Haagan ottelun jälkeen ottelin vielä yhden nuorten sarjan ottelun, mutta en pitänyt sitä enää minään, koska olin otellut jo miesten sarjassa "huippukaverin" kanssa. Ja niinpä lähdin varmana voittajaehdokkaana ja mestarina nuorten SM-nyrkkeilyihin Valkeakoskelle 31.10.1964. Mutta kuinkas kävikään? Voitin tosin nuorten Suomen mestaruuden, mutta kaikki kolme otteluani niukasti 2-1. Mikä tietysti antoi puheenaihetta suuntaan jos toiseen. Tosin lehdet otsikoivat "POIKA-PIITULAINEN ISKEE KUIN ISÄNSÄ" "POIKA-PIITULAINEN PARAS VALKEAKOSKELLA". Ja kun minut vielä palkittiin kilpailujen parhaana nyrkkeilijänä, olin päässyt tavoitteeseeni, mutta en ollut tyytyväinen, sillä olisin halunnut olla ylivoimainen voittaja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti