2005 kirjoitettua.... PELOTTA KOHTI TULEVAA! Itsenäisyyden kynttilän sytytin mä juuri, tunne sydämessäni siitä pulppuaa suuri, olen suomalainen se on ollut mulle tuuri! Kynttilän valo viestittää muistoja rohkeudesta sekä taisteluista ankarista, kiitollisia olla saamme näistä sankareista, jotka itsenäisyyden taisteli Suomen ja näin meillä on ollut hyvä huomen! Valo kynttilän viestittää myös lämmöstä ja ystävyydestä, siks hyvää päivää toivotan sulle, joka ystävä oot ollu mulle! Tämän runon riimittelyllä aloitin itsenäisyyspäivän 2004 ja tunsin niinkuin aina, isänmaallisuutta, kiitollisuutta edellä olevista asioista. Lähetin muutamille ystävilleni itsenäisyyspäivän runoni ja sain päivän mittaan lämpimiä tervehdyksiä takaisin. Itsenäisyyspäivässä on toinenkin taika, jonka vahvistaa tää aika! 25 vuotta on kulunut ensi treffeistämme MURUNI kanssa. VAU! Kyllä aika kulkee. Olen kertonut ensi tapaamisestamme ELÄMÄN POLTINMERKIT kirjassani, joten en nyt palaa siihen. Lähdimme päivällä kaupungille kävelemään ja menimme vanhaan kunnon Kappeliin kahville ja aistimaan hyviä fiiliksiä. Kävimme Kappelissa jo seurustelu vaiheessamme aika usein juomassa kahvit ja tuijottamassa toisiamme silmiin. Lähetin sieltä tekstiviestinä tervehdyksen TAPANI KANSALLE, jonka konsertissa silloin 25 vuotta sitten Vanhalla olimme. Käveltiin vielä kierros kaupungilla, tultiin kotiin, syötiin ja minä menin pienille ruokatorkuille valmistautuakseni katselemaan presidentinlinnasta itsenäisyyspäivän vastaanottoa televisiosta. Kännykkäni pirinä havahduttaa mut torkuistani hereille. Tapani Kansa soittaa ja kyselee mitä puuhailemme? Kuultuaan tilanteemme Tapsa sanoo, mitäs jos tulisitte tänne meille, niin katsotaan yhdessä niitä linnan juhlia? OK. Westendiin ei ole meiltä kuin parin-kolmen minuutin matka, joten puimme päällemme ja otimme Jessican mukaamme ja hurautimme Ninan ja Tapsan luokse. Hieno ilta ystäviemme parissa. Shampanjaa ja lämmin tunnelma. Linnan juhlia katsellessamme saan tekstiviestin Jerriltä, olen täällä LINNNAN parvekkeella ja katselen kun TARJA kättelee vieraitaan, niin että olen mukana tunnelmissa! Jerri oli saannut armeijassa komennuksen presidentinlinnaan. Hauska yllätys iltaan. Näin oli 25 vuoden periodi Muruni kanssa saatu päätökseen ja toivotaan, että olemme kaikki vielä seuraavien 25 vuoden aikana mukana elämässä! Se ei ole mahdotonta. Mutta pelkään, ettei se toteudu, vaikka mistä sen tietää? Eletään vaan pelotta tulevia vuosia, positiivisena, iloisina ja ihan kuin elämä olisi vasta edessä uusinen seikkailuineen! Ja mennäkseni vielä tähän päivään tai oikeastaan eiliseen, niin sekin oli kuin itsenäisyyspäivä, sillä JYRKI HÄMÄLÄINEN täytti 63 vuotta ja juhlat olivat tietenkin melkoiset ja niitä juhlittiin Talinnassa, missä olinkin viimeksi 1966 keväällä. Kaupunki oli muuttunut, oli säpinää, glamouria, hyvää ruokaa ja juomaa. Oli sympaattinen RAUSKI TIILIKAINEN riemussa mukana. WJATESLAV SMIRNOVIA ei näkynyt, mutta silloin viime kerralla näin ihan lähietäisyydeltä, kun väistelin hänen koukkusarjojaan Tallinnan kehässä maaottelussa Viroa vastaan! Joten PELOTTA VAAN KOHTI UUSIA SEIKKAILUJA! Palaan taas jonakin päivänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti