkärintarkastus. Nyrkkeilijöiden kunto tarkastetaan aina ennen ottelua ja näin koetetaan estää ennakolta, ettei turhia vahinkoja pääsisi sattumaan. Tämän jälkeen alkoikin pitkä, hiostava ja lohduton päivä, jolloin odotin illan koittavan ja sen hetken tulevan, joka ratkaisisi tulevaisuuteni nyrkkeilijänä. Jälleen ristin käteni monta kertaa pyytäen voimaa ja rohkeutta voittoon. Iltapäivällä kello kahden aikaan kävin syömässä, mutta minulla ei ollut poikkeuksellista kyllä lainkaan nälkä. Kävelin tunnin ruokailun jälkeen ja käveltyäni koetin nukkua hiukan. Välillä olin vähän aikaa jonkinlaiseen horrokseen vaipuneena ja välillä pomppasin ylös koettaen irtoaako lyönnit. Mitä kello on? Neljä. Voi helvetti, vielä kolme tuntia. Sänkyyn. Ylös. Mitä kello on? Viisi. No, voi... Vielä kaksi tuntia. Piinaa... piinaa... Kohta on edessä kova paikka. Koeta klaarata, olethan aina isotellut, kuinka hyvä olet....Olethan halunnut ammattilaiseksi... Siinä on, koeta klaarata nyt....

Tähän tapaan ruoskin itseäni henkisesti valmistautuessani yksin hotellihuoneessa tärkeimpään otteluuni, jossa ei ollut panoksena mitään suurta urheilusuoritusta,  mestaruutta tai mitalia, vaan panoksena oli nyrkkeilyurani ammattinyrkkeilijänä?

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Haa....torstai on toiveita täynnä? Niin sanotaan. Kyllä näitä toiveita olisi ajatellen nyt tätä maailman menoa ja sotia ym. ym. Joka tapauksessa kesä on vihdoinkin alkamassa, niin ainakin uskon. Heinäkuu tulee olemaan aurinkoinen ja lämmin. Tämä on vain mun ennustukseni? Tänä aamuna kävin voisiko jo sanoa luonnollisesti varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla. Ei en vieläkään nuortunut. Ei mahda mitään. Vielä heinäkuu Toppelundin Areenalla ennen kuin Tuulimäen Boxing sali aukeaa. Hyvää torstaipäivää teille molemmille blogini seuraajalle. Elämä on arvaamatonta, mutta myös ainakin välillä ihanaa....

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

Automme pysähtyy Tukholmalaisen loistohotellin Strandin eteen.  Mies hotellin hienossa vihreässä virkapuvussa ryntää avaamaan automme ovia ja auttamaan matkalaukkujen kantamisessa. Astumme sisään mahtavaan aulaan paksun upottavan kokolattiamaton tuntuessa pehmeänä jalkojen alla. Astuminen tulevana "ammattinyrkkeilytähtenä" loistohotellin ilmapiiriin sai mieleni leijumaan jossakin korkealla. Olen kyllä aikamoinen nautiskelija, sillä minulle tuottaa valtavan hienoja tunne elämyksiä matkustaminen uusiin maihin, uusien ihmisten tapaaminen, syöminen hienoissa ravintoloissa sekä eri maiden ja kaupunkien nähtävyydet. Olen monen monta kertaa tuntenut itseni onnenpojaksi, sillä minulla ei olisi ollut koskaan varaa näihin asioihin ilman nyrkkeilyä. Veimme tavarat huoneeseemme ja sitten lähdimme faijan kanssa tapaamaan työnantajaamme BERTIL KNUTSSONIA hänen sviittiinsä, jossa hänellä oli toimisto kilpailujen ja niitä edeltävien päivien ajan. Jännitin hieman matkalla työnantajan toimistoon, niin kuin ilmeisesti jokainen jännittää, kun menee uuteen työpaikkaan ja tapaa johtajan ensi kerran. Olisikohan INGEMAR JOHANSSONKIN siellä? Tapaaminen entisen raskaan sarjan maailmanmestarin kanssa olisi todella mahtava homma.

Mutta näky, mikä kohtasi minua astuttuani sisään huoneistoon, poikkesi varmasti normaalista työpaikasta. Ensinnäkin huoneisto oli täynnä ihmisiä, kaiken maalaisia. Valtava puheensorina täytti huoneen. BERTIL KNUTSSON istui mahtavan pöydän takana, jossa neljä puhelinta soivat lakkaamatta. Aina välillä KNUTSSON puhui lehti-ihmisille, joilla oli lehtiöt kädessään. Raivasimme tiemme KNUTSSONIN luokse ja hän tunsi välittömäsi isäni. Hän tervehti meitä nopeasti ja kertoi auton hakevan meidät huomenna aamulla punnitustilaisuuteen, joka olisi Kungsgatanilla ravintola Ambassadörin juhlasalissa kello 8.00. Hän pahoitteli, että on vähän kiire, mutta tapaisimme kyllä myöhemmin. 

Poistuttuamme tästä hälinästä ajattelin ihmeissäni tätä sirkusta. Minkälainen mies BERTIL KNUTSSON oikein oli? Hänestä kun oli jo etukäteen kerrottu minulle todella kovia juttuja, piinkova, kylmä liikemies ja joku jopa epäili hänen olevan gangsteri. Mietin äskeistä tapaamista. BERTIL KNUTSSONILLA ei hymynhäivää irronnut hänen puhuessaan nopeasti ja käskevästi puhelimeen kireätä ja kiihkeätä tunnelmaa ympärilleen luoden. Saapahan nähdä, pelasin taas todella rohkeata uhkapeliä menestyksestäni, sillä minulla ei ollut minkäänlaista sopimusta jatko-otteluista vaan sopimus koski vain tätä ottelua. Jos epäonnistuisin, tuskinpa lisää otteluja siunautuisi. Suomen lehdet saisivat kyllä aiheen arvostella ratkaisuani. Huomenna tänne tulisi Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Viikkosanomat ja Seuralehti, joten ottelun tärkeys vain kasvoi sisälläni. Tähän päivään jäi piinaava, nakertava jännitys, alitajuinen pelko epäonnistumisesta. Huomisen odottaminen, ajan tiimalasin hiljainen valuminen....