9.2.2022 Kyllä nämä jutut aina välillä yllättää ja tuovat hauskoja, kivoja ja suuria muistoja eteeni. Niinkuin tässä vuodelta 2005 blogijutussani kävi. PARIISI legendaarinen kaupunki miljoonine tarinoineen, elokuvineen, musiikkineen, ravintoloineen, kahviloineen ja nyrkkeilyneen. Olin ihan nuori poika, kun jo kuulin tarinoita Pariisista, isäni oli nyrkkeilyt siellä, laulanut silloin Pariisin radiossa. Hän kertoi minulle MARCEL CERDANISTA ja myöhemmin kuulin EDITH PIAFFISTA ja heidän rkkaustarinastaan. Minäkin olin vielä 70-luvun alussa muuttamassa Pariisiin JEAN BRETONELLIN kuuluisaan nyrkkeilytalliin. Kaikki oli sovittu ja lentoliput tulossa, kun sitten kuitenkin peruutin menoni sinne ja aloin ravintoloitsijaksi Kalliossa ja sekin oli kyllä aikamoinen aikajakso elämässä. Siitäkin voi sanoa niinkuin nykyään sanotaan hieno matka...no matkoja Pariisiin on tullut pari-kolme kertaa tehtyä sitten myöhemmi Rock and Rollin merkeissä mm. JOHNNY HALLYDAY konserttiin, mutta MARCEL CERDAN ja EDITH PIAF eivät ole päässeet unohtumaan vaikka puhutaan aikajaksosta 1940-1950 Ranskan yhdestä puhutuimmasta ja arvostetuimmista tähdistä....Ehkä vielä joku kerta käymme PARIISISSA?
2005 kirjoitettua.... MAANALAINEN MAAILMA! Aloitin uuden viikon kävelemällä Ison Omenan cafe Prezzoon kahville. Matkalla tänne törmään Omenassakin olevan KIRJAPÖRSSIN omistavaan JOUKO HYVÄRISEEN, joka oli juuri lähdössä ajelemaan ja avaamaan uusimman KIRJAPÖRSSI kirjakauppansa Toijalaan. Jokke availee Kirjapörssi kirjakauppojaan ympäri Suomea lähes samalla vauhdilla kuin SEDU KOSKINEN ravintoloitaan. Aikamoisia miehiä! Minä itse pystyn availemaan vain ovia sisään ja ulos mennessäni. Paitsi jos on sähköistetyt ovet. Nyt kun viikko on vierähtänyt Athlonin loppumisesta kohdallani, olen tehnyt srategiani jatkosta. Vielä tänään iltapäivällä ollessani matkalla Yliopistolle pitämään treenejä mietiskelin matkalla, kehittelisinkö niitä PERSONAL TRAINING tuntejani? Mutta päätin jättää sen kuitenkin vielä muhimaan mieleeni. Menen tänne Yliopistolle aina bussilla ja Ruoholahden pysäkillä hyppään ulos. Kävelen metroasemalle, sen ollen totaallinen siirtyminen toiseen maailmaan. Menen liukuportailla monta kymmentä metriä maan alle. Ei aurinkoa, ei sadetta. Hyvin pieni mahdollisuus törmätä ainoakaan julkkisystävääni tässä maailmassa. En ole näiden kahden vuoden aikana, jolloin olen kulkenut tätä reittiä, törmännyt kehenkään tuttuun! Kuitenkin ihmisiä vilisee vilisemällä kasvot totisina maan alla. Tässä on jotain kiehtovaa. Mysteerin omaista elämää! Tämä on selvä käänteinen puoli, esimerkiksi Mellstenin Paratiisirannan rantaelämälle sekä glamourille, loistolle ja menestyksen sykkeelle! Kaisaniemen metropysäkillä jään pois. Jälleen liukuportailla kymmeniä metrejä ylös. Tulen Kaisaniemen metron myymälätasolle. Heti liukuportaista astuttuani, oikealla puolella on pieni kahvila. Ulkomaalaisten pitämä cafe Metro. Pistäydyn sisään ja otan kupin kahvia ja pullan, joka maksaa 2 euroa. Edelleenkin kasvot totisina ihmiset virtaavat kiireellisinä ohitseni. Nautin tästä oudosta ilmapiiristä. Neonvaloista, rullaportaiden kolinasta. Täällä on helppoa olla nobady. Ihme juttu, kun menen Strinbergin terassille, Ursulaan tai Caruselliin ei tarvitse montaakaan hetkeä istua, kun jo joku tulee ja sanoo, MOI HARRI, MITÄS KUULUU? Täällä vois kai istua päivät päästään eikä ilmeisesti tuttuja näkyisi? Uskomatonta mikä maailma! Odotan mielenkiinolla sitä päivää, kun kohtaan jonkun tutun täällä, käydessäni Yliopistolla kahdesti viikossa vetämässä kuntonyrkkeily tuntejani. Jatkan näin samalla osakseni langennutta mertomaailman tutkismustani. Ja tämä elämä metromaailmasta tuo mieleeni väistämättä Pariisin. Missä metro on monasti ainoa mahdollisuus illalla siirtyä paikasta toiseen. Esimerkiksi hotellista LIDOON, minkä olen kerran 70-luvulla tehnytkin, kun ei taxia saannut millään ja showtime aika alkoi uhkaavasti lähestyä. Ja se ilta LIDOSSA olikin täynnä glamouria, loistoa ja kaunis povisia lähes alastomia kuvankauniita tanssityttöjä. Ihmisiä loistavine iltapukuineen. Pariisi tuo myös mieleeni väistämättä EDITH PIAFIN ja Ranskan yhden suurimmista sankareista, keskisarjan nyrkkeilyn Maailman Mestarin MARCEL CERDANIN! Ja tietysti, nyt kun olen kirjoittanut NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN nettisivuille, isänikin nyrkkeilymatkoista Pariisiin, käykääpä lukemassa.... Ja tietenkin JYRKI HÄMÄLÄISEN 50 vuotispäivät siellä ja kun meitä oli joukko JYPEN ystäviä Riemukaaren päällä, missä JYPE piti juhlapuhettaan Ranskan väreissä olevassa nyrkkeilyviitassaan, poliisien rynnätessä sinne pistooleineen, luullen jonkun hullun olevam suorittamassa itsemurha hyppyä RIEMUKAARELTA! Mutta löysivätkin riemukkaan suomalaisporukan ja juhlasankarin vain puhetta pitämässä! Näin on taas pakolliset aikakausi hyppäyksetkin taas suoritettu. Joten jatketaan taas jonakin päivänä, vaikka Juhannuksen jälkeen! Ja näin voin toivottaa tietenkin kaikille teille parille lukijalleni HYVÄÄ JUHANNUSTA, kokon, koivujen ja grillimakkaroiden äärellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti