VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Päivä livahti jo keskiviikko iltaan. Olen koittanut päästä taas takaisin varjonyrkkeily leirilleni jossa tuli muutaman päivän paussi kun murtunut vasen käteni ilmeisesti liiallisesta innostuksestani kipeytyi päivittäisestä treenaamisesta. No tänään kuitenkin tein paluun ja treenasin hiukan varoen treeniohjelmani. Onpa tää nyt vähän vaikeaa päästä täysin vauhtiin. Tässä myös lamaannutti fiilikset vähän suru-uutinen TAPANI KANSAN menehtymisestä. Kaveri jonka kanssa tutustuimme 1967 ja ystävystyimme ja meillä oli paljon tapahtumia ja tapaamisia vuosikymmenien aikana. Viimeinen tapaaminen, viime kesänä päivä jolloin ajoimme Kotkaan tapaamaan Tapsaa ja Ninaa. Ajelimme Kotkaa Tapsan autolla Ninan toimiessa autonkuljettajana. Tapsa esitteli lapsuuden huudeja, koulua ynnä muuta. Kävimme päivän päätteeksi vielä syömässä ja muistan kuinka sellainen nostalgia vuosikymmenien aikana tapahtuneista saavutti meidät ja kun Nina ja Tapsa ajoivat meidät hotelliin emme olisi uskoneet, että tämä pävä olisi viimeinen jolloin tapaisimme Tapsan kanssa. Voin muistaa Tapsaa sillä yhdellä omistuskirjoituksella jonka hän kerran kirjoitti yhden uuden levyn kanteen tuodessaan uuden vinyylilevyn silloin mulle...."Olemme toistemme sydämmissä"......

Huomenna on MAALISGAALA vanhassa Kalastajatorpan pyöreässä salissa.....nostalgiaa ja muistoja...näin yhdessä silloisessa galaillassaTAPANI KANSAN ensi kerran 1967 joka jopa televisioitiin. Niinpä, on vaikeaa olla yhdistämästä näitä muistoja ja ystäviä tähän päivään....

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehökulmasta no17

SM-nyrkkeilyjen avaus sujui hienosti. Ensimmäisessä ottelussa kohtasin JUHANI PÖLLÄSEN ja voitin selvästi. Sain kuviani ja otsikoita lehtiin ja kaikki oli toistaiseksi hyvin. Vain yksi lehti esitti vastaista mieltä ja se oli tunnettu vasemmistolainen lehti; "YRJÖ PIITULAISEN poika HARRI PIITULAINEN, josta porvarilehdet ovat palstamäärin kirjoitelleet, ei esittänyt mitään ihmeitä". Seuraavana päivänä oli ottelu RISTO LOIKKASTA vastaan ja nyt olikin kyseessä revanssiotteluni edellisen syksyn tappiosta. Ottelu käytiin puolen päivän aikaan. Lähdin tähän otteluun vähän heppoisesti asennoituneena, sillä edellissyksyn tasainen ottelu välkkyi muistoissani ja nyt olin mielestäni paljon parempi kuin syksyllä, sillä olinhan saanut monia hienoja voittoja ja kokemusta kosolti lisää. Mutta en ollut ottanut huomioon, että myös Risto oli harjoitellut tunnollisesti ja osasi asennoitua oikein otteluun.