torstai 17. helmikuuta 2022

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 18.2.2022


18.2.2022 Tänään perjantai aamuna kävin jälleen tuntumaa säilyttämässä Tuulimäen Boxingsalilla. Sain seuraakin sinne MEXICO ja JYRKI69 tulivat treenaamaan. Treenin jälkeen jatkoin ELVIS sessioita eli CD-levyjen kuuntelua, onpa niitä mulla paljon. Päivällä käytiin yhdessä Muruni kanssa lounaalla yhdessä suosikki sushi-paikassa ja päivän yksinkertaisuudesta huolimatta joudun toteamaan niinkuin olen 2005 kirjoitetussa blogijutussakin jossa on otsikkona; ELÄMÄ KIEHTOO EDELLEEN....





2005 kirjoitettua...... ELÄMÄ KIEHTOO EDELLEEN! Olen jälleen tutussa pöydässä aamukahvilla Ison Omenan cafe Prezzossa marraskuussa 2004 ja vakio aamupala nautittu. Eilen oli Isänpäivä ja kävin isäni haudalla sekä kävelin samalla kierroksen Hietsun rantoja ja vanhan hautausmaan lävitse, joitakin tuttujakin tavaten. Tunsin hyvää mieltä NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI nettikirjastani. Vaikkakaan se ei ole saannut kovinkaan paljon palautetta. Elän kuitenkin toiveissa, että se kiinnostaisi joitakin, vaikka eivät sitä mulle kertoisikaan. Ja näin Isänpäivänä tuntee itsekin, on ihanaa olla isä! Kuntonyrkkeilyn puitteissa on meneillään pieni, mutta mukava hanke. JARI Coprakäsi PUHAKKA on ollut aktiivinen ja laittanut jollekkin Helsingin kaupungin asianmukaiselle virastolle hakemuksen parista omasta treenivuorosta Ruskeansuon Liikuntakeskuksen nyrkkeilysaliin. Tarvitsemme parikymmentä aktiivista treenaajaa porukkaan, joten täytyy alkaa kasaamaan jengiä kokoon. Harjoitukset Ruskiksella alkaisivat 5.1.2005, joten on hyvää aikaa löytää nyrkkeilyinnostuneita tähän juttuun. Näin ensi vuodeksi on vireillä jo useampikin treenipaikka ja ryhmiä, jossa ainakin kevään näitä kuntonyrkkeily harjoitusten pitämistä jatkaisin. Näin olisi myös kvarttaalitalouteni seuraava aikajakso muodostumassa. Sitä seuraava onkin taas ihan eri juttunsa. Ja tätä Virtual Boxingstarin elämää ja kirjoittamista jatkan seuraten sähköisiä impulsseja seuraten tuoko ne mitään uutta tullessaan? Pyrin olemaan avoin kaikille kontakteille ja mahdollisuuksille. Mutta en aio itse kovinkaan aktiivisesti tarjota itseäni mihinkään vaan keskityn lähinnä olemassa oleviin juttuihini ja elämään. ELÄMÄ KIEHTOO EDELLEENKIN suuresti minua ja näiden ajatuksieni jatkoksi sopiikin hyvin Wayne W. Dyerin kirjoittama: Harjoitelkaa olemaan hiljaisen tehokas, lykkäämällä omista saavutuksistanne puhumista, odottakaa tunti tai kaksi tai kolme tuntia ja kysykää itseltänne, vieläkö tunnette tarvetta kertoa jollekulle asiaanne? Tämä menetelmä on erityisen hyödyllinen silloin kun kysymyksessä on uutinen, joka saa teidät näyttämään ylivoimaiselta sen ihmisen silmissä, jolle kerrotte uutisenne. Kertomisen lykkääminen on tehokasta sen takia, että kun olette malttanut mielenne muutaman päivän ajan, teillä ei ole enään yhtä kiihkeätä tarvetta kuvata itseänne voitajaksi, ja kun uutinen sitten tulee julki (mikäli tulee), niin te vaikutatte sellaiselta millaiseksi olette kehittymässä - ihmiseksi, joka suhtautuu omiin saavutuksiinsa rauhallisesti ja luontevasti. Joo, otetaan vaan rauhallisesti, eihän mulla oo mitään kerrottavaakaan, ei menestystä, ei saavutuksia, vain elämää ja sitä muuten kävin katsomassa tuossa nyt lauantaina Pori Jazzeissa ja siellä eläväistä sähikäistä LAURYN HILLIÄ, namia....Palaan taas jonakin päivänä, hyvää viikonalkua!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti