REVANSSIOTTELU. Seuraavana päivänä oli ottelu RISTO LOIKKASTA vastaan ja nyt olikin kyseessä revanssiotteluni edellisen syksyn tappiosta. Ottelu käytiin puolen päivän aikaan. Lähdin tähän otteluun vähän heppoisesti asennoituneena, sillä edellissyksyn tasainen ottelu välkkyi muistoissani ja nyt olin mielestäni paljon parempi kuin syksyllä, sillä olinhan saanut monia hienoja voittoja ja kokemuksia kosolti lisää. Mutta en ollut ottanut huomioon, että myös RISTO oli harjoitellut tunnollisesti ja osasi asennoitua oikein otteluun. Heti ensi erän alkaessa RISTO ryhtyi hyökkäämään voimakkaasti ja jouduin puolustuskannalle, liikuin, väistin, löin ja yritin saada Loikkasta pysähtymään, mutta voimat eivät vain riittäneet, ja tunsin hävinneeni ensimmäisen erän. Erätauolla olin pahuksen huolissani ottelun alusta ja siitä, etten saanut oikein ottelurytmistä kiinni. Isäni kehäkulmassa antoi moitteita siitä, että annoin liikaa periksi, ja kehotti minua hyökkäämään ja ennen kaikkea keskittymään lyömään terävästi oikean suorani LOIKKASEN hyökätessä. Toisen erän ensimmäinen minuutti sujui ottelun ensimmäisen erän tapaan, mutta sen jälkeen aloin tehdä teräviä hyökkäyksiä ja kun tanssin taaksepäin keskityin löytämään oikealleni tilaisuuden. Pääsinkin pari, kolme kertaa lyömään LOIKKASTA suoraan kasvoihin ja innostuin kovasti, koska huomasin taktiikan vaihdoksen hiukan häkellyttävän RISTOA. Toista erää oli jäljellä vain muutama sekuntti kun oikeani tavoitti jälleen RISTON pään, mutta samalla tunsin kuin jotain polttavaa olisi kulkenut nyrkistäni kyynärpäähän....
En kiinnittänyt siihen vielä kummempaa huomiota, koska gongi soi toisen erän päättymiseksi. Isäni oli innoissaan ja tiesin, että olin saanut voitonsyrjästä kiinni. "Sama taktiika kolmannessa erässä, mutta nyt kaikki voima ja kunto peliin" olivat ohjeet. Kolmas erä alkoi heti molemminpuolisten iskujen vaihtojen merkeissä LOIKKASEN hyökätessä voimakkaasti ja minun tanssiessa taaksepäin lyöden vasenta suoraa ja samalla odottaen tilaisuutta kovaan oikean suoran vastaiskuun. Ja kun tilaisuus taas tuli ja löin oikealla, niin sama polttava kipu kulki läpi käsivarteni, mutta en ehtinyt siitä välittää, sillä LOIKKANEN tuli päälle koko ajan. Löin vasttaan nyt molemmin käsin ja tunsin välillä, kuinka tuskan kyyneleet puristuivat silmänurkistani oikealla lyödessäni. Näissä merkeissä jatkui koko kolmas erä ja toivoin gongin soivan erän loppumiseksi. Vihdoin gongi soi...
Oli todella raskas erä, raskain tähänastisen nyrkkeilyni aikana. Kehän kulmassa kysyin heti: "Voitinko", sillä ahdistus täytti mieleni ottelun ollessa jälleen RISTON kanssa niin pirun tasainen ja viimeksihän olin hävinnyt koitoksemme. "Ottelijat keskelle!" kuului kehätuomarin komento. Pelkäsin tappiota ja olin pettynyt esitykseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti