.2005 kirjoitettua..... TURKOOSIN VÄRISET LOMATERVEISET! Turkki, Alanya, Hotelli Flower. Aurinkoterassilla vasemmalla vieressäni neljä metriä alempana on uima-allas, josta kuuluu iloinen ihmisten ja lasten äänien aiheuttama hälinä. Perheemme tytöt äitini, Anne-siskoni, Muruni ja Jessica-tyttöni ovat valinneet altaan reunan paikakseen. Me Jerrin kanssa valittiin jo heti ensimmäisenä aamuna tämä aurinkoterassi, mitä voisi kyllä hyvin kutsua myös GRILLI ARINAKSI! Päivän lämpötila on varjossa +30 astetta. Mitä se on tässä grillitasossa on mahdoton sanoa? Mutta nyt kirjoittaessani tätä tekstiä paperille, niin on pakko pitää paussi, sillä vuodan hikeä, olen aivan märkä. On pakko lähteä uimaan. Mutta palaan asiaan taas hetken päästä. Niin mihinkäs jäinkään? Ai niin ollaan loistavassa lomapaikassa Alanyassa. Jota voin jo näin kolmannen päivän ollessa menossa suositella vilpittömästi. Valitettavasti vain tämä laihdutuskuurini, missä toukokuun aikana pääsin alkuun ja pudotin 3 kiloa, niin se varmaan jo tulomme yönä tuhoutui, siis sunnutaiyönä, kun olimme saapuneet hotelliin, lähdimme vielä Jerrin kanssa katsomaan miltä paikan lähikulmat näyttäisivät? Ja törmäsimmekin heti muutaman sadanmetrin päässä ystävällisyyttä ja iloa pursuavaan ruokapaikkaan, jonka terassilla söimme samalla aamiaisen kellon alkaessa olla jo puoli kolme aamuyöllä. Söimme ruhtinaallisen kebab-annoksen, turkkilaisen uunituoreen leivän, joka oli valtavan kokoinen ja tervetulo juttuna Banana Splitit! Joten eiköhän se 3 kiloa ollut siinä. NO, pakko joustaa. Aloitan sitten kesäleirillä laihduttamisen. Nukuimme pari tuntia ja sitten olikin aika nousta päivän aurinkokylpyyn tälle jo tuossa edellä kertomalleni Grilli Arinalle! Kokemaan kuumaa, polttavaa auringonpaistetta, hellettä, ihanaa, ehdottomasti ihanaa... Huh, pakko mennä välillä uimaan! Niin mihinkäs mä jäinkään? Alanya, ai niin... Hotellimme oli hyvä, mukava ja puhdas. Siitä on 700 metriä Kleopatra rantaan, jokainen muistaa Antoniuksen ja Kleopatran kiihkeän rakkaustarinan? Se tapahtui tässä rannassa, mutta koska en ole mikään juorulehden toimittaja, niin en ala sitä tässä kertoilemaan. Täältä rannalta löysimme kuitenkin kuuman kuntoradan, kun kävelimme sen päästä päähän upottavaa hiekkaa pitkin. Sen pehmeällä hienolla hiekalla, vierellä TURKOOSIN SININEN meri silmän kantamattomiin ja johon sattoi välillä pulahtaa uimaan. Rannan pituus oli 5 kilometriä. Kova urakka. Vaati erittäin suuria ruoka-annoksia ja muutaman Banana Splitin! Ja näitä tankkauspaikkojahan on täällä satoja mistä valita. Eikä ainakaan toistaiseksi ole huonoa vastaan osunut. Yhtenä iltana istuttiin kaikki satamassa, ihmisiä pursuavassa, putiikkeja, ravintoloita, diskoja, muinainen linna vuoren harjanteella, minkä valoja ruokapaikkamme terassilta katsoimme illan pimetessä. Tämä kaikki oli kävelymatkan päässä. Ihmiset ystävällisiä. Palvelu pelaa ja ruoka, ah ruoka... On siis kolmas päivä menossa ja shortsit kiristävät, olivat melkein löysät kun lähdettiin. Ravintoloitsijat ja kauppiaat taputtelevat vatsaani. Hitto, oon tainnu lihoa lisää ja tänään on Turkkilainen ilta hotellillamme. Ruokaa, musiikkia, napatanssia, jotenkin alan kyllä päästä lomailun makuun! Loma...se maistuu hyvälle ja näyttää TURKOOSIN SINISELTÄ! Illalla hotellimme Turkkilaisessa illassa jouduin viehättävän napatanssijattaren kanssa tanssimaan ja 9-vuotias Jessica tyttöni sanoi...TOSI NOLOO ISI.... Mutta ruoka oli taas taivaallista ja pari kiloa tuli taas lisää, mutta napatanssijanhan kuuluukin olla hiukan pyöreä....USKADARA.... Ihania hetkiä oli kun altaan reunalla caputzinoa siemailessani katselin kuinka uima-altaalla Jessica ja Jerri uiskentelivat, telmivät, halailivat. Rakkaus ja kiintymys näkyi tavalla jota ei niinkään arkena näe. Kuin myös kohta 80 vuotta täyttävä äitini aina välillä syttyi iloon ja nauttimaan pienistä hetkistä. Nähdessäni ilon syttyvän hänen silmissään, jälkeen hänelle raskaan vuoden, hänen menettäessään rakkaan ja ihanan puolisonsa BJÖRNIN. Ja aina suurimman ilon hetkellä äitini kaipasi BJÖRNIÄÄN. Oli mukavaa, että minun pikku-siskoni ANNE oli myös mukana. Niin, kyllä tämä elämä on lyhyt ja kaikki hetket, muistot eletystä elämästä seuraavat mukana kasvattaen muisto arkistoa ja niin tekee taas tämäkin matka. Seuraavana aamuna Anne olikin ensimmäisenä altaalla, minä vasta toisena. Lieneekö napatanssi esiintyminen uuvuttanut niin? Kun ehdin vasta kahdeksaksi alas altaalle. No joka tapauksessa mukana taas ollaan vahvasti tässä päivässä. 30 astetta varjossa. Aurinko paistaa kuumasti. On torstai menossa. Olen kävellyt jälleen kuntoratani eli rannan päästä toiseen. Istun PALM BEACH CLUBIN terasilla, turkkilainen diskomusiikki soi taustalla antaen voimakkaan rytmin poljennon. Turkoosin sininen meri edessäni ja jotain mistä JYRKI HÄMÄLÄINENKIN pitäisi, kauniita nuoria tyttöjä bikineissään ja siitä tulikin mieleen, kun eilen illalla vähän myöhemmin lähdimme Jerrin kanssa syömään satama alueelle QUEEN FLOVER nimiseen paikkaan, jossa muuten perheemme tytöt olivat käynneet jo aikaisemmin, niin meno siellä oli hervoton! Tarjoilijat nuoria ja komeita turkkilaispoikia. Tanssivat ja ketkuttivat, flirttailivat naisasiakkaidensa kanssa. Tanssivat baaritiskeillä. pöytien päällä ja välissä ja koko ajan kiihkeä rock and roll ja disko rytmi soi taustalla, niin siinä syödessä oli kuin olisit ollut diskossa. Tässä oli ollut SEDU KOSKISELLEKIN näkemistä! Kun olimme rauhassa ruokailleet kuunelleet musiikkia ja seurailleet meininkiä, minä lähdin hotelliin nukkumaan Jerrin jäädessä tutustumaan The DOORS yökerhoon. Minä lähdin kävelemään takaisin hotelliin ja juuri ja juuri löysin sinne takaisin ollessani jo eksyksissä, mutta paikalliselta poliisilta kysyttyäni, ohjasi mut oikeaan suuntaan. Huomenna lähdetäänkin jokiristeilylle. Sain eilen viestiä PEKKA KURJELTA ja HANNU BJÖRKQVISTILTÄ että treenit olivat sujuneet hyvin. He tuurasivat minua ja kertoivat tyttöjen olleen kuin enkeleitä, mutta lövät kuitenkin napakasti! MINNA-SISKO MÄKINEN viestitti, että juttu minusta on nyt uudessa KIRKKO ja KAUPUNKI lehdessä. Muuten en tiedäkkään mitä siellä Suomessa on tapahtunut ja mieleeni nousee onko tuo edellinen lukuni SAULI NIINISTÖ PRESIDENTIKSI saannut ketään innostumaan asiasta ja tuleeko kukaan kommentoimaan hänen tukijoukkoihinsa asettumistaan? Pari päivää vielä ja ihan mukava palata taas normaaliin ympyröihin. Rakentamaan elämää eteenpäin. On niin paljon tehtävää. On lauantai ja viimeinen kävelylenkkini Kleopatra-rannan pehmeää hiekkaa pitkin metrin korkuisten aaltojen pyyhkiessä valkoisena kuohuna välillä jalkojani ja jaloissa olevat ASICS lenkkarini läpimäräksi kastellen. Terveiset vaan ystävälleni PEDER PLANTINGILLE. Tossut joutuivat aika koville täällä. Mutta näissä lämpötiloissa sillä ei ollut merkitystä. Kuuntelin kävellessäni, hien virratessa pitkin vartaloani nappikuulokkeistani ELVIKSEN Blue Hawaii elokuvasta olevia lauluja ja katselin lumoutuneena TURKOOSIN SINISIÄ aaltoja! Tämä musiikki sopi tähän kuin vasensuora vastustajan nenään.Mietin samalla kävellessäni, olen ollut viikon taas kuin paratiisissa. Eilen oltiin sillä jokiristeilyllä jokiveneellä, joka vei meidät erikoisen rantakaistaleen rannalle, toisella puolella joki ja toisella puolella meri! Paahdoimme siellä itseämme muutaman tunnnin ja söimme lounaan jokiveneessä. Illan vietimme hotellissamme show esityksien parissa ja tietysti ruokaille ja tanssimme Murun ja Äitini kanssa. Muruni kanssa pari hidastakin ja tunsin taas, ihana nainen, olen onnenpoika! Sitten paljon twistattiin kaikki , rock and rollia sekä diskotanssia diskomusiikin rytmittämänä. Tunsin olevani tässä parempi kuin napatansissa! Nyt olen päässyt taas kuntoratani loppuun ja on kuuma, ei muuta kuin tossut jalassa suihkuun, nehän ovat märät jo muutenkin. Suihku rannalla sijaitsee suosikkipaikkani PALM BEACH CLUBIN edessä. Menen vielä kerran istumaan suosikkipaikkani terassille. Tilaan caputzinon ja ison lasin kylmää ja raikasta appelsiineistä puristettua mehua. Ah, se on ihanan kylmää! Istun siinä ja katson huikeata TURKOOSIN SINISTÄ maailmaa. Mieleeni nousee jo paluu ja oikeastaan yksi toinenkin ajatus, mikä on myös noussut.... painoni? Joten joudun nyt korottamaan sittenkin ajattelemaani lähtöpainoani jo ensi viikolla alkavalle kesäleirille aloituspainoksi! Mutta täytyyhän ihmisellä olla tavoitteita. Minullakin ja kun nyt jo yksi, joka kesäinen tavoitteeni on jo täytetty (ruskettuminen), niin voinkin keskittyä laihduttamiseen. Toivottavasti se ei vie rusketustani mennessään? Tässä samalla saan vielä yhden tekstiviestin kännykkääni. LAMPPU LAAMANEN viestittää, Hei Harri täällä Merenkurkun Repiotissakin luetaan KIRKKOA ja KAUPUNKIA ja aurinko paistaa! Hienoa LAMPPU, terveiset vaan sinulle missä lienetkin. Hyvät ystävät, lomani lähetessä loppuaan tulee olemaan mukava tavata taas teitä kaikkia. Olenhan ollut viikon poissa STADISTA! Onkin aika palata VIRTUAL BOXINGSTARIN pariin ja tsekkaamaan onko sillä rintamalla tapahtunut mitään ja sähköinen maailma kuljettanut viestejä vai onko poissa ollessani VIRTUAL BOXINGSTAR huuhtoutunut TURKOOSIN VÄRISIIN kuohuviin aaltoihin....Olen palannut. Jatketaan tätä tarinointia taas joku päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti