Onpa päivä ihmeitä täynnä. Ensimmäinen oli harjoittelemiseni Tuulimäen Boxingsalilla. En tarkoita, että se olisi ihme kun harjoittelen, vaan se, että saan ja pystyn edelleen tekemään sen. Olen siitä kiitollinen ja tunnen mielessäni hyvää mieltä. Se ei ole itsestään selvä asia. Ja toinen mikä aiheutti ihmetystä tänään oli, kun päätimme MURUNI kanssa ajaa stadiin Meilahteen Ravintola MEICCUUN syömään. Ravintola joka on sijainnut siellä jo 1946. Siis vuotta ennenkuin synnyin. Sen täytyy siis olla todella vanha. Sen muuten omistaa LEO SALOSEN, legendaarisen kokin, keittiömestarin poika JUKI SALONEN. Hänen isänsä oli myös Viipurin Nyrkkeilijöiden nyrkkeilijöitä ja isäni kavereita ja me pojatkin ollaan kavereita. No niinpä siis ensimmäisen kerran vierailimme tässä retro-ravintolassa, jossa on vanhan ajan glamouria ja tyylikkyyttä. JUKI oli paikalla ja varmaan vähän yllättyi tulostamme. Wieninleike oli super hyvä ja kahvi kera Runebergin-tortun kanssa special. Sain ehkä elämäni parhaan Runebergintortun tänään....onpa pitkään pitänyt elää. No muutenkin olen ollut hiukan retro-tunnelmissa sillä olen kotona kuunnellut tänään useammankin ELVIKSEN-levyn 60-luvulta ja nekin on edelleen tuntuneer ihanilta, melodisilta ja rytmikkäiltä. Ja kun tähän lisään vielä taas yhden blogijuttuni 2005 vuodelta voin vain sanoa niinkuin on tuon blogijuttuni otsikko: PARASTA ON ETTÄ OLEMME OLEMASSA!
2005 kirjoitettua..... PARASTA ON ETTÄ OLEMME OLEMASSA! Kuukauden ensimmäinen päivä ja maanantai. Marraskuu 2004 on tullut ja sen myötä taas uusi jakso kuntonyrkkeily työssäni. Cafe Prezzo aukeaa kohta ja saan kupin kahvia, ilman croisanttia! Kävelin jopa tänne pirteässä ja aurinkoisessa aamussa. Asteiden ollessa vielä 2-4 astetta lämpimän puolella. Tunnen selvää värinää, ai se olikin kännykkäni, joka roikkuu kaulassani rintaani vasten ja sen värinähälytys kertoi, että sain viestin yhdeltä Personal Training valmennettavaltani. Hän viestitti kärsivänsä jännetuppi tulehduksesta, joten toistaiseksi on peruutettava harjoitukset. Näin kuukausi alkoi pienellä vastoinkäymisellä, mutta en anna sen vaikuttaa mielialaani, vaan tunnen loistavan fiiliksen pulppuavam sisälläni! Kahvikin maistuu yllättävän hyvältä ilman croisanttiakin. Tervetuloa marraskuu! Iltapäivällä vedin yliopistolla normaalit pari tuntia KUNTONYRKKEILYÄ, näin selvennykseksi, ettet luule, että olen opettamassa siellä LATINAA! Tähän marraskuun alkuun sopii hyvin tämä runo, joka osui silmiini tänään: "Vain uurastaminen tuo voiton, älä siis ole jänishousu, vanha kaveri! Käytä sisuasi, leikistä luopuminen on niin helppoa, sisun osoitttaminen se voimille käy, on niin helppoa itkeä hävinneensä ja kuolla, on niin helppoa luopua leikistä ja ryömiä pakoon, mutta taistella silloin, kun toivoa ei näy - sehän on parasta peliä, ja vaikka palaat jokaisesta ankarasta kamppailusta murtuneena ja lyötynä ja arpisena, niin yritä vielä kerran, kuolla on niin helppoa, eläminen se vaikeata on"!!! Sain muuten yllättäen, mennäkseni tähän päivään, sähköpostin peräänkuuluttamiltani ystäviltäni, PALI ja MARJA USKALILTA. Osku, tuo entisaikojen terävä vasuri Kanerva oli viestittänyt peräänkuulutukseni eteenpäin ystävilleni Palille ja Marjalle. Ja nyt kuulin, että ovat jo viisi vuotta sitten muuttaneet takaisin Suomeen ja stadiin! Kyllä se stadikin on suuri, kun ei olla missään törmätty toisiimme. Vaikka taitaa olla niin, että minäkin olen niin uomiutunut näihin omiin pieniin ympyröihini ja ne taitaa olla niin pienet ettei törmäys mahdollisuutta olekkaan. Sain Palilta ja Marjalta heidän ollessaan meillä kylässä silloin Hyvinkäällä, joskus 80-luvun alussa, ennenkuin muuttuvat Amerikkaan, NORMAN PEALEN kirjoittaman kirjan omistuskirjoituksella, Siunausta alkavalle yhteiselämälle! Ja nyt kun 24-vuotis hääpäivämme tuli Murun kanssa vietettyä ja Marja ja Palikin ovat yhdessä, tulee olemaan mukavaa tavata heidät näinkin pitkän ajan kuluttua. Pitäisiköhän katsoa kuvia silloin 80-luvun alusta ja verrata olemmeko yhtään muuttuneet, (mun paria kiloa lukuunottamatta)? No ei sentään. Parasta on, että olemme yhä olemassa ja muuten runo marraskuussa 2004 tuossa aikaisemmin, oli Palin ja Marjan antamasta kirjasta.... Palaan taas jonakin aurinkoisena päivänä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti