VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Tänään on siis maaliskuun viimeinen päivä ja alkaa todellakin kevään odotus ja lämpöasteiden nousu aurinkoisena päivänä jopa 15 asteeseen. Ja sehän tietää kahvittelua terasilla. Tänään vielä HEI ME KAHVITELLAAN maanatainen kahvittelu cafe Torpanrannassa tapahtui sisällä. Koin hienon yllätyksen kun sinne tuli kaveri voisi sanoa menneisyydestä, sillä olimme armeijassa ja siellä kämppäkavereita 1965-1966 Santahaminan urheiluhjoukossa ja hän oli pyöräilijä ja minä hiihtäjä, ei kun nyrkkeilijä. Hieno kaveruus jäi elämään ja tapailimme armeijan jälkeenkin melkoisen paljon, mutta nyt oli kyllä mennyt vuosikausia, joten mieluista ja hauskaa. JARKKO RAITAMO oli entisenlainen, huumorintajuinen herrasmies ja viihtyi porukassa niin että lupasi tulla toistenkin. 

Paikalla oli myös Rock Kuningas ROCK-JERRY ja elokuvapäällikkö SAKARI SAKSA joka on mm. tehnyt elokuvan DANNYSTÄ joten lähetinkin tämän kuvan kaikkien aikojen ESTRADY GLADIAATTORILLE DANNYLLE terveisenä kahvittelusta ROCK and ROLL

     Tässä tämä 60-luvun nuorukaisten jengi kahvilla tänään ja tarinoita, tarinoita,,,,niitä kyllä riittää....

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no18

REVANSSIOTTELU. Seuraavana päivänä oli ottelu RISTO LOIKKASTA vastaan ja nyt olikin kyseessä revanssiotteluni edellisen syksyn tappiosta. Ottelu käytiin puolen päivän aikaan. Lähdin tähän otteluun vähän heppoisesti asennoituneena, sillä edellissyksyn tasainen ottelu välkkyi muistoissani ja nyt olin mielestäni paljon parempi kuin syksyllä, sillä olinhan saanut monia hienoja voittoja ja kokemuksia kosolti lisää. Mutta en ollut ottanut huomioon, että myös RISTO oli harjoitellut tunnollisesti ja osasi asennoitua oikein otteluun. Heti ensi erän alkaessa RISTO ryhtyi hyökkäämään voimakkaasti ja jouduin puolustuskannalle, liikuin, väistin, löin ja yritin saada Loikkasta pysähtymään, mutta voimat eivät vain riittäneet, ja tunsin hävinneeni ensimmäisen erän. Erätauolla olin pahuksen huolissani ottelun alusta ja siitä, etten saanut oikein ottelurytmistä kiinni. Isäni kehäkulmassa antoi moitteita siitä, että annoin liikaa periksi, ja kehotti minua hyökkäämään ja ennen kaikkea keskittymään lyömään terävästi oikean suorani LOIKKASEN hyökätessä. Toisen erän ensimmäinen minuutti sujui ottelun ensimmäisen erän tapaan, mutta sen jälkeen aloin tehdä teräviä hyökkäyksiä ja kun tanssin taaksepäin keskityin löytämään oikealleni tilaisuuden. Pääsinkin pari, kolme kertaa lyömään LOIKKASTA suoraan kasvoihin ja innostuin kovasti, koska huomasin taktiikan vaihdoksen hiukan häkellyttävän RISTOA. Toista erää oli jäljellä vain muutama sekuntti kun oikeani tavoitti jälleen RISTON pään, mutta samalla tunsin kuin jotain polttavaa olisi kulkenut nyrkistäni kyynärpäähän....
En kiinnittänyt siihen vielä kummempaa huomiota, koska gongi soi toisen erän päättymiseksi. Isäni oli innoissaan ja tiesin, että olin saanut voitonsyrjästä kiinni. "Sama taktiika kolmannessa erässä, mutta nyt kaikki voima ja kunto peliin" olivat ohjeet. Kolmas erä alkoi heti molemminpuolisten iskujen vaihtojen merkeissä LOIKKASEN hyökätessä voimakkaasti ja minun tanssiessa taaksepäin lyöden vasenta suoraa ja samalla odottaen tilaisuutta kovaan oikean suoran vastaiskuun. Ja kun tilaisuus taas tuli ja löin oikealla, niin sama polttava kipu kulki läpi käsivarteni, mutta en ehtinyt siitä välittää, sillä LOIKKANEN tuli päälle koko ajan. Löin vasttaan nyt molemmin käsin ja tunsin välillä, kuinka tuskan kyyneleet puristuivat silmänurkistani oikealla lyödessäni. Näissä merkeissä jatkui koko kolmas erä ja toivoin gongin soivan erän loppumiseksi. Vihdoin gongi soi...
Oli todella raskas erä, raskain tähänastisen nyrkkeilyni aikana. Kehän kulmassa kysyin heti: "Voitinko", sillä ahdistus täytti mieleni ottelun ollessa jälleen RISTON kanssa niin pirun tasainen ja viimeksihän olin hävinnyt koitoksemme. "Ottelijat keskelle!" kuului kehätuomarin komento. Pelkäsin tappiota ja olin pettynyt esitykseeni.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Päivä livahti jo keskiviikko iltaan. Olen koittanut päästä taas takaisin varjonyrkkeily leirilleni jossa tuli muutaman päivän paussi kun murtunut vasen käteni ilmeisesti liiallisesta innostuksestani kipeytyi päivittäisestä treenaamisesta. No tänään kuitenkin tein paluun ja treenasin hiukan varoen treeniohjelmani. Onpa tää nyt vähän vaikeaa päästä täysin vauhtiin. Tässä myös lamaannutti fiilikset vähän suru-uutinen TAPANI KANSAN menehtymisestä. Kaveri jonka kanssa tutustuimme 1967 ja ystävystyimme ja meillä oli paljon tapahtumia ja tapaamisia vuosikymmenien aikana. Viimeinen tapaaminen, viime kesänä päivä jolloin ajoimme Kotkaan tapaamaan Tapsaa ja Ninaa. Ajelimme Kotkaa Tapsan autolla Ninan toimiessa autonkuljettajana. Tapsa esitteli lapsuuden huudeja, koulua ynnä muuta. Kävimme päivän päätteeksi vielä syömässä ja muistan kuinka sellainen nostalgia vuosikymmenien aikana tapahtuneista saavutti meidät ja kun Nina ja Tapsa ajoivat meidät hotelliin emme olisi uskoneet, että tämä pävä olisi viimeinen jolloin tapaisimme Tapsan kanssa. Voin muistaa Tapsaa sillä yhdellä omistuskirjoituksella jonka hän kerran kirjoitti yhden uuden levyn kanteen tuodessaan uuden vinyylilevyn silloin mulle...."Olemme toistemme sydämmissä"......

Huomenna on MAALISGAALA vanhassa Kalastajatorpan pyöreässä salissa.....nostalgiaa ja muistoja...näin yhdessä silloisessa galaillassaTAPANI KANSAN ensi kerran 1967 joka jopa televisioitiin. Niinpä, on vaikeaa olla yhdistämästä näitä muistoja ja ystäviä tähän päivään....

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehökulmasta no17

SM-nyrkkeilyjen avaus sujui hienosti. Ensimmäisessä ottelussa kohtasin JUHANI PÖLLÄSEN ja voitin selvästi. Sain kuviani ja otsikoita lehtiin ja kaikki oli toistaiseksi hyvin. Vain yksi lehti esitti vastaista mieltä ja se oli tunnettu vasemmistolainen lehti; "YRJÖ PIITULAISEN poika HARRI PIITULAINEN, josta porvarilehdet ovat palstamäärin kirjoitelleet, ei esittänyt mitään ihmeitä". Seuraavana päivänä oli ottelu RISTO LOIKKASTA vastaan ja nyt olikin kyseessä revanssiotteluni edellisen syksyn tappiosta. Ottelu käytiin puolen päivän aikaan. Lähdin tähän otteluun vähän heppoisesti asennoituneena, sillä edellissyksyn tasainen ottelu välkkyi muistoissani ja nyt olin mielestäni paljon parempi kuin syksyllä, sillä olinhan saanut monia hienoja voittoja ja kokemusta kosolti lisää. Mutta en ollut ottanut huomioon, että myös Risto oli harjoitellut tunnollisesti ja osasi asennoitua oikein otteluun.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hei hyvää torstai päivää. Torstai on toivoa täynnä sanotaan? No tiedä sitä nyt sitten mistä moinen sanonta on saannut alkunsa? Se mikä tänään oli hämmästyttävää, kun menin tuohon Toppelundin nurtsille varjonyrkkeilemään, niin minulla olikin tänään yleisöä kokonaista kolme kappaletta! Yksinäisyyteni oli kuin poispyyhitty. He tarkkailivat mun touhuja siinä varjonyrkkeilyerien ajan, mutta kun aloin ottamaan spurtteja, niin lähtivät kävelemään pois. Ymmärrän hyvin, liian hidasta ja kankeata. Vanham äijän taaperrusta. No olipahan mukavaa vaihtelua, jopa ylättävää. No tämä nyt vaan tälläisenä torstai tarinana, kun ei muutakaan ole. Mukava keväinen aamu ja peuroja yleisönä. Saapa nähdä ovatko huomennakin paikalla?

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no16

Ja sitten olivat vuorossa jo pari vuotta ajatuksissani välkkyneet Suomen mestaruuskilpailut vanhassa Messuhallissa, josta vuosien mittaan tuli minulle painajaismainen paikka. Kisat olivat 20-22.3.1965. Ilta-Sanomat teki silloin kokosivun jutun otsikolla: POJASTA EI OLE POLVI PAHENTUNUT, HARRI PIITULAINEN 17, EHDOLLA MESTARIKSI! Sivulla oli myös iso kuva, jossa poseerasimme isän kanssa MATTI HAUPTIN patsaan "Kokoava voima" juurella, ja kuvateksti "Kolme kovaa" sai vatsani kummasti kutiamaan, vaikka minulle sanottiinkin, ettei tätä niin tosissaan pidä ottaa. Tämä on mainosta vain, mutta voisinko minä sanoa huonon hävityn ottelun jälkeen, että tämä on mainosta vain....Ja niin tunsin, kuinka jännityksen ja odotuksen paine pulppusi suonissani ja ajattelin etten saa missään tapauksessa hävitä näitä kisoja, ja kun tähän spekulointiin vielä yhtyivät muut lehdet mm. otsikoilla: "NYT EI NIMI AUTA"..."HARRI PIITULAISEEN LUOTTAVAT MONET"...alkoi mielialani tuntua lähes oksettavalta, sillä ennakkoasenteiden luonne kääntyi selvästi minua vastaan, "nyt ei nimi auta"....mentaliteetilla.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

No nytt....tänään täyttää HILKKA KINNUNEN 100 vuotta....VAU...Onnittelut ainutlatuinen ja uskomaton Operettitähtemme HILKKA KINNUNEN!!! Olimme viime kesänä tervehtimässä häntä Koskenmaan Kartanossa, josta on tarinaa tuossa alempana. Hän sanoo jumppaavansa edelleen joka päivä. Huikea nainen. Minä yritän nyt lähes joka päivä varjonyrkkeillä, vähän jumpata, kävellä pienen kierroksen merenrannassa ja voin hyvin ottaa esimerkkiä tästä satavuotiaasta, vaikken voi kuvitella tulevani koskaan savuotiaaksi, mutta taistellaan kuitenkin edes jonkunverran tätä vanhuutta vastaan. Olipa hienoa lukea tänään tästä satavuotispäivästä HILKKA KINNUSEN kohdalla, kun tässä on viime viikkoina niin monta mun ikäluokan ystävää siirtynyt pois täältä maanpäällisestä elämästä. Tänään Hesari otsikoi Hilkka Kinnusen sanomana " Kultaseni, asia on nyt vaan niin, että minä elän, elän ja elän"....Nyt täytyy kyllä kohta lähteä jatkamaan tätä mun yksityistä varjonyrkkeily leiriäni....

Tarinaa 16.7.2024....

16.7.2024 Hyvää tiistaiaamua. Kävin äsken varjonyrkkeilemässä tuossa Toppelundin Areenalla ja tuntuu että treeni tuon Tukholman vierailun ja menneen viikonlopun jälkeen olisi ollut taas vähän raskaampaa tai sitten olen vanhentunut lisää? Tosin mun ei pitäis puhua mitään vanhentumisesta sillä kun kävimme sunnuntaina tutustumasssa KOSKENMAAN KARTANOON Hyvinkään Myllylässä ja sen ikinuori emäntä oli Operettitähtemme HILKKA KINNUNEN 99v. oli täynnä iloa ja energiaa ja kertoili muistoja Amerikan kiertueista  ja muisteltiin myös Soutustadionin aikoja jolloin kesällä oli aina kesän ajan joku hauska operetti- ja laulunäytelmä. Ja kuvassa oikealla oleva KALEVI ROTI oli siellä jo silloin niin näytöksissa kuin muissakin tehtävissä HILKKA KINNUSEN apuna.  Oli hauska yllätys tavata Kalevi edelleen Hilkan apuna nyt esittelemässä persoonalliseen tapaansa Kartanon historiaa ja upeita taideteoksia joita siellä löytyi sieltä sun täältä. Olipa hauska käynti siellä ja tavata pitkästä aikaa heidät molemmat. Eilen kahviteltiin cafe Torpanrannassa kavereiden kanssa ja tänään yritän siis palata taas Askeettisuuden ja Kurinalaisuuden tielle....siinäpä sitä taas yritystä..... Tässä samalla voin liittää taas yhden vanhemman jutun  20.3.2020 mukaan muistuttamaan, että voidaan olla taas tyytyväisiä tähän aikaan ja tähän päivään vaikka maailmalla kuohuu, on huolia, sotaa ja murhayrityksiä.....Suomihan on kuitenkin maailman onnellisin maa maailmassa jo monta vuotta peräjälkeen....ollaan siis onnellisia...pidetään toisistamme ja toivotaan kaikea hyvää itsekullekin niin täällä kuin koko maailmaankin....

29.3.2020 Hyvää sunnuntaipäivää! Tänään siirryttiin kesäaikaan, mitä en kyllä muistanut, kun aamulla nousin ylös laittamaan sunnuntai aamiaista, että kello on vasta oikeastaan kuusi, vielä eilisen aikataulun mukaisesti. Joten kun herätin MURUNI aamiaiselle, niin hän kyllä huomautti kellon olevan vasta seitsemän ja on sunnuntaiaamu. Minä sanoin, että ei kyllä kello on jo kahdeksan. Niin tälläista pientä aikasekoilua, mutta se saa kyllä ajattelemaan, voisipa tätä aikaa ja tapahtumia siirtää näin näppärästi muutaman kuukauden tai vuodenkin

eteenpäin ja tämä virus epidemia olisi ohitse ja elämä kulkisi taas normaaleja teitään? Nyt kuitenkin on vain hyväksyttävä tilanne, mentävä päivä kerrallaan eteenpäin, toivottava parasta ja vältettävä ihmisiä mahdollsimman paljon. Oltava kotona mahdollisimman paljon. Auttaako se? Tiedä sitä, mutta kokeiltava on. Nyt siis tänään alkoi KESÄAIKA! Yleensä olen todella innostunut siitä KEVÄT ja KESÄ...AH, parasta aikaa....Nyt kuitenkin elämän kello mittaa erilaista aikaa. Koko maailma on tässä ajassa kovassa kriisissä....Miten selviytyä...ketkä selviytyvät....aika käy...vieläkö löytyy aikaa...Välillä tuntuu, että olisi parempi unohtaa koko tämä aika, unohtaa uutiset, unohtaa kaikki ulkopuolinen. Keskittyä vain tähän päivään, luoda oma pieni rutiini, sulkea kaikki ulkopuolelle ja tulla tähän maailmaan mukaan taas joskus muutaman kuukauden päästä, jos se on mahdollista? Mutta sitä ei pysty tekemään, vaikka kuinka tahtoisi. Tänä aamuna olen katsonut BOXINGIA, matseja joita olen taltioinnut yhdeltä TV kanavalta ja josta tulee matseja joka päivä, jotka ovat tapahtuneet muutama vuosi sitten.  Kaikki muu urheiluhan on tauolla ja tulevat urheilutapahtumat ovat siirretty tulevaisuuteen mistä ei tänään vielä tiedetä kuitenkaan varmuudella mitään? Ja mun oma VARJONYRKKEILY leirini alkaa parin päivän päästä. Siinä mulla onkin tekemistä seuraavaksi viideksi kuukaudeksi. Voin katsella BOXINGIA ja käydä VARJONYRKKEILEMÄSSÄ Toppelundin Areenalla! Muistuu tässä mieleen kuinka 60-luvulla pidin kesäleiriä aina kesän ajan Lauttasaaren kansanpuistossa eli Ryssiksessä, ne oli kyllä hienoja kesiä.....taidanpa laittaa tähän muutaman kuvan 60-luvulta KESÄLEIRILTÄ....

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää sunnuntaipäivää. Niinkuin näette keväinen häivähdys joka tuossa alkukuukaudessa oli on taas hävinnyt ja kesäleiri nimitys oli ennenaikainen ja mattamattomuuteni ajatusta. Huolimatta tästä treenasin tänään kymmenennen varjonyrkkeilyharjoitukseni hieman lumisella Toppelundin nurtsilla. Kävelin pienen kierroksen rannalla ja katselin merta joka kuitenkin oli ilman jäätä ja antaa tunteen että se kevät on kuitenkin tulossa. No huomenna on vapaapäivä ja HEI ME KAHVITELLAAN tapaaminen kavereiden kanssa cafe Torpanrannassa. 

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no15

Noin kahden tunnin päästä kättelen Eskilstunan omaa poikaa ROLF KARLSSONIA ja tuijotamme tiukasti toisiamme. Gongi soi ensimmäiseen erään eikä mennyt kauankaan kun huomasin, ettei homma tänään luonistu ja katkaravut ja Coca-Cola kiertävät vatsassa. ROLF KARLSSON ei ollut mikään kokemut nyrkkeilijä, mutta vahva ja yritteliäs, pitkiä koukuja lyöden hän sai minut välillä todella vaikeuksiin. Ensimmäisen erän päättyessä yleisö kuhisi, sillä ottelu oli tasan ja heidän oma poikansa oli aloittanut hyvin, kun tiedossa oli minun muutaman viikon takainen voittoni Ruotsin mestarista. Kaikkien urheilijoiden tuntema hieroja UNTO ANDERSSON Vammalasta toimi avustajanani ja hän totesi ensimmäisen erän tauolla: "Harri, se on sluggeri"...Joo, samaan olin päätynyt minäkin ottaessani vastaan KARLSSONIN iskuryöppyjä. Yritin epätoivoisesti ryhdistäytyä ja saada terävyyttä itseeni, vaan sitä ei löytynyt, ja toisen erän jälkeen olin tauolla todella huolissani voitostani ja noiduin typeryyttäni millä valmistauduin otteluuni. Kolmannessa erässä sain kuitenkin onnistumaan muutaman kauniin väistön ja vastaiskun, jotka ilmeisesti toivat minulle niukan 2-1 voiton. Kun tuomio julistettiin, puhkesi hallissa 1500 ihmisen valtava vihellyskonsertti js ruotsinsuomalaiset, jotka olivat katsomossa, joutuivat jopa ilmiriitaan ruotsalaisten kanssa kaataen yhden penkkirivinkin. Tämän hälinän ja metelin keskellä yritin arvokkaasti mennä kohti pukusuojaa ja tuli siinä JUSSI KERSCH joukueemme johtaja vastaan. En voinut olla sanomatta: "Näitsä Jussi, näin helppoa se oli". Johon JUSSI tämän metelin keskellä; " Haista paska"....

Mutta illalla olimme kaikki tyytyväisiä, sillä olimmehan voittaneet maaottelun 6-4. Ja minä sain niin
kuin aavistinkin satikutia esityksestäni. ILMO LOUNASHEIMO, jonka kirjoituksia mielenkiinnolla luin, antoi yleensä tarpeen vaatiessa moitteita ja onnistuessa myös tunnustusta. Hän kirjoitti tällä kertaa: "Harri Piitulaista on taidettu kehua hieman liikaa ja nyt tuli vaihteeksi hieman muistutusta, sillä 2-1 voitto Rolf Karlssonista oli lujassa ja esitys liian näytöstyylinen. Oppia ikä kaikki ja tälläinen oppi on vaihteeksi terveellistäkin." Jälkeenpäin olin pettynyt suoritukseeni ja siihen etten ollutkaan illan paras nyrkkeilijä, ainakaan sitä ei missään lukenut.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

         

Voi ei, vaikea uskoa, se keväinen ilma joka tässä viikon ajan hurmasi ja sai mut aloittamaan kesäisen VARJONYRKKEILY leirini täällä Toppelundin nurtsilla muuttuikin yhdessö päivässä lumiseksi varjonyrkkeily leiriksi? No ei auta. Kävin kumminkin tänä aamuna treenaamssa se sessioni. Ja toinen pettymys on se etten tunntenut nuortuvani yhtään. Treeni, se vähäinenkin tuntuu urakalta? Vaikea ymmärtää ja hyväksyä? Aino lohtu on että kevät lämpöasteineen 15-20 on tulossa ja minulla on lähes viisi kuukautta aikaa ennekuin ajattelin palata Tuulimäen salille....

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no 14

Kuvassa Kotkan Voimailijoiden MAX KULLBERG ja minä

12.2.1965 jälleen yksi tavoitteeni ja unelmani täyttyi, vaikkakin vain nuorten tasolla. Sain ensi kerran pukea päälleni Suomen edustusasun, sillä Eskilstunassa oli nuorten maaottelu Ruotsia vastaan ja minä olin edustajana sarjassa 60 kiloa. Oli valtavan vaikuttavaa ja juhlallista pukea päälleen Suomen sinivalkoinen edustusasu. Tästä edustuksesta ja ottelusta oli kyllä todella tulla fiasko ja syy oli kyllä täysin minussa. Jatkuva voittaminen ja Ruotsin mestarin kukistaminen tuudittivat minut suureen itsevarmuuteen, ja olin joukkueen varmin voittajaehdokas, ainakin omasta mielestäni. Ja niin käyttäydyinkin sitten kuin vain voi nuori nyrkkeilijä, jolla on hiukan "noussut hattuun". Istuskelin pari tuntia ennen ottelua hotellimme ravintolassa syöden katkarapuleipiä ja juoden Coca- Colaa. Tämän reissun matkanjohtajana toimi seurani Viipurin Nyrkkeiljöiden JUSSI KERSCH, josta vuosien mittaan tuli hyvä ystäväni ja nyrkkeilyn puuhamiehiä. No, JUSSI tuli ravintolaan tuohtuneena kysymään; "Mitä sä Harri oikein meinaat tällaisella, kun pitäisi olla hotellihuoneessa keskittymässä otteluun, niin sä täällä syödä mässytät"? Minä vain tuumasin; "Kuule Jussi, hoida sinä ne matkanjohtajan tehtävät, niin minä hoidan omani ja tuon pinnat kotiin"....

                                                                                                                   

Vasemmalla Vammalan raskaansarjan REIJO RASI, MAX KULLBERG ja minä sekä oikealla  Ruotsin raskaansarjan edustaja KENNETH WIBERG

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Eilen tiistai-ilta toi taas suru-viestin kun kuulin ystäväni HEIKKI "Hessu" ORASMAAN poismenosta. Tuntuu hurjalta sillä nyt parinviikon aikana on useampi suruviesti tavoittanut minut ja olen hengessä joutunut jättämään hyvästit ystäville jotka ovat olleet merkittäviä elämän kulun aikana ja jättäneet hienoja muistoja ystävyydestä. Tänään jatkan laatimaani varjonyrkkeily leiriäni tuossa Toppelundin nurtsilla ja taisteluani vanhuutta vastaan. Tietoisena että "Kohtalon tähti" kurkkii jo selän takana. HESSUA muistaen lämpimästi ja omaisille osaanottoni ja voimia sillä menetys on suuri! R.I.P. HEIKKI ORASMAA....                                    

       Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no13

   

Vuosi 1965 alkoi 29.1 revanssiottelulla ROLF RISBERGIÄ vastaan Tukholmassa maineikkaassa Eriksdahlshallenissa. Tällä kerralla olimme hiukan muuttaneet taktiikkaa isäni ollessa avustamassa kehäkulmassa. Olimme sopineet etten nyt liiku niin paljon taaksepäin vaan teen nopeita hyökkäyksiä ja lyön teräviä vastaiskuja enkä anna yliotetta RISBERGILLE. Taktiikka onnistuikin loistavasti sillä ensimmäisessä erässä ROLF RISBERG suorastaan hölmistyi aggressiivisuudestani. ja hävisi erän puhtaasti. Toisessa erässä RISBERG yritti kaikkensa kääntääkseen ottelun kulun ja hyökkäsi raivokkaasti, mutta olin valmistutunut tähän ja löin teräviä vastaiskuja. Toisen erän loppupuolella RISBERGIN hyökätessä erittäin varomattomasti pääsin lyömään häntä päin nenää, kuului ilkeä rusahdus ja verta syöksähti esille...Gongi soi toisen erän päättymiseksi. Väliajalla isäni antoi innoissaan uudet ohjeet; "Nyt sie Harri liikut, tanssit ja lyöt teräviä vasempia suoria, väistelet, nyrkkeilet. Se on siun nyt." Kolmas erä oli varmasti painajainen RISBERGILLE, sillä hän vuosi verta "kuin porsasta olisi teurastettu" eikä hän tavoittanut minua lyönneillään kun väistelin liikkuen ympäri kehää ja lyöden vasemmalla suoralla hänen murtuneeseen nenäänsä. Niinpä sain hyvityksen kuukauden takaiselle tappiolleni, vaikkakaan en pitänyt tämänkaltaisesta nyrkkeilystä missä vastustaja vahingoittuu ja ottelusta puuttuu se huumorin pilkahdus, joka minusta nyrkkeilyyn parhaimmillaan kuuluu ja tekee siitä inhimillisen.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta on sunnuntai ja olen käynnyt taas varjonyrkkeilemässä tuossa Toppelundin nurtsilla, kävellyt myösToppelundin rannalla ja AH, kuinka ihanaa....kevättä on ilmassa...Se oli nyt viides varjonyrkkeilytreeni ja joo, se ei ole helppoa vaikka erämäärä on heppoinen verrattuna siihen kun oli parikymppinen....onhan se tavallaan "masentavaa" mutta ei auta, yritetään sopeutua tähän päivään tähän ikään.... Tänään muuten yksi merkittävä muusikko ja säveltäjä ja erittäin sympaattinen ESA HELASVUO täyttää tänään 80 vuotta ja pitää juhlakonsertin Helsingin Temppelikirkossa. Ollaan varmaankin menossa sinne MASA von ELMIN kanssa. Huomenna HEI ME KAHVITELLAAN taas cafe Torpanrannassa, mutta ei vieläkään terassikahvittelua. Näin kohti uutta viikkoa.

                                                ONNITTELUT ESA HELASVUO

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no12

Vuoden 1964 loppu toikin tullessaan mun ensimmäisen ulkomaan matkan tuohon meren toiselle puolelle Ruotsiin ja Tukholmaan. Sanomattakin on selvää, että se oli suuri elämys ja upea juttu minulle. Otteluni siellä tapahtui 6.11. 1964. Kohtasin tuolloin ikäiseni ruotsalaisen JAN SANDELIUKSEN, josta myöhempinä vuosina tuli Ruotsin mestari ja maaotteluedustaja. Ottelussa onnistuin hienosti ja isäni silmät loistivat jälleen tyytyväisinä, kun kolmas erä oli loppunut, eikä SANDELIUS ollut kolmannessa erässä osunut enää kertaakaan ja kuuluttaja pyysi yleisöä vielä toistamiseen osoittamaan suosiota PIITULAINEN juniorille! Seuraava merkittävä ottelu käytiin vielä 27.12.1964 Köpingissä, missä kohtasin moninkertaisen Ruotsin mestarin ja maajoukkue edustajan ROLF RISBERGIN. Ottelu oli tasaista tasaisempi ja hävisin sen 2-1. Mutta jälleen loin itselleni omia kannuksia nyrkkeilijänä ja ottelun todettiin olleen illan paras. Lehdissä kerrottiin "PIITULAISEN KEHÄTYÖSKENTELYN OLLEEN PARASTA MITÄ HÄNELTÄ ON NAHTY JA USEAAN OTTEESEEN OSOITTI HARRI ISÄNSÄ TYYLISTÄ TOSI NYRKKEILYÄ". Koska isäni ei ollut tällä reissulla mukana, olin hyvin tyytyväinen saadessani tuoda tälläiset arvostelut tuliaisina. Näin vuosi 1964 oli nyrkkeilty ja odotin innolla vuotta 1965!

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Tänään taas suru-uutinen tavoitti minut kun luin että GUGI on kuollut. Vielä viime viikon torstaina olimme menossa GUGIN konserttiin Tapiolassa ja siellä ilmoitettiin konsertin peruuntuneen sairaskohtauksen vuoksi. Jäin silloin ajattelemaan, toivottavsti ei mitään vakavaa? Nyt siis kuulin koulukaverini, kaverini samoilta kulmilta, jonka kanssa olimme tunteneet toisemme ihan viisikymmenluvun puolestavälistä saakka. Huh huh...elämä antaa elämä ottaa. R.I.P pitkäaikainen ystävä GUGI KOKLJUCHKIN!!!

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no11

Haagan ottelun jälkeen ottelin vielä yhden nuorten sarjan ottelun, mutta en pitänyt sitä enää minään, koska olin otellut jo miesten sarjassa "huippukaverin" kanssa. Ja niinpä lähdin varmana voittajaehdokkaana ja mestarina nuorten SM-nyrkkeilyihin Valkeakoskelle 31.10.1964. Mutta kuinkas kävikään? Voitin tosin nuorten Suomen mestaruuden, mutta kaikki kolme otteluani niukasti 2-1. Mikä tietysti antoi puheenaihetta suuntaan jos toiseen. Tosin lehdet otsikoivat "POIKA-PIITULAINEN ISKEE KUIN ISÄNSÄ"  "POIKA-PIITULAINEN PARAS VALKEAKOSKELLA". Ja kun minut vielä palkittiin kilpailujen parhaana nyrkkeilijänä, olin päässyt tavoitteeseeni, mutta en ollut tyytyväinen, sillä olisin halunnut olla ylivoimainen voittaja!

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hei hurraa, tänään oli ensimmäinen kevään häivähdys kävellessäni Haukilahden rantoja ja meri oli taas ilman jäätä ja lunta, kimalteleva meri ja auringonpaiste...on toiveikasta. On tietysti vaikea unohtaa ja olla seuraamatta tätä maailmallista sekasortoa ja ihmetellä mihin tämä kaikki päättyy. Minä aloitin siis tällä viikolla varjonyrkkeily leirini kevät 2025 tässä Toppeludin nurtsilla ja rannalla. Vasen käteni jonka loukkasin Kanarialla on tervehtymässä, mutta ei sillä lyödä säkkiä, joten siksi varjonyrkkeily tuntuu oikealta valinnalta. Tänään HEIKKI KOTILAINEN Kotkan Voimailijoista kysyi ehtisinkö KOTKAN VOIMAILIJOIDEN 90-vuotiskilpailuja katsomaan 29.3. Harmi sillä silloin on Kalastajantorpalla MAALIS-GAALA samana päivänä jonne olemme Muruni kanssa ilmoittautuneet. Olisin kyllä mielelläni mennyt HEIKKI KOTILAISTA katsomaan ja samalla KOTKAN VOIMAILIJOIDEN 90-vuotis kilpailuja. Onhan sieltä kotoisin PENTTI HÄMÄLÄINEN Olympiavoittaja Helsingin Olympialaisista 1952. Ja ainakin mutama mun nyrkkeilykaveria KARI KÖNÖNEN ja JORMA VÄISÄNEN sekä MAX KULLBERG muunmuassa. No nyt kohti kevättä mennään!

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no10

1964 oli vuosi innostusta ja halua tulla nyrkkeiljäksi ja samalla rajojen koettelua. Kevään aikana ottelin kymmenkunta nuorten sarjan ottelua ja voitin ne kaikki ja sain tunnustusta lehdistöltä. Minun sanottiin muistuttavan isä-YRJÖÄ tyyliltäni sekä taidoiltani, mikä koko ajan kasvatti menestymisen painetta sisälläni. Kesäharjoittelun suoritin jälleen Lauttasaaren kansanpuistossa, missä minulle oli rakennettu nyrkkeilylava, säkkiteline ja kasa kiviä (45 kpl) joita aina harjoituksen jälkeen molemmin käsin työntelin niinkuin kuulantyönnössä. Syksyllä 27.9.1964 järjestettiin Helsingin Haagassa nyrkkeilykilpailut. Kesän kovan ja tunnollisen harjoittelun jälkeen oli isäni sitä mieltä, että voisin koetella hiukan voimiani ja nyrkkeillä ensimmäisen yleisen sarjan otteluni. Yleinen sarja on yhtä kuin miesten luokka. Vastustajakseni asettui sarjassa 60 kiloa RISTO LOIKKANEN jo kokenut nyrkkeilijä ja miesten SM-hopeamitalin edellisenä vuonna saavuttanut kaveri. Hävisin ottelun, mutta se oli minulle kuitenkin toisella tavalla voitto, sillä pääkaupungin lehdet otsikoivat "HARRI PIITULAISESTA TULI YLEISÖN SUOSIKKI"...tekstit kertoivat suomalaisen nyrkkeily-yleisön saavan lähiaikoina uuden suosikin ja näiden aikojen lähestyvän yhtä nopeasti, kun HARRI PIITULAINEN kehittyy nyrkkeilijäksi. Olin innoissani, sillä ottelu oli ollut äärimmäisen tasainen ja olin varma että voitan seuraavalla kerralla, kun kohtaamme - se olikin koitua tappioksi - mutta siitä myöhemmin.

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Niin eilen illalla oltiin Munkkiniemen Kreivin SEPPO PUPUTIN kanssa Lohjan Laurentius-salissa TINOS-yhtyeen 60-vuotis juhlakonsertissa. Ja siitä on mun sanottava heti super hyvä ja herkullinen musiikillinen aikamatka alkaen vuodesta 1963 EMMA-biisillä ja sen jatkuessa BEATLEMANIA virukseen sairastuneille 60-luvun ihmisille. Jouduimme huomaamaan, että se virus ei ollut vieläkään helittänyt  - nyt monien sykähdyttävien kappaleiden myötä. Ja muunmuassa  konsertin toisesssa osassa missä oli LUMO SINFIS sinfonia orkesteri mukana Beatlesien ELEANOR RIGBY kappale oli hieno kokonaisuus sovituksineen. TINOS bändi on todella taitava ja loistava. HATE rummuissa Rock and Roll ja HATEN isoveli RONSKI Super, Super, Super kova Rock and Roll Man ja sai eilen Laurentius-salin "nuorison" huutamaan suoraa huutoa esittäessän muutaman Rock and Roll laulun. En tiedä voinko tarpeeksi kehua iltaa, TINOSTA ja sen bändin soittajia, esityksiä - 60 vuotta - pikä aika - KARI AULO Tinos-yhtyeen BOSS, elegantti herrasmies, ulkoisine habituksineen, loistava kitaristi, ei millään uskoisi sen tyylikkään liikemies habituksen takana löytyykin todellinen Rock and Rollia ja musiikkia rakastava monenlaiset visuaaliset ja show estraadiesityksiä hivelevät  suunnitelijan taidot. On pakko ihailla. Kiitos KARI AULO oli taas kerran  erinomainen  SUPER ILTA! Etten sanoisi herkulinen.

Tässä vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no 9

Nuorten sarjan kautta yleiseen sarjaan, Vuoden 1964 alkaessa siirryin nuorten sarjaan ja tavoitteeksi tuli nuorten Suomen mestaruus. Ensimmäisen nuorten sarjan ottelun kävin 2.2.1964 Joensuussa ja saavutin ensimmäisen voittoni sekä lehtiotsikot paikallisissa että pääkaupungin lehdissä: "HARRI PIITULAINEN PARAS JOENSUUN KEHÄSSÄ" Rakastuin tähän otsikointiin välittömästi ja ajattelin tästä lähtien ettei pelkkä voitto riittäisi vaan pyrkisin nyrkkeilemään niin hienosti, että olisin paras ja teknisin kaikista nyrkkeilijöistä. Lehtijuttujen teksteissä olin edelleenkin entisen mestarinyrkkeilijän YRJÖ PIITULAISEN Harri-poika. Ja näin aloin vähitellen nähdä myös negatiivisia asenteita nyrkkeilyssä. Ensiksi tietysti ihmisten odotus, että minäkin olisin jo mestarinyrkkeilijä nuoresta iästäni ja vähäisestä kokemuksesta huolimatta. Toiseksi olin ennakkosuosikki, jonka häviötä osa yleisöstä aina odotti tuoden sen esiin huudoin; "LYÖ SE POIKA ISÄNSÄ SYLIIN"...."ÄLÄ KUNNIOITA NIMIÄ, LEIPÄÄ SEKIN SYÖ"..... "EI SE MIKÄÄN OO, SILLÄHÄN ON VAAN FAIJANSA NIMI".... Ei niinkään urheilullisesti kasvattavia ja kannustavia asenteita....