2005 kirjoitettua.... PILKETTÄ SILMÄKULMISSA! On jälleen uuden viikon alku. Joulukuukin tuntuu menevän kovalla vauhdilla. Ja vuosi 2004 lähenee loppuaan. Viikkoni alkaa tietenkin Ison Omenan cafe Prezzossa kahvin ja croisantin avustuksella. Näin aamuisin täällä on rauhallinen tunnelma. Tämä jouluinen viikko on vielä täynnä treenitunteja, mutta sitten alkaa joululoma. Pari viikkoa niin ettei ole tunteja lainkaan. Alan tässä pikkuhiljaa tuntemaan, että olen selvinnyt tästä vuodesta 2004! Tosin taas vain rimaa hipoen. Enkä ole sannut sitä korotetuksi viime vuodesta ollenkaan. Joten otan vastaan vuoden 2005 suurena haasteena itselleni. Nyt kun tätä vuotta on jäljellä todellakin vain parisen viikkoa, eikä tämän loppuvuoden suhteen ole oikeastaan mitään tehtävissä, niin voinenkin tehdä jo tilinpäätökseni mielessäni menneestä vuodesta bisneksieni suhteen ja valitettavasti joudun olemaan itselleni armoton ja antamaan välttävän arvosanan. En tahdo millään oppia tätä bisneksen tekoa ja rahallinen arvoni on todella nöyryyttävä. Ideologisesti ja henkisestä puolesta NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI kirjani, ihana elämä perheeni kanssa, mukavat hetket ystävien seurassa, siitä arvosanaksi nousee kyllä selvästi kiitettävä! Se miten nämä asiat saisi kohtaamaan toisensa, on mulle jatkuvasti arvoitus? Täytyisi keksiä joku kikka kakkonen, millä muuttaisi tätä? No tätähän tämä elämä on! Varmaan joku OLLILAKIN miettii mieten saisi NOKIAN pysymään huipulla ja miten ehtisi tekemään jotakin muutakin kuin bisnestä? Toisaalta tää elämäni on kovin haasteellista tälläisena vähän avuttomana bisnesihmisenä ja toiselta puolen tämä syke, jokaisen kuukauden selviytymis seikkailuineen on tietenkin kiehtovaa. Oikeastaan kaikki mitä mulle on tapahtunut tämän elämäni aikana, en voi muuta kuin olla kiitollinen! Tunteita, rakkautta, fiiliksiä, jännitystä, voittajan tunteita, tappion kokemuksia, voimattomuuden tunteet sekä elämän vuoristorataa, mitä tässä valittaisinkaan. Ei muuta kuin yritystä, hyvää ja iloista mieltä! Jatketaan ottelemista tässä elämän kehässä ja katsotaan tuleeko voittoja vai tappioita? Olen edelleen valmis ottelemaan! Iltapäivällä ennen yliopistolle menoani tapaan sattumoisin ANTTI ARVEN Kluuvissa ja tarjosin cafe Picnikissä meille kahvit. Antti vaikutti pirteältä ja levänneeltä. Kuulinkin hänen tulleen juuri kahden kuukauden lomalta takaisin ILTALEHTEEN, Ja Antin silmien pilkkeestä voisin päätellä muutakin säpinää elämässä tapahtuneen! Olenkohan oikeassa? No minä jatkan edelleen elämääni tämän kuntonyrkkeilyn parissa sekä omaa pienimuotoista elämääni ja taltioin mm. VIRTUAL BOXINGSTARIN kautta tätä elämän kulkua. Tehden pieniä aikakausi hyppelyjä, kun kohtaamiset ja muistot kohtaavat toisensa. Ja nautin siitä, että saan elää ja saan yrittää tänään jotain, joka perustuu mun omaan persoonaan. Ilman juttuja medioissa, ilman kummempaa menestystä mistä kertoilla ja silti olen edelleenkin HARRI PIITULAINEN, oman tieni kulkija ja kokija! Minkä kyllä mielelläni jaan muidenkin kanssa, vaikkapa näin kirjoittamisen muodossa. Tää on mukavaa, eikä tämän tarvitse johtaa mihinkään tai tuoda mitään palkintoja tullessaan. Kohan tässä taltioin tätä elämääni ja ajatuksiani tänne sähköiseen pöytälaatikkooni. Tunnen kiitollisuutta ja olen onnellinen! Tuntui myös hyvältä, kun näin tässä nettisivujeni vieraskirjassani HENRY VALERIUKSEN kiitokset isästäni kirjoittamastani kirjasta; Nyt vasta ymmärrän kuinka suuri urheilija ja ihminen hän oli, kiitos Harri! Kiitos sinulle Henry, annoit minulle taas paljon. Nyt viime lauantaina 30.7 istuin aamuvarhain rantatuolillani Mellstenin Paratiisirannassa, aamuauringon paistaessa todella lämpimästi. Oli tulossa selvästi rantapäivä. Sitä ennen mulla oli kuitenkin pidettävä aamutreenit tuolla Toppelundin niityllä. Heinäkuu on päivää vailla eletty ja se onkin ollut tosi hieno, lämmin ja aurinkoinen. JYPE on nyt sitten eläkeläinen ja valmistautuu markkinoimaan kohta ilmestyvää uutta OLAVI VIRTA kirjaansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti