VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää viikonalkua ja maanantai päivää. Tänään on siis viikottainen kahvittelupäivä kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa. Minähän en koskaan tiedä ketä sinne on tulossa ja yllätys mahdollisuuksiakin Torpanrannan vierailussa on olemassa. Tämä tuleva viikko on vielä ylltätyksetön, luultavasti, sillä seuravat päivät ovat varjonyrkkeilytreeniä Toppelundin Areenalla, MUTTA olen kertonut, että olen ollut jonkinlaisessa "laihdutus kuurilla" sen Andalusian viime keväisen matkan jälkeen tai oikeastaan sen jälkeen kun täytin 50 vuotta  ja silloin painoni oli alle 80 kiloa....siis kohta siitä on 28 vuotta? No mutta nyt yritykseni on tuottamassa tulosta, joskin se vaara, että joku glamourin ja säihkeen keskellä elävä ystäväni saattaa houkutella johonkin hienoon ruokapaikkaan jossa on herkullinen buffet pöytä täynnä herkullisia ruokia jälkiruoka herkkuineen? Vaaroja on siis tulevassa viikossa olemassa! On ehkä paras pitää kännykkä suljettuna, välttää tapaamaamisia ja keskittyä vain varjonyrkkeily treeneihin tuossa Toppelundin Areenalla ja sitten sunnuntaina ajellaan Kotkaan Kotkan Voimailijoiden 90 vuotisjuhliin ja moikkaamaan HEIKKI KOTILAISTA ja varmaan joitakin muistakin nyrkkeilykavereita....ja sitten...joo palataan siihen sitten kun se on ajankohtaista....nyt tällä viikollla 400 grammaa....

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no35

Tappiollisen Tunisian matkan jälkeen minulle määrättiin katsastusottelu Tapanilan Erän järjestämissä kansainvälisissä kilpailuissa 15.10.1965 Lahden ESA JÄRVISTÄ vastaan tulevan Ranska-maaottelun edustuksesta. Tuleva ottelu ei paljon huolestuttanut, sillä kuukauden päästä oli edessäni edustus Suomen armeijassa ja se nyt tällä hetkellä enemmän huolestutti. Ottelupäivänä kuljinkin lähes aamusta saakka PURTSIN kanssa hänen toimitellessaan asioitaan kaupungilla. Siinä kaupungissa hyöriessämme PURTSI keksi aivan uuden tavan keskittyä otteluun, tavan joka veisi ajatukset hetkeksi pois ottelusta. Menimme nimittäin iltapäivällä Scala-elokuvateatteriin katsomaan seksifilmejä ja todellakin pystyin irrottamaan ajatukseni hetkeksi nyrkkeilystä, joten elokuvateatterista lähdettyämme huomasin kauhukseni kellon olevan jo 16.00 ja kun punnitus oli kello 16.00-17.00 oli aikaa enää vähän ehtiä urheilutalolle. Hyppäsin taxiin ja toivoin painoni olevan kunnossa (60kg) sillä ei ollut tullut siitäkään tänään pidettyä huolta. Olin kello 16.50 Urheilutalolla, jossa faija jo hermostuneena odotti ja karjalainen temperamentti leimahteli hänen kivahtaessaan: "Missä herra on oikein ollut? Punnitus alkoi kello 16.00. Kerroin nukkuneeni liikaa. Painoni oli tasan 60kg, mutta omatuntoni soimasi minua, sillä nyt oli nälkä ja väsytti päivän hössöttämisen jälkeen. Mutta ei ollut enää aikaa syödä ja nukkua, sillä kilpailut alkaisivat kello 19.00. Miten käy tänään? Selviäisinkö ESA JÄRVISESTÄ? Mitä jos häviäisin? Kysymykset pyörivät ilman vastausta päässäni - vastaus tulee kehässä ESA JÄRVISEN nyrkkien  välityksellä.....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta ja lauantai päivää. Olen käynnyt taas varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja ei en tunne vieläkään nuortuvani, mutta ehkä ihan, ihan vähän paremmin treeni nyt menee. Mutta en voi kyllä hurrata. Koitan kuitenkin sinnikkäästi jatkaa asettamani harjoitusohjelman mukaisesti tätä touhua. Onneksi nyt on vasta toukokuu ja sekin vielä puolessa välissä, joten kesähän alkaa vasta kesäkuussa. Tosin eilen olin liikkeellä jo shortsit jalassa ja t-paita päällä Mellstenin Paratiisiranalla cafe Mellstenin terasilla iltapäivällä. Se oli kyllä ensimmäinen siemaus kesää? Ensi viikko alkaa tietysti HEI ME KAHVITELLAAN tilaisuudella cafe Torpanrannassa joka on vapaapäivä varjonyrkkeily treenistä, mutta sitten muut päivät taas treenataan. Sen jälkeen onkin yhtä sun toista mihin ehdin palata kun ne on ajankohtaisia, joten hyvää viikonloppua....

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no34

Matkalla kehään tunsin koko ajan vatsani kääntyvän ylösalaisin ja oksennuksen tulevan. Vastustajani nimi oli BON SALMI, joka suomalaiselta vaikuttavasta sukunimestään huolimatta ei näyttänyt tippaakaan suomalaiselta. Hän tuijotti minua vihaisen näköisenä, leveäharteisena ja voimakkaana. Katselin ympärilleni varmuuden vuoksi, josko tuon tuijotuksen kohde olisi joku toinen, mutta muita ei näkynyt, niin että ilmeisesti se oli tarkoitettu minulle, joten katsoin parhaaksi vastata leveällä hymyllä ja iskeä leikkisästi silmää. Kaikeksi onnekseni kaveri kroonisesta vihaisesta ilmeestä huolimatta oli kyllin hidas, jotta pystyin väistämään, tanssimaan ja myös välillä hymyilemään suurlähetystömme naisille, jotka olivat katsomassa ottelua ensimmäisellä penkkirivillä. Hävisin ottelun 2-1 ja ainoat kehumiset jotka sain olivatkin näiltä arvoisilta naisilta, jotka sanoivat: "PIITULAISEN olleen ihana, kun hän aina väistön jälkeen hymyili meille".

Ottelun jälkeisenä päivänä olimme Suomen suurlähetystössä cocktail- ja limsatilaisuudessa, jossa silloinen APU-lehden parrakas päätoimittaja PAULI MYLLYMÄKI kehotti useaan otteeseen meitä syömään paljon lohileipiä, sillä se on veronpalautusta! Presidentti ja rouva KEKKONEN tulivat myös, ja minun mielestä oli todellinen ihme, että presidenttimme tunsi meistä suurimman osan ja tiesi kuka oli voittanut, kuka hävinnyt. Minulle presidentti sanoi: "Eikö ollut yllätys, kun sinä PIITULAINEN hävisit?" johon vaatimattomasti vastasin myöntäen itsekin olleeni kovin yllättynyt. Oli hieno meininki. Näin me boksarit treffattiin presidenttikin puolisoineen ja adjutantteineen.

Yöelämään me tutustuimme perinpohjaisesti OSKU KANERVAN kanssa, joka oli elämänsä ottelussa kukistanut Tokion olympialaisissa pronssia voittaneen väkivahvan härän HABIB GALHIAN helposti. Meillä oli ilo oppia tuntemaan hyvin erikoinen pieni mies, joka vaihtoi pukua kaksi, kolme kertaa päivässä ja tuntui tuntevan kaiken ja kaikki tässä kaupungissa. Annoimme hänelle nimeksi Monsieur Robert ja mielikuvamme oli, että hän luultavasti oli kaupungin suurin sutenööri päätellen niistä paikoista, joissa kävimme ja tytöistä joita meille esiteltiin....Robertilla oli vain yksi toivomus meille, että lähettäisimme hänelle kortin, jossa on lunta ja poro....

Ratsastimme myös Välimeren rantaa pitkin kameleilla, kävimme syömässä loistavissa ruokapaikoissa ihanaa ruokaa, uimme loistohotellien uima-altaissa ja nautimme täysin sydämin olostamme. Pois tulimme Rooman kautta, jossa vietimme päivän nähtävyyksiä katsellen ja voileipiä ja kermakakkuja ahmien.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää tiistaipäivää. Olen palannut takaisin varjonyrkkeilemästä tuosta Toppelundin Areenalta. Toukokuu on menossa kovaa vauhtia ja se tietää sitä etten ole nuortumassa vaan vanhenemassa. Se on ikävä havainto. No ei auta. Koitan kuitenkin jatkaa tätä varjonyrkkeily leiriäni ja taisteluani vanhuutta vastaan? Kesä on tulossa vaikka nämä päivät vaihtelevat koleesta lämpimämpään. Tänään oli upea aurinkoinen aamu . Yksi mikä myös tässä päivässä on hienoa on kuukausilounas ESA HEINOSEN kanssa taas Chicosissa jalkapallo ja elämän tarinoineen. Näin tänään...

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no33

Tässä välissä on kai kerrottava siitä nyrkkeilystäkin, joka minulta oli kyllä jäänyt valitettavasti aivan sivuasiaksi kaiken tämän eksotiikan keskellä. Olimme 2.10 illalla bussilla matkalla kohti ottelupaikkaa ja bussissa oli tunnelmaa. Siinä oli myös tunisialaista porukkaa ja afrikkalaisia tyttöjä. Meillä oli monella mukana päivällä ostamamme bongorummut ja lauloimme koko matkan BEATLESIEN Can´t Buy Me Love laulua bongorummulla säestäen.

Äkkiä tullessamme ottelupaikkamme eteen havahduin tajuamaan, että olen menossa nyrkkeilemään! En tiedä johtuiko se tästä havainnosta vai 40 asteen lämmöstä, mutta äkkiä huomasin oksentavani ja tunsin itseni kaikkea muuta kuin valmiiksi nyrkkeilemään. Meidät johdatettiin 4000-päisen töpötäyden hallin pukukoppeihin, jotka sijaitsivat hallin toisessa päässä ohuilla vaneriseinillä erotettuina, joten meteli, oli todella erilainen kuin Messuhallissa. Rytmikäs rummutus ja huuto sai aikaan tunnelman, että olin joutumassa suoraan lihapataan....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää lauantaiaamua. Aamu oli raikas muutaman asteen lämpötilalla, mutta kävin varjonyrkkeilemässä tuossa Toppelundin Areenalla auringon paistaessa ja siinä liikkuessani tuli lämminkin. Ei en kuitenkaan tuntenut nuorentuvani enkä tuntenut kuntoani sen kummemmaksi kuin aikaisempinakaan aamuina viime viikkoina. Mutta sitten kun olin käynnyt suihkusssa ja istuin tähän "miesluolani" tuolille ja otin yhden vinyylilevyn sieltä 60-70 luvulta, eilenhän ajattelin aloittaa taas kuuntelemaa näitä vinyylilevyjäni lävitse tämän kesän aikana ja sehän on kuin palkinto tullessani aamutreeneistäni. Tänään se levy oli taas DANNYN....

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no32

Lensimme Tunisiaan Pariisin kautta, jossa viivyimme kuusi tuntia ja kävimme tietysti tutustumasa myös Eiffel-torniin. Illalla laskeuduttuamme Tunisin lentokentälle oli elämys valtava astuessani koneesta. Lentokenttä oli pimeä, sillä oli varsin myöhäinen ajankohta. Tunsin, kuinka lämmin Afrikan ilma nousi pitkin housunpunttejani, lintujen valtava sirkutus hämmästytti ja näin palmuja. Olin ensimmäistä kertaa Afrikassa ja yleensä etelässä ja olin nähnyt palmut vain postikorttien ja kirjojen kuvissa.

Fantastista. Olin haltioissani. Bussi vei meidät majapaikkaamme ja yritimme mennä nukkumaan, mutta minun oli usein yöllä noustava ja mentävä ulos talon terassille kuuntelemaan lintujen sirkutusta ja palmujen huminaa. Suunnittelin siinä Afrikan yössä kavereille stadiin tervehdykseksi lähetettävää runoa: "Siellä palmujen alla, kun lemmin tyttöä tummaa, ajattelin että siinä on jotain kummaa".... Yö oli todella ihmeellinen ja odottelin kärsimättömästi aamua nähdäkseni tämän kaiken valossa. Aamulla ja päivällä kaikki oli vielä ihmeellisempää....40 astetta lämpöä.

Tunisin loistava kaupunki, basaarit, loistohotellit, puistot ja rannat sekä kaupungin köyhä puoli kaikessa kurjuudessaan. Ihmiset, naiset huivi kasvojensa edessä, kauppiaat kadulla. Oli kuin olisin yhtäkkiä joutunut keskellä tuhannen ja yhden yön satuja. Unohdin täysin, että olin täällä nyrkkeilemässä enkä valtiovierailulla, toisin kuin valtakuntamme presidentti URHO KEKKONEN, jonka kävimme vastaanottamassa Tunisin lentokentällä hienossa paraatirivissä Suomen suurlähetystön kanssa. Oli punaista mattoa, torvisoittoa ja tervetuliaispuheita. Saimme samalla kutsun Suomen lähetystöön cocktail-tilaisuuteen....Kävimme Karthagon raunioilla ja läheisessä kylässä, jossa valmistettiin käsin afrikkalaisia matkamuistoesineitä kuten bongo-rumpuja, täytettyjä sisiliskoja ja taottuja teräslautasia, joita kaikkia tietenkin ostin....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Joo...niinkuin eilen kirjoitin kun kerroin meidän Boxing Aamiaisesta Sipoon Kreivin ja Ammattinyrkkeily.Net sivuston Bossin PASI TAAVITSAISEN kanssa ja olin varma että kuuulen tämän päivän nyrkkeilystä ja ettemme myöskään voineet olla muistelematta vanhoja aikojakaan. Ja saatiin yksi ideakin, mutta siitä myöhemmmin. Aamiainen oli tosi herkullinen niinkuin legendaarisessa ja yhdessä stadin vanhimmista kahviloista voisikin odottaa. Tarinaa meillä todella riitti ja skaala oli laaja johtuen Senor Pasin laajasta tietoisuudesta niin nyrkkeilyn ja muustakin tietoisuudesta. Ja se myös toteutui mitä odotinkin, että mentiin vielä tapaamaan Rööperin Ruhtinasta TOM SJÖBERGIÄ ja tarinat vaan jatkuivat ja nyrkkeily, uskokaa tai älkää oli muisteluissa suurine tähtineen, joskin myös TOMIN laajasta elämän kokemuksesta johtuen myös glamourin täytteiset tarinat olivat valloittavia ja yhteisiä kavereita elämän varrelta löytyi myös aika paljon. Olipa taas hieno ja ainutlaatuinen aamupäivä ystävien seurassa. Niinkuin olen aina sanonut, että glamourin parissa elävät ystävät saavat minullekin tunteen, että elän hetken sitä elämää...tänään taas kerran....

Vähän tarinaa Harrin Kehäulmasta no31

Tuli syksy ja Suomen nyrkkeilyliitto oli saanut aikaan sopimuksen Suomen maajoukkueen ottelemisesta Tunisiassa, Afrikassa 2.10.1965. Oli siis tiedossa todellinen unelmamatka Afrikkaan ja eksoottisiin oloihin. Lähtöpäiväksi oli sovittu 30.9.1965 ja niinpä nyrkkeilyliitossa oli joukkueen palaveri 29.5. ja oma sirkukseni pyöri vauhdikkaasti ja tämän päivän näkökulmasta mahdollisimman typerästi, mutta olinkin tuolloin vasta 18 ja juuri maineen ja menestyksen alkuun päässyt. Tulin nyrkkeilyliittoon päälläni pusero, jossa oli nimikirjaimet HP kuten harjoituskassisanikin, vihellellen päivän iskelmää. Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtaja ATLE SALOKANGAS, hillitty ja rauhallinen herrasmies kysyi ensimmäiseksi...."Toitko tullessasi passivalokuvat viisumia varten?" Olin tietenkin unohtanut täysin valokuvat ja yritin selvitä asiasta heittämällä huulen; "No en. Niitähän voi leikata paikallisista lehdistä Tunisiassa"....Ei ollut varmaan helppoa silloin minun kanssani, mutta lehdistöllä, joka oli paikalla, oli hauskaa ja niinpä lähtöpäivän aamuna lehdissä olikin "PIITULAINEN USKOO OLEVANSA TUNNETTU JO TUNISIASSAKIN"...tyylistä juttua....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta. On taas torstai ja päivä toivoa täynnä? Olen lähdössä jatkamaan taisteluani vanhuutta vastaan tuohon Toppelundin Areenaalle ja ihastuttavaa kyllä ulkona paistaa aurinko vaikka on ilmeisesti vielä aika viileää, joten täytyy pukeutua vielä lämpimästi. Varjonyrkkeily leirini jatkuu pikkuhiljaa koko kesän ja olen toiveikas, että olisin sitten elokuun  tullessa valmis aloittamaan Tuulimäen Boxingsalilla taas normaalit 12 erän harjoitukseni. Huomenna on meillä tuon karismaattisen Sipoon Kreivin PASI TAAVITSAISEN kanssa meidän voi kutsua jo perinteellinen aamiaistapaaminen cafe Ekbergillä, jolloin kuulen tarinoita nyrkkeilystä tänä päivänä, seurapiirielämästä Espanjasta, jossa senor PASI usein vierailee. Saapa nähdä käydäänkö myös tervehtimässä Rööperin Ruhtinasta TOM SJÖBERGIÄ joka on usein kuulunut tähän aamiaistapaamiseen. Oho...nyt kello on jo niin paljon että täytyy mennä BoxBox....

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no 30

EM-kisamatkan jälkeen kesä sujui Lauttasaaressa harjoittelun merkeissä sparraten, hiekkasäkkiä lyöden ja kiviä työnnellen. HYMY-lehti teki jutun otsikolla "ISÄNSÄ POIKA" ja kertoi hyvin siististi nuoresta urheilijapojasta, josta saattaa vuosien kuluttua tulla vaikka mitä. Nyrkkeilyliitto jakoi minulle KEHÄN KULTAISEN HANSIKKAAN nyrkkeilyansioistani 1964-1965 ja kaikki oli muutenkin hyvin positiivista nyrkkeilyrintamalla, ja minä tunsin itseni varsin suureksi ja loistavaksi tähdeksi. Pieni muistutus kuolevaisuudesta oli taas tarpeen ja se tulikin muutama kuukausi myöhemmin syksyllä. Mutta nyt olemme vielä kesässä ja Harri Piitulainen markkinointishow pyöri täysillä....
Auttajanani ja opettajanani toimi itse markkinointimestari PERTTI "Purtsi" PURHONEN, suuri ihanteeni. Hän oli myös loistava nyrkkeilijä, jolla oli ruudinkova räjähtävä oikea suora, tyylikäs, älykäs tapa nyrkkeillä sekä rohkeutta ja voitontahtoa vaikka muille jakaa. Tämän lisäksi PURTSI oli lämmin, avoin ja iloinen kaveri, joka halusi jakaa ilonsa ja ystävänsä muidenkin kanssa. Niinpä opin tuntemaan jo silloin valtavan määrän erilaisia mukavia ihmisiä PURTSIN seurassa, niin liike-  kuin show alaltakin. Olin otattanut itsestäni heti EM-kisojen jälkeen jo valmiiksi paidattoman tyylikuvan, koska silloin uskoin jo vuoden päästä alkavani ammattilaiseksi, "kun jo oon jo nyt näin hyvä". PURTSI huolehti heidän kirjapainostaan käsin, että tätä kuvaa oli minulla ainakin 1000 kappaletta jaettavaksi jokaisessa mahdollisessa ja mahdottomassa paikassa, ja tietenkin tämä PR-apu oli täysin ilmainen -  kuvaavaa PURTSIN halulle antaa nuorelle kaverille hyvää fiilinkiä. Lukemattomia kertoja saattoi PURTSI aivan yllättäen antaa minulle jopa silloisen urheiluautonsa Austin Spriten avaimet ja sanoa tarvitsevansa autoa vasta viiden tunnin kuluttua. Oli todella hieno tunne, kun nyrkkeilyihanteeni oli näin läheinen kaveri, ja vaikka kaikki vaikutteet, joita PURTSILTA omaksuin, eivät täysin sopineet nuorelle urheilijalle, ovat ne päivät ja hetket, joita olemme yhdessä näiden vuosien varerlla viettäneet, olleet ainutlaatuisia ja sydämeeni piirtyneet. Tapaamme PURTSIN kanssa aina silloin tällöin hänen poiketessa ravintolaani syömään tai sattumalta nyrkkeilykilpailuissa tai yhteisten ystävien luona. Tunnen aina suurta lämpöä ystävääni PURTSIA kohtaan ja toivon hänelle kaikkea hyvää!

PERTTI "Purtsi" PURHONEN ja minä

Tämän kesän 1965 aikana tapasin myös yhden Suomen suurimmista nyrkkeilylegendoista GEEBEEN...GUNNAR BÄRLUNDIN ensi kerran...vuosia myöhemmin oli minulla ilo tutustua paremminkin GEEBEE:hen jota muistan todella suurella kunnioituksella ja lämmöllä.

Kesällä oli faijalla tullut ristiriitoja Viipurin Nyrkkeilijöissä, jonka puheenjohtajana ja valmentajana hän oli jo useamman vuoden toiminut, ja hän katsoi parhaakseen vaihtaa seuraa ja siirtyä Helsingin Nyrkkeilyseuran valmentajaksi. Oli luonnollista, että minäkin siirryin edustamaan HNS:n perinteitä, kuitenkaan eroamatta Viipurin Nyrkkeilijöistä, johon minut oli jäseneksi merkitty jo 30.5.1947 eli samana päivänä kun synnyin.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta on maanantaiaamu ja HEI ME KAHVITELLAAN kahvittelu taas cafe Torpanrannassa. Ja vieläkään ei näytä terassikahvittelut ajanohtaiselta. Ilma on ennustettu vähän viileäksi. Yksi mikä täytyy tunnustaa että mun varjonyrkkeilyt tuossa Toppelundin Areenalla oli jänneet nyt kolmeksi viikoksi, mutta huomisesta alkaa taas paluu asiaan. Meillä oli MILO-herra eli tyttäremme dogi hoidossa ja oli senverran vaativaa ettei aamutreenit oikein innostaneet. Joo joo...huono tekosyy. No nyt uusi yritys taas tähän toukokuuhun ainakin 15 treeniä tavoitteena. Näin siis paluu arkeen!

 Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no29

Yhtenä päivänä vietimme välipäivää kisoista jokiristeilyllä, jossa minä tutustuin Olympiavoittajaan ja Euroopan mestariin RICARDAS TAMULISIIN joka ihasteli mun maskottiani HOLGERIA joka riippui matkapukuni rinnuksissa. Mutta sitten seuraavana päivänä olikin mun kova päivä edessä. Oteltaisiin Pronssimitalista ja vastustajana edellisten Olympialaisten kultamitalin voittaja...

Ottelupäivä oli 26.5.1965. Jos oli ollut vaikeata keskittyä edellisiin otteluihinn niin nyt paine tuntui vieläkin raskaammalta, kun tietoisuus olympiavoittajasta kiristi kuin vanne mieltäni. Asiantuntijoiden mukaan en tulisi kestämään minuuttiakaan GRUDZIENIN käsittelyssä. Faijalta tuli ennen ottelua Helsingistä sähke: "Ukko eläkkeelle", joka kuvasi vain hänen vankkumatonta uskoaan, että klaaraan tämän matsin tällä tavalla, ja se loi uskoa minulle illan otteluun. Illalla eivät kuitenkaan sen paremmin fyysiset kuin henkisetkään voimani riittäneet kukistamaan Puolan JOSEF GRUDZIENIA vaan hävisin tasaisen ottelun, joskin selvästi 5-0. Paras hetkeni tässä ottelussa oli sen ensimmäisessä erässä puolalaisen yritettyä selvittää ottelun nopeasti. Hänen hyökätessään rajusti pääsin lyömään oikean suorani vastaan ja GRUDZIEN horjahti pahasti. Ottelun loppu sujuikin molemmilla varman päälle, eikä mitään suurta taistelua syntynyt, koska minäkin tällä kertaa tyydyin osaani. Ja tässä onkin nyt se valtava ero sen välillä, että yrittää tehdä parhaansa tai todella tekee parhaansa panemalla kaiken peliin, mitä en tässä ottelussa tehnyt, mutta pystyin kuitenkin yllättämään asiantuntijat nyrkkeilemällä tasaisesti olympiavoittajan kanssa ja niinpä monen maan nyrkkeilyväen ennustus olikin että jo kahden vuoden päästä olisin mahdollisesti Euroopan mestari!

Mutta kukapa olisi silloin arvannut, että kahden vuoden päästä olisin jo aloittanut ammattinyrkkeilijänä, Joka tapauksessa nämä olivat hienot kisat ja matka mukava. Kaverit olivat loistavia, ja sain joukkueelta 30.5.1965 Itä-Berliinissä täytettyäni 18 vuotta muistoksi pienet hanskat. Toisessa olivat silloisten Euroopan mestarien nimet. Kymmenestä mestarista kahdeksan oli Neuvostoliiton edustajia, joten sen maan kansallislaulu tuli näissä kisoissa todella tutuksi. Toisessa hanskassa olivat Suomen joukkueen nimet, joten kundit, jotka olivat mukana, pysyvät varmasti muistoissani kivoina ja rehteinä urheilukavereina. Paluu kotiin oli tosi ihana. Nähdä kaverit ja faija onnistuneen reissun jälkeen. Olla taas stadissa...

                EM-joukkueemme, matkanjohtajamme ja Nyrkkeilyliiton toiminnanjohtajan ATLE                                 SALOKANKAAN isällisessä huomassa puolalaisen taiteilijan näkemyksessä.....