2005 kirjoitettua.....OLENKOHAN LUOMASSA UUSIA NAHKOJA? Hip Hei ja Hurraa! Uusi vuosi 2005 on alkanut! Otimme sen vastaan meillä kotona kutsuen Pirkon ja Esan sekä äitini meille syömään ja vastaanottamaan vuodenvaihteen yhdessä kanssamme. Puolenyön aikaan katselimme ilotulitusta, rakettien salamointia taivaalla. Tietenkin mielessämme oli myös Thaimaan ja sen alueiden trakedia, missä jättiaallot pyyhkäisivät mereen lähes 150000 ihmistä, jopa koteineen. Tuhansien turistien lomamatka päättyi kauhuun ja kuolemaan. Onneksi oli myös niitä jotka pelastuivat. Vaikka asia on hirveä ja surullinen on elämä meidän elossa olevien myötä jatkuttava. Meidän aikamme tulee myöhemmin. Uudenvuoden päivän aamuna nukuimmekin Muruni kanssa myöhään. Aamupalan syötyämme lähdimme kävelemään Matinkylän rantaan ja ihana tunnelma siellä tavoitti meidät! Aurinko paistoi, meri oli avoinna ja liplatteli iloisena rantaan. Ihmisiä oli tullut runsaasti rantaan ja kymmenet linnut, sorsat ja joutsenet sekä kanadan hanhet täyttivät rantaveden. Cafe Merenneito oli avoinna ja kävimme toivottamassa sen puuhakkaalle isännälle uuden vuoden toivotukset. Joimme kahvit terasilla meren äärellä ulkona, varmasti ensimmäisen kerran uudenvuoden päivänä. Kävelimme vielä tunnin ajan rannassa. Hieno alku uudelle vuodelle. Tästä se taas alkaa. Uusi vuosi tapahtumineen ja ihmisineen. Seikkailija tämän maailman, JYRKI HÄMÄLÄINEN soitti Tallinasta, jossa oli vastaanottamassa tätä vuotta ja sen ensimmäistä päivää. Hän oli hyvällä tuulella ja täynnä intoa tulevasta vuodesta. Myöhemmin iltapäipäivällä Muruni lähti Hyvinkäälle tapaamaan serkkuaan ja minä jäin kotiin nauttimaan päivän rauhasta JOHN LENNONIN muistokonsertin pariin. Virtuaalielämä vei taas mennessään. Seuraavana päivänä kävelimme Muruni kanssa stadissa nauttien kaupunki miljöön ja vanhojen talojen upeasta arkkitehtuurista mm. Eiran seutuvilla ja Korkeavuorenkadulla käytiin cafe Succesissa kahvilla ja syömässä jättikokoa olevat korvapuustit. Siellä korvapuustia mutustellessamme sain PEDER PLANTINGILTA hienon ja kauniin tekstiviestin kännykkääni; Kun jumala avasi ikkunansa, hän kysyi toivoisinko jotain? Siihen vastasin, pidä erityisesti huolta ihmisestä, joka lukee tätä viestiä, sillä hän on erityisen ihana! Onnellista alkanutta Uutta Vuotta! Terveisin PP! Sitten vielä hypätäkseni tähän päivään, elokuun ensimmäinen viikko on jo takana. Elämäni soljuaa kaikessa rauhassa sitä pientä elämän puroa pitkin. Tunnen ilmassa väreilevän tämän uuden aikajakson tuomaa uteliasta odotusta, vaikkei mitään ihmeellistä ole mulle tapahtunutkaan. Perjantaina innostuin kävelemään Tapiolaan syömään pizzan ja kävellessäni takaisin, Mellstenin Paratiisrannan kohdalla istahdin vakiopaikallani olevalle kivelle hetkeksi hengähtämään ja nauttimaan aurinkoisesta ranta tunnelmasta. En ehtinyt kuin hetken istua siinä, kun herrasmieheltä vaikuttava mies henkilö tuli varovaisesti kysymään, olethan sinä Harri Piitulainen? Ja kertoi samalla juuri muutama päivä sitten ostaneensa NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjani, pitäneensä siitä, jopa niin paljon, että kun aloitti lukemaan sitä ei ollut malttanut lopettaa sitä kesken. Hän kertoi, ettei ollut varsinaisesti kiinnostunut nyrkkeilystä, mutta kirjan myötä laji oli saannut kiehtovan tunnelman. Osoittautui, että hän oli reilusti minua nuorempi, kokenut rankkana lama ajan Suomen 90-luvulla ja kärsivänsä vieläkin, jonkin verran, silloin työelämässään muodostuneista paineista ja käynneensä monille, sen ajan kokeneille, tutun loppuun palamisen lävitse! Juttelimme hiukan näistä ajoista, elämästä, vähän nyrkkeilystä. Synpaattinen herrasmies. Ehkä vielä tapaamme Melstenissä? Tälläisia miellyttäviä tapaamisia on mulle oikeastaan tapahtunut muutamia tässä lähiviikkoina, kun joku on lähestynyt kertoen lukeneensa kirjani tai käynneensä nettisivuillani. Olen pitänyt treenejäni Toppelundissa, kävellyt rannoilla, nauttinut kotona olemisesta perheeni parissa, mutta jotakin on selvästi ilmassa tai ehkä OLEN VAIN LUOMASSA NAHKOJANI UUDELLEEN! Palaan taas jonakin päivänä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti