VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 28.2.2022

28.2.2022 Hyvää viikonalkua ystävät. Tänään Torpanrannassa on taas kahvittelupäivä, mutta ihan terasille ei vielä päästä vaikka aurinkoistakin on luvattu. Kohti kevättä ollaan taas menossa kovaa vauhtia. Aloitetaan viikko näin ja katsotaan mitä viikko tuo tullessaaan. 

2005 kirjoitettua..... JA TAKAISIN STADIIN! Tänään suoritin paluun stadiin jo aamulla, hyppäsin bussiin. Bussi ajoi Kampin uuteen terminaaliin, joka häikäisi mut upeudellaan. Olinhan jo monta vuotta odotellut bussia Matinkylään Kampin keskeneräisellä työmaanlaidalla. Kävelin siitä tietysti cafe Javaan kahville ja jätin terminaalin lähemmän tutustumisen nyt syksyksi, kun alan taas päivittäin käymään stadissa treenien parissa. Ja mitä ihmettä? Javankin terassi oli laajentunut kesän aikana! Seuraavaksi kävelin Kauppatorille, Snellmannin kahviteltalle juomaan myös kupposen kahvia. Ja siellä ei ollut mikään muuttunut. SEIJA SARTTI oli kahvilla. Lähdin kävelemään kohti Kaivopuistoa ja cafe Ursulaa, kun Kauppahallin nurkalla tapasin pyöränsä kanssa RAIMO Höyry HÄYRISEN juttelemassa toisen herrasmiehen kanssa. RAMMY höyrysi ja näytti pirteältä kertoen kohta ilmestyvästä kirjoittamastaan nyrkkeilykirjasta, jossa on Harri Piitulainenkin mukana! Samalla hän esitteli mua sanoen, Harri aloitti karriäärinsä AHLQVISTIN tallissa Malmössa, koitin korjata ja sanoin, Ingon ja Bertilin tallissa Tukholmassa, johon RAMMY, Niin BERTIL KYLANDER, tarjosi hän tietämystään ja jouduin taas korjaamaan, KNUTSSON, BERTIL KNUTSSON! Tämä sai minut kyllä epäilemään ja hiukan uteliaaksi, mitähän siellä RAMMYN kirjassa olisi? Taitaapa olla kovin vähän ja oikein? Isäni nyrkkeilijän lempinimen NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI hän muisti oikein, mutta ei sanonut olisiko käynnyt lukemassa www.boxing.fi sivuilla samalla nimellä olevan nettikirjani? Siitä kirjastahan löytyisi niin AHLQVIST kuin KYLANDERKIN isäni nyrkkeilyvuosilta. No, joka tapauksessa RAIMO Höyry HÄYRINEN on yksi armottomia persoonallisuuksia meillä Suomessa. Ja värikäs kaveri nyrkkeily porukoissakin. Ja onhan muuten RAMMY nyrkkeilyt myös JYRKI Jyräys HÄMÄLÄISEN kanssa Apollonkadun koululla. Olikohan se niin? Se on ainakin niin, että huomenna on Jyrkin OLAVI VIRTA kirjan julkkarit iltapäivällä ja sinne olen menossa. Loistavaa olla taas stadissa. Stadin kadut, kahvilat, rannat, YES, olen tullut maalta takaisin stadiin! Jatkan nyt vielä cafe Ursulan kautta cafe Caruselliin ja juon välillä kupposen kahvia ja lähtiessäni sieltä tapaan sen terasilla istumassa, SE ON SIINÄ, urheilullisen TV-viihdeohjelman juontajan, hauskan ja sympaattisen JUKKA LAAKSOSEN, kännykkä korvallaan, johon ilmoittaa, nyt tuli kova nyrkkeilijä paikalle, kättelemme ja jatkan matkaa kohti Hietalahtea. Kuljen vanhan Kaapelitehtaan ohi, MATTI HAUPTIN patsas KOKOAVA VOIMA, tuo kyllä muistoja nieleen, niiltä menneiltä ajoilta. Hietalahdessa käyn RAUSKI TIILIKAISEN kioskilla moikkaamssa Rauskia, joka kysyy heti, maistusiko kuppi kahvia, mutta joudun nyt passaamaan, vaikka tiedänkin Rauskilla olevan hyvää kahvia ja kivaa juttuseuraa. Siitä sitten Ruoholahdenkadun pysäkille Abrahaminkatua pitkin, ohi Kampaamo GITTEN, joka oli äitini kampaamo aikoinaan, kun asuimme Abrahamikatu 17:sta. Kampaamostakaan ei ollut jäljellä kuin tämä mainostaulu Kampaamo GITTE. Niin se toi mieleeni, että se oli mun keksimä nimi silloin pikkupoikana ja tuli norjalaisen laulajattaren GITTE HENNINGEN etunimen mukaan. Ehkä joku muistaa, hän lauloi suomeksi yhden laulunkin, joka oli hyvin suosittu siihen aikaan. Joten bussia odotellessani tunnen olevani kotikulmillani! Ja palattuani tänne maalle, Espooseen, ja kotiin, mua odotti kirje Miehikkälästä Kaakonkulmasta, Peran Nylkyn järjestäjältä, ties kuinka monennen kymmenen, taitaa olla nyt jo 34:jäs nyt 10.9 juostava PERAN NYLKKY! PERTTI ARAVIITA, Viipurissa 1939 syntynyt kirjailija, PAMAUS-veli, on valmiina taas juoksemaan ja hänhän on entinen 400 metrin aitojen maajoukkuemies 1950 luvun lopulla! Suosittelen samalla tässä hänen kirjaansa VIIDEN SEKUNNIN TULEVAISUUS, joka kertoo Kotkalaisen juoksijan tarinan mielenkiintoisena romaanina.Nyt onkin sitten aika keittää kahvit kotona ja valmistautua vielä kesäleirin treeneihin. Palaan taas jonakin päivänä...

    Minä ja RAIMO "Höyry" HÄYRINEN menossa kahvittelemaan.  Raimo Häyristä muistaen.

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 27.2.2022

27.2.2022 Eilen oli tosi hieno aurinkoinen päivä ja kävely Haukilahden rannoilla Muruni kanssa cafe Mellsteniin kahville ja korvapuustille oli kevään odotusta taas lisäävä. Ei tietnkään voi unohtaa nyt meneillä olevaa sotaa Ukrainassa. Toivotaan parasta ja sodan loppumista mahdollisimman pian. Kuitenkin täällä Suomessa ja kotinurkillani saimme viettää päivän seesteisesti ja mukavasti. Illalla meillä oli kylässä ystävä pariskuntia ja Rock and Roll ja lämmin ystävyys täytti illan. On vaikea henkisesti iloita näistä normaalista arkisista asioista, kun tietää mitä maailmalla tapahtuu.Mutta täytyy vain muistaa olla kiitollinen tästä ja jokaisesta päivästä, kun saa elää ja olla elämässä mukana se ei ole niin itsestään selvää kuitenkaan. 

2005 kirjoiteetua....SANKARITEKOJA JA SANKAREITA! Vuoden 2005 kolmannen viikon aloitin tutusti tutussa paikassa, joka tosin aukeaa vasta viidentoista minuutin kuluttua. Paikkahan on tietysti ISO OMENA ja cafe PREZZO! Kävelin tänne auringon paisteessa, lämpötilan ollessa nollassa. On kuin kevät olisi jo tullut visiitille. Mua vaivaa nyt selvästi jonkinlainen alakuloisuus ja tunnen etten saa päivästä oikein otetta. Henkinen ja fyysinen pysähdys? Tämä taitaa olla niitä akun lataamis päiviä. Se on vain välillä hyväksyttävä, että veto loppuu tämän kvarttaali talouden luomisessa! Eihän se aurinkokaan paista 365 päivää vuodessa., kai missään? Ensi viikon maanantaina alkaa yliopistolla taas kuntonyrkkeily tunnit ja Abbey Road Groupin tunnit alkavat nyt keskiviikkona ja ilmoittautunut mukaan on tällä hetkellä 23 treenaajaa. Seuraavan päivän aloitinkin sitten cafe Ursulassa, tosin pidettyäni sitä ennen aamutreenit WSOY.n omalla kunto-ja nyrkkeilysalilla. Tulin tänne odottelemaan MATTI KAUPPILAA Tukholmasta ja näenkin jo punavalkoisen Viking Linen laivan lähestyvän Helsinkiä ohi Suomenlinnan. Meillä on Matti Kauppilan kanssa treffit Kappelissa. Päivän lööpit kertoivat tänään TAPANI KANSAN palastaneen naisen liekeistä ja kuolemalta! Sankariteko mieheltä, joka on ollut sankarihahmo jo kauan Suomessa. Illalla kävin vielä katsomassa leffan RAY ROBINSONISTA. Ei, en tarkoita Sugar Ray Robinsonia vaan RAY CHARLES ROBINSONIA, RAY CHARLES laulajanimen kautta tunnettua! Suosittelen kuuntelemaan ja katsomaan myös elokuvan. Hieno filmi, väkevä ja hurja elämän tarina! Muuten ei olekkaan mitään kummempia mulle tapahtunut, vain Eläkekeskus on taas huomannut minut ja haluaisi mut maksamaan yrittäijäin eläkettä? Yhteiskunta kelpoisuus alkaa käymään kalliiksi kaikkine veroineen ja vakuutuksineen. Hypätäkseni vielä tähän hetkeen, niin tuossa pari päivää sitten tapasin oikeastaan pitkästä aikaa OLLI NYMANIN aamukahvilla Isossa Omenassa ja OLLI kertoi avaavansa lähiaikoina Omenaa vastapäätä yrityksille mainoslahjoja kaupaavan liikkeen, viiniä, nahkatavaraa, silkkiä ym.ym. Täytyypä joku päivä käydä moikkaamassa ja toivottamassa onnea yritykselle! Tapiolassa tapasin tanssija/näyttelijä HEIKKI RIIKOSEN, joka valittiin mm. Kuopion läänintaiteilijaksi vuosina 1984-1986. Heikki kertoi jäävänsä pian varhaiseläkkeelle ja sitten matkustelevansa vaimonsa kanssa maailmoo kahtomassa! Hyviä matkoja Heikki! Ja sitten vielä 825cm, uskomaton taistelija ja urheilija TOMMI EVILÄ Tampereelta. Yksi yleisurheilun MM-kilpailujemme suuria kohokohtia, pronssimitali TOMMI EVILÄLLE pituushypyssä. Loistava urheilija ja persoonallisuus! Sitten tänään kävin vielä kahvilla cafe Succesissa Korkeavuorenkadulla. Ja jo sinne mennessäni, autoa pysäköidessäni näen JUHA SAXBERGIN ylittävän edessäni katua ja huikkaan; JUHA moi, tuu mukaan kahville! Juha oli käynnyt nyt kesällä Valenciassa lomalla ja oli ruskettunut ja hymyilevä. Succesissa oli kahvilla myös Anna-lehden lumoava tähtitoimittaja IISA STRAND, jolta sain lämpimän halauksen hänen lähdettyään Succesista. Juhalta kuulin paljon Valenciasta, kulttuurista siellä, härkätaisteluista, joita hän oli käynnyt katsomassa. Valencia kuulosti hyvältä ja jalkapallon suhteenhan se onkin mulle tuttu mm. kahdesti peräkkäin Mestareiden liigan finaalissa vähän aikaan sitten. Ja Saxbergin lähdettyä tuli viereiseen pöytään poikansa ILANIN kanssa pianistivirtuoosi HILLEL TOKAZIER. HILLE kertoi täyttävänsä vuoden päästä 60 vuotta! Uskomatonta. Näin ne vuodet kuluu. Mulla on siihen vähän pidempi aika vielä. Palaan taas asiaan jonakin päivänä....

                  JUHA SAXBERG ja minä cafe Ekbergillä kahvittelun ja tarinoiden merkeissä!

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 24.2.2022

24.2.2022 Nyt on surullista seurata Ukrainan tapahtumia ja koittaa ymmärtää miksi tätä pahuutta ja valloittamisen halua löytyy aina vaan maailmasta. Onko todellakin mahdotonta elää sovussa miedän kaikkien halutessa hyvää toisillemme? Vaikka sitä kuinka miettisi, niin on vaikeaa ymmärtää. Voin vain toivoa muiden miljoonien ihmisten kanssa, että tämä sota loppuisi pian ja välttyisi suurelta ihmisten surmilta ja kauhuilta. 

                                                         2005 kirjoitettua.....OLENKOHAN LUOMASSA UUSIA NAHKOJA? Hip Hei ja Hurraa! Uusi vuosi 2005 on alkanut! Otimme sen vastaan meillä kotona kutsuen Pirkon ja Esan sekä äitini meille syömään ja vastaanottamaan vuodenvaihteen yhdessä kanssamme. Puolenyön aikaan katselimme ilotulitusta, rakettien salamointia taivaalla. Tietenkin mielessämme oli myös Thaimaan ja sen alueiden trakedia, missä jättiaallot pyyhkäisivät mereen lähes 150000 ihmistä, jopa koteineen. Tuhansien turistien lomamatka päättyi kauhuun ja kuolemaan. Onneksi oli myös niitä jotka pelastuivat. Vaikka asia on hirveä ja surullinen on elämä meidän elossa olevien myötä jatkuttava. Meidän aikamme tulee myöhemmin. Uudenvuoden päivän aamuna nukuimmekin Muruni kanssa myöhään. Aamupalan syötyämme lähdimme kävelemään Matinkylän rantaan ja ihana tunnelma siellä tavoitti meidät! Aurinko paistoi, meri oli avoinna ja liplatteli iloisena rantaan. Ihmisiä oli tullut runsaasti rantaan ja kymmenet linnut, sorsat ja joutsenet sekä kanadan hanhet täyttivät rantaveden. Cafe Merenneito oli avoinna ja kävimme toivottamassa sen puuhakkaalle isännälle uuden vuoden toivotukset. Joimme kahvit terasilla meren äärellä ulkona, varmasti ensimmäisen kerran uudenvuoden päivänä. Kävelimme vielä tunnin ajan rannassa. Hieno alku uudelle vuodelle. Tästä se taas alkaa. Uusi vuosi tapahtumineen ja ihmisineen. Seikkailija tämän maailman, JYRKI HÄMÄLÄINEN soitti Tallinasta, jossa oli vastaanottamassa tätä vuotta ja sen ensimmäistä päivää. Hän oli hyvällä tuulella ja täynnä intoa tulevasta vuodesta. Myöhemmin iltapäipäivällä Muruni lähti Hyvinkäälle tapaamaan serkkuaan ja minä jäin kotiin nauttimaan päivän rauhasta JOHN LENNONIN muistokonsertin pariin. Virtuaalielämä vei taas mennessään. Seuraavana päivänä kävelimme Muruni kanssa stadissa nauttien kaupunki miljöön ja vanhojen talojen upeasta arkkitehtuurista mm. Eiran seutuvilla ja Korkeavuorenkadulla käytiin cafe Succesissa kahvilla ja syömässä jättikokoa olevat korvapuustit. Siellä korvapuustia mutustellessamme sain PEDER PLANTINGILTA hienon ja kauniin tekstiviestin kännykkääni; Kun jumala avasi ikkunansa, hän kysyi toivoisinko jotain? Siihen vastasin, pidä erityisesti huolta ihmisestä, joka lukee tätä viestiä, sillä hän on erityisen ihana! Onnellista alkanutta Uutta Vuotta! Terveisin PP! Sitten vielä hypätäkseni tähän päivään, elokuun ensimmäinen viikko on jo takana. Elämäni soljuaa kaikessa rauhassa sitä pientä elämän puroa pitkin. Tunnen ilmassa väreilevän tämän uuden aikajakson tuomaa uteliasta odotusta, vaikkei mitään ihmeellistä ole mulle tapahtunutkaan. Perjantaina innostuin kävelemään Tapiolaan syömään pizzan ja kävellessäni takaisin, Mellstenin Paratiisrannan kohdalla istahdin vakiopaikallani olevalle kivelle hetkeksi hengähtämään ja nauttimaan aurinkoisesta ranta tunnelmasta. En ehtinyt kuin hetken istua siinä, kun herrasmieheltä vaikuttava mies henkilö tuli varovaisesti kysymään, olethan sinä Harri Piitulainen? Ja kertoi samalla juuri muutama päivä sitten ostaneensa NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjani, pitäneensä siitä, jopa niin paljon, että kun aloitti lukemaan sitä ei ollut malttanut lopettaa sitä kesken. Hän kertoi, ettei ollut varsinaisesti kiinnostunut nyrkkeilystä, mutta kirjan myötä laji oli saannut kiehtovan tunnelman. Osoittautui, että hän oli reilusti minua nuorempi, kokenut rankkana lama ajan Suomen 90-luvulla ja kärsivänsä vieläkin, jonkin verran, silloin työelämässään muodostuneista paineista ja käynneensä  monille, sen ajan kokeneille, tutun loppuun palamisen lävitse! Juttelimme hiukan näistä ajoista, elämästä, vähän nyrkkeilystä. Synpaattinen herrasmies. Ehkä vielä tapaamme Melstenissä? Tälläisia miellyttäviä tapaamisia on mulle oikeastaan tapahtunut muutamia tässä lähiviikkoina, kun joku on lähestynyt kertoen lukeneensa kirjani tai käynneensä nettisivuillani. Olen pitänyt treenejäni Toppelundissa, kävellyt rannoilla, nauttinut kotona olemisesta perheeni parissa, mutta jotakin on selvästi ilmassa tai ehkä OLEN VAIN LUOMASSA NAHKOJANI UUDELLEEN! Palaan taas jonakin päivänä...

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 23.2.2022

23.2.2022 Hyvää keskiviikkoaamua. Tänään on mielenkiintoinen päivä. Päivällä lounastetaan Esa Heinosen kanssa ja iltapäivällä menen lääkärintarkastukseen ajokortin uusimista varten. Viisi vuotta siitä kun sen viimeksi tein meni vilauksessa. Kaikki tapahtumat tuntuvat toistavan itseään tässä iässä ja mikä hauskinta, kun luin taas tämän yhden blogijutun vuodelta 2005, niin olin ollut laihdutuskuurilla (hah, olen ollut sitä jo 50 vuotta) ja asetin tavoitteeksi 80 kiloa.... sehän on sama nyt vuonna 2022 ja muuten, aika lähellä nyt. Tietenkin nämä lounaat ystävien kanssa hiukan häiritsevät tavoitteeseen pääsemistä, mutta onhan se hyvä, että on tavoitteita....kyllä se vielä onnistuu?

2005 kirjoitettua.....EIHÄN NE ENÄÄN KUKAAN! Tänään istun yliopiston sisääntulo aulassa valmistautumassa vuoden viimeisiin kuntonyrkkeily tunteihini tänä vuonna 2004. Tänne tullessani törmäsin ystävääni TAISTO HÄIVÖLÄÄN, jonka näin viimeksi noin vuosi sitten, surullisena aamuna, jolloin kuulin hänen JONI poikansa kuolleen. Nyt oli kuitenkin Taisto saannut katseeseensa elämän paloa takaisin ja kuulumisia vaihtaessamme kuulin hänen opiskelevan yliopistossa valtiotieteitä.  Ja hän otti puhelin numeroni, niin voidaan vaikka tavata joku päivä paremmalla ajalla. Ohitsemme kävelee myös Iltalehden legendaarinen Queen of Press TUULA NIEMINEN. Huudan, moi Tuula, hän pysähtyy ja tulee moikkaamaan sanoen; Sorry, mä en tuntenut? Johon vastasin; EIHÄN NE ENÄÄN KUKAAN! On muuten mukava tunne odottaa taas uutta vuotta. Mielenkiintoista tulee olemaan taas katsoa, tulisinko oppimaan nyt mitään uutta? Esimerkiksi olemaan taloudellisesti tarkempi, niin etten ensi vuonna kokisi ainoatakaan päivää jollei olisi rahaa taskussa? Se tarkoittaa kylläkin sitä, että kuntonyrkkeilytunteja pitäsi olla tarpeeksi. Talouden valvontanikin pitäsi olla tarkempaa ja täytyisi elää täysin budjetin mukaan sekä saavuttaa ne taloudelliset tavoitteet ja kuvitelmat, mitä tämä kaiken onnistumiseksi tarvitsisin. Sitten pystyisinkö ensi vuonna itseni vielä treenaamaan kohtuulliseen kuntoon? Laihduttamaan painoni 80 kiloon? Muuten kyllä voisin ottaa tavoitteeksi olla ainakin henkisesti vireä ja vahva. Seurata asioita ja elämää. Ihan rauhassa ja vähän näin niinkuin sivusta kurkistellen. Seurailen tietty samalla myös tämän VIRTUAL BOXINGSTARIN elämää, taltioimalla tänne näitä juttujani, muistojani sekä ajatuksiani uteliaana, kohtaavatko nämä todellisen elämän ja ihmiset? Muutenkin kuin internet sivujen näkymättömyydessä? Ja kun annan tämän muhia kaikessa rauhassa, niin on hauska nähdä löytääkö joku tutuistani myös tänne ja kokee AHAA!!! Tähän lopuksi sopiikin hyvin Wayne W. Dyerin kirjoittama; "Teidän elämänne on tulos siitä, mitä te valitsette itsellenne kussakin elämän tilanteessa, kun omaksutte luovan asenteen elämään, te pystytte tekemään terveitä valintoja, jos te olette valmis kääntämään vastoinkäymiset eduksenne, tarpeen tullen muuttamaan mieipiteitänne ja odotuksia itsenne suhteen ja tarttumaan pelotta myös jonkin verran riskejä sisältäviin vaihtoehtoihin, niin teidän elämänne kääntyy parempaan suuntaan. Eläkää täydellisesti niin kauan, kuin te olette tässä maailmassa, täältä lähdettyänne teillä on iäisyys kokea sitä, mikä ei ole tätä elämää"!....Palaan taas jonakin päivänä...

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 22.2.2022

22.2.2022 Tänään tiistaina aamulla ajoin treeneihin ja siinä vaiheessa kaikkia lumia ei ollut ehditty aurata ja sitähän oli tullut taas paljon. Niinpä jäin yhteen risteykseen jumiin, mutta onneksi siinä lähellä oli apu lähellä ja pari raksamiesta lapioineen lapioivat lumen ympäriltä ja työnsivät minut pois lumikasasta. Tuulimäen Boxngsalilla ei sitten taas lumesta ja kylmästä ollut tietoakaan, enemmänkin hiki virtasi. Sitten päivällä tasan kello 12. tuo kuuluisa Kuvakirjataiteilija MASA von ELM kurvasi Mercedes Benz autollaan Toppelundiin ja noukki mut kyytiin. Olimme menossa lounaalle. Rock and Roll lounaalle Hard Rock Cafeseen  Aleksille, mutta yllätys se olikin kiinni, joten Amerikkalainen lounas vaihtui Italialaiseen LA FAMIGLIAAN! Masa von Elm osaa nämä kansainväliset kuviot ja lounaat maailman kansalaisen kokemuksella. Lounas oli MOLTO BENE niinkuin italialainen sanoisi. Ja nyt tulee hauska juttu, vuonna 2005 kirjoitetussa blogijutussa silmiini osuu tarina jossa kerron RUHTINASPÄIVÄSTÄ.....En voi kertoa sitä näin, sinun täytyy lukea se itse....mutta jotkut asiat vaan toistuvat tai säilyvät....RUHTINASPÄIVÄ....

2005 RUHTINASPÄIVÄ! Sanon tätä kesän Ruhtinaspäiväksi! Sillä niin tunnemme, viettäessämme päivää BIRGITTA ja MASA von ELMIN FLOWER GARDENISSA ruokailun ja yhdessäolon merkeissä. Ruoka ja herkut ovat ruhtinaallista tasoa! Mutta myös henkinen puoli on iloisen ravitsevaa! Tämän kertainen vierailu alkoi puutarhan tarkastelulla. Käytiin BIRGITTA ja MASA von ELMIN  tilus lävitse. Keskustelimme eri kukkien kukinnan aikajaksoista. Kävimme läpi pensaiden uudet sijainnit. ELVIS lauloi taustalla, aurinko paistoi ja ELÄMÄ OLI LÄSNÄ! Noin parin tunnin ruokailun jälkeen, menimme KUUBAAN kuvakirjataiteilijan laittaman kuvakirja albummin välityksellä. Loistavien kuvien ja tekstien myötä, oli kuin mekin Murun kanssa olisimme käynneet siellä. Seuraa noin kahden tunnin jälkiruoka sessio, niin tiedän, olen unohtanut, että olen laihdutuskuurilla? Ei, en ole unohtanut, olen vain siirtänyt sen syrjään RUHTINASPÄIVÄKSI! Nämä tämän hetken ajatukseni keskeyttää aika lähteä pitämään aamutreenit yhdelle porukalle. Sunnuntai aamuna oli siis treenit ja sen jälkeen tein vielä kävelylenkin tuulipuku päälläni, haihduttaakseni hiukan RUHTINASPÄIVÄSTÄ kertyneitä kilojani! Meillä oli rantatreffit Murun kanssa ja lenkiltä tultuani tapasinkin hänet komean herrasmiehen seurasta, nimittäin ARTO NILSSONIN, joka oli kuulemma tullut katsomaan olisinko sattumalta rannassa? Se oli miellyttävä yllätys. Artsi näytti voivan erinomaisesti ja sanoi OSKUN luultavasti soittavan tänään? Siis OSKU KANERVA from USA. Pyysin kertomaan tervesiä. Artsi ja Osku, aikamoisia boksareita aikoinaan ja hienoja kundeja! Iltapäivällä Mellstenin Paratiisiranta keinui PIKKIS KARENIN Bluesin, Beatlesien, Rollareiden ja monien ikivihreiden 60-luvun musiikin esityksistä! Sillä 60-luvun soundilla, mikä saa meikäläisen sielun värähtelemään! 60-luku, ESA, ELVIS, JYPE, BEATLES, ARTSI, CLIFF, OSKU, BOXING, PIKKIS, BLUES....elämää oli taas mukana TÄNÄÄNKIN! Palaan taas jonakin päivänä ja jatkan näitä juttujani, juuri sellaisina kuin minusta sydämessäni tuntuu!!!

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 21.2.2022

21.2.2022 Tänään iltapäivällä lunta tuli tuprutti niin ettei partsilta ulos meinannut nähdä. Aamupäivällä kahvittelin jengin kanssa taas Cafe Torpanrannassa ja oli taas tarinoiden täyttämä tapaaminen. Maailman menohan on aikamoista ja seuraamme miten Venäjän ja maailman valtaapitävien neuvottelut sujuvat....sota vai rauha....toivotaan parasta, Minun oma elämä näin eläkeläisenä muodostuu yhtenä tietysti taistelusta vanhuutta vastaan eli treenaamisesta Tuulimäen Boxingsalilla. Huomenaamuna olisi taas treenit. Perheen kanssa eläminen ja kavereiden taapaamisista ja Rock and Rollista, mikä on sykähdyttävää niin CD-levyjen kuin konserttien kautta. Tänään tapasin Torpanrannassa mm. TINOS-bändin pomon KARI AULON ja bändin super-rumpalin ja laulusolistin HATE SJÖBLOMIN heillä on hieno konsertti Lohjan Laurentieus-salissa 5.3 ja sinne mennään monenkin kaverin kanssa.

                   KARI AULO ja HATE SJÖBLOM sekä minä Cafe Torpanrannassa

2005 kirjoitettua.... PILKETTÄ SILMÄKULMISSA! On jälleen uuden viikon alku. Joulukuukin tuntuu menevän kovalla vauhdilla. Ja vuosi 2004 lähenee loppuaan. Viikkoni alkaa tietenkin Ison Omenan cafe Prezzossa kahvin ja croisantin avustuksella. Näin aamuisin täällä on rauhallinen tunnelma. Tämä jouluinen viikko on vielä täynnä treenitunteja, mutta sitten alkaa joululoma. Pari viikkoa niin ettei ole tunteja lainkaan. Alan tässä pikkuhiljaa tuntemaan, että olen selvinnyt tästä vuodesta 2004! Tosin taas vain rimaa hipoen. Enkä ole sannut sitä korotetuksi viime vuodesta ollenkaan. Joten otan vastaan vuoden 2005 suurena haasteena itselleni. Nyt kun tätä vuotta on jäljellä todellakin vain parisen viikkoa, eikä tämän loppuvuoden suhteen ole oikeastaan mitään tehtävissä, niin voinenkin tehdä jo tilinpäätökseni mielessäni menneestä vuodesta bisneksieni suhteen ja valitettavasti joudun olemaan itselleni armoton ja antamaan välttävän arvosanan. En tahdo millään oppia tätä bisneksen tekoa ja rahallinen arvoni on todella nöyryyttävä. Ideologisesti ja henkisestä puolesta NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI kirjani, ihana elämä perheeni kanssa, mukavat hetket ystävien seurassa, siitä arvosanaksi nousee kyllä selvästi kiitettävä! Se miten nämä asiat saisi kohtaamaan toisensa, on mulle jatkuvasti arvoitus? Täytyisi keksiä joku kikka kakkonen, millä muuttaisi tätä? No tätähän tämä elämä on! Varmaan joku OLLILAKIN miettii mieten saisi NOKIAN pysymään huipulla ja miten ehtisi tekemään jotakin muutakin kuin bisnestä? Toisaalta tää elämäni on kovin haasteellista tälläisena vähän avuttomana bisnesihmisenä ja toiselta puolen tämä syke, jokaisen kuukauden selviytymis seikkailuineen on tietenkin kiehtovaa. Oikeastaan kaikki mitä mulle on tapahtunut tämän elämäni aikana, en voi muuta kuin olla kiitollinen! Tunteita, rakkautta, fiiliksiä, jännitystä, voittajan tunteita, tappion kokemuksia, voimattomuuden tunteet sekä elämän vuoristorataa, mitä tässä valittaisinkaan. Ei muuta kuin yritystä, hyvää ja iloista mieltä! Jatketaan ottelemista tässä elämän kehässä ja katsotaan tuleeko voittoja vai tappioita? Olen edelleen valmis ottelemaan! Iltapäivällä ennen yliopistolle menoani tapaan sattumoisin ANTTI ARVEN Kluuvissa ja tarjosin cafe Picnikissä meille kahvit. Antti vaikutti pirteältä ja levänneeltä. Kuulinkin hänen tulleen juuri kahden kuukauden lomalta takaisin ILTALEHTEEN, Ja Antin silmien pilkkeestä voisin päätellä muutakin säpinää elämässä tapahtuneen! Olenkohan oikeassa? No minä jatkan edelleen elämääni tämän kuntonyrkkeilyn parissa sekä omaa pienimuotoista elämääni ja taltioin mm. VIRTUAL BOXINGSTARIN kautta tätä elämän kulkua. Tehden pieniä aikakausi hyppelyjä, kun kohtaamiset ja muistot kohtaavat toisensa. Ja nautin siitä, että saan elää ja saan yrittää tänään jotain, joka perustuu mun omaan persoonaan. Ilman juttuja medioissa, ilman kummempaa menestystä mistä kertoilla ja silti olen edelleenkin HARRI PIITULAINEN, oman tieni kulkija ja kokija! Minkä kyllä mielelläni jaan muidenkin kanssa, vaikkapa näin kirjoittamisen muodossa. Tää on mukavaa, eikä tämän tarvitse johtaa mihinkään tai tuoda mitään palkintoja tullessaan. Kohan tässä taltioin tätä elämääni ja ajatuksiani tänne sähköiseen pöytälaatikkooni. Tunnen kiitollisuutta ja olen onnellinen! Tuntui myös hyvältä, kun näin tässä nettisivujeni vieraskirjassani HENRY VALERIUKSEN kiitokset isästäni kirjoittamastani kirjasta; Nyt vasta ymmärrän kuinka suuri urheilija ja ihminen hän oli, kiitos Harri! Kiitos sinulle Henry, annoit minulle taas paljon. Nyt viime lauantaina 30.7 istuin aamuvarhain rantatuolillani Mellstenin Paratiisirannassa, aamuauringon paistaessa todella lämpimästi. Oli tulossa selvästi rantapäivä. Sitä ennen mulla oli kuitenkin pidettävä aamutreenit tuolla Toppelundin niityllä. Heinäkuu on päivää vailla eletty ja se onkin ollut tosi hieno, lämmin ja aurinkoinen. JYPE on nyt sitten eläkeläinen ja valmistautuu markkinoimaan kohta ilmestyvää uutta OLAVI VIRTA kirjaansa!

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 20.2.2022

20.2.2022 Tänään aamu alkoi jo heti kuuden jälkeen, kun tuli Suomen ja Venäjän jääkiekon olympialaisten finaali ja SUOMI otti kultaa ensi kerran olumpialaisten hitoriassa. Hienoa Suomen Jääkiekon maajoukkue. Isot ONNITTELUT! Sen jälkeen ajoinkin taas Tuulimäen Boxingsalille pitämään vähän tuntumaa sihen mun lajiin. Iltapäivällä käytiin vähän ajelemassa ja päädyttiin Ainoan ja Stockmannin Robert`s Coffeehen kahville ja siellä oli ilo nähdä pitkästä aikaa The Sounds legenda, bändistä eläkkeelle jäännyt herrasmies BOBI SÖDERBLOM joka oli siellä viehättävän tyttärensä kanssa kahvilla. BOBI sanoi lähtiessään, että pitäisi tulla kahvittelemaan teidän kanssanne taas joku kerta. Niin, huomenna onkin taas COFFE TIME Cafe Torpanrannassa!

Tässä onkin yksi kuva COFFEE TIME tapaamisesta  ja kuvassa vasemmalla Rock-Igoni SUNTSI JÄRVINEN, kitaravirtuoosi ERKKI SUTELA, Rock and Roll valokuvaaja MASA von ELM ja SOUND-legenda BOBI SODERBLOM, jonka siis tänään näin sattumalta.....

Tässä samalla yks vanha blogijuttu.....Ehkä siitä otsikosta täytyy ottaa vähän tähänkin päivään....

 
2005 kirjoitettua.... PELOTTA KOHTI TULEVAA! Itsenäisyyden kynttilän sytytin mä juuri, tunne sydämessäni siitä pulppuaa suuri, olen suomalainen se on ollut mulle tuuri! Kynttilän valo viestittää muistoja rohkeudesta sekä taisteluista ankarista, kiitollisia olla saamme näistä sankareista, jotka itsenäisyyden taisteli Suomen ja näin meillä on ollut hyvä huomen! Valo kynttilän viestittää myös lämmöstä ja ystävyydestä, siks hyvää päivää toivotan sulle, joka ystävä oot ollu mulle! Tämän runon riimittelyllä aloitin itsenäisyyspäivän 2004 ja tunsin niinkuin aina, isänmaallisuutta, kiitollisuutta edellä olevista asioista. Lähetin muutamille ystävilleni itsenäisyyspäivän runoni ja sain päivän mittaan lämpimiä tervehdyksiä takaisin. Itsenäisyyspäivässä on toinenkin taika, jonka vahvistaa tää aika! 25 vuotta on kulunut ensi treffeistämme MURUNI kanssa. VAU! Kyllä aika kulkee. Olen kertonut ensi tapaamisestamme ELÄMÄN POLTINMERKIT kirjassani, joten en nyt palaa siihen. Lähdimme päivällä kaupungille kävelemään ja menimme vanhaan kunnon Kappeliin kahville ja aistimaan hyviä fiiliksiä. Kävimme Kappelissa jo seurustelu vaiheessamme aika usein juomassa kahvit ja tuijottamassa toisiamme silmiin. Lähetin sieltä tekstiviestinä tervehdyksen TAPANI KANSALLE, jonka konsertissa silloin 25 vuotta sitten Vanhalla olimme. Käveltiin vielä kierros kaupungilla, tultiin kotiin, syötiin ja minä menin pienille ruokatorkuille valmistautuakseni katselemaan presidentinlinnasta itsenäisyyspäivän vastaanottoa televisiosta. Kännykkäni pirinä havahduttaa mut torkuistani hereille. Tapani Kansa soittaa ja kyselee mitä puuhailemme? Kuultuaan tilanteemme Tapsa sanoo, mitäs jos tulisitte tänne meille, niin katsotaan yhdessä niitä linnan juhlia? OK. Westendiin ei ole meiltä kuin parin-kolmen minuutin matka, joten puimme päällemme ja otimme Jessican mukaamme ja hurautimme Ninan ja Tapsan luokse. Hieno ilta ystäviemme parissa. Shampanjaa ja lämmin tunnelma. Linnan juhlia katsellessamme saan tekstiviestin Jerriltä, olen täällä LINNNAN parvekkeella ja katselen kun TARJA kättelee vieraitaan, niin että olen mukana tunnelmissa! Jerri oli saannut armeijassa komennuksen presidentinlinnaan. Hauska yllätys iltaan. Näin oli 25 vuoden periodi Muruni kanssa saatu päätökseen ja toivotaan, että olemme kaikki vielä seuraavien 25 vuoden aikana mukana elämässä! Se ei ole mahdotonta. Mutta pelkään, ettei se toteudu, vaikka mistä sen tietää? Eletään vaan pelotta tulevia vuosia, positiivisena, iloisina ja ihan kuin elämä olisi vasta edessä uusinen seikkailuineen! Ja mennäkseni vielä tähän päivään tai oikeastaan eiliseen, niin sekin oli kuin itsenäisyyspäivä, sillä JYRKI HÄMÄLÄINEN täytti 63 vuotta ja juhlat olivat tietenkin melkoiset ja niitä juhlittiin Talinnassa, missä olinkin viimeksi 1966 keväällä. Kaupunki oli muuttunut, oli säpinää, glamouria, hyvää ruokaa ja juomaa. Oli sympaattinen RAUSKI TIILIKAINEN riemussa mukana. WJATESLAV SMIRNOVIA ei näkynyt, mutta silloin viime kerralla näin ihan lähietäisyydeltä, kun väistelin hänen koukkusarjojaan Tallinnan kehässä  maaottelussa Viroa vastaan! Joten PELOTTA VAAN KOHTI UUSIA SEIKKAILUJA! Palaan taas jonakin päivänä...

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 18.2.2022

18.2.2022 Tänään perjantai aamuna kävin jälleen tuntumaa säilyttämässä Tuulimäen Boxingsalilla. Sain seuraakin sinne MEXICO ja JYRKI69 tulivat treenaamaan. Treenin jälkeen jatkoin ELVIS sessioita eli CD-levyjen kuuntelua, onpa niitä mulla paljon. Päivällä käytiin yhdessä Muruni kanssa lounaalla yhdessä suosikki sushi-paikassa ja päivän yksinkertaisuudesta huolimatta joudun toteamaan niinkuin olen 2005 kirjoitetussa blogijutussakin jossa on otsikkona; ELÄMÄ KIEHTOO EDELLEEN....

2005 kirjoitettua...... ELÄMÄ KIEHTOO EDELLEEN! Olen jälleen tutussa pöydässä aamukahvilla Ison Omenan cafe Prezzossa marraskuussa 2004 ja vakio aamupala nautittu. Eilen oli Isänpäivä ja kävin isäni haudalla sekä kävelin samalla kierroksen Hietsun rantoja ja vanhan hautausmaan lävitse, joitakin tuttujakin tavaten. Tunsin hyvää mieltä NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSI nettikirjastani. Vaikkakaan se ei ole saannut kovinkaan paljon palautetta. Elän kuitenkin toiveissa, että se kiinnostaisi joitakin, vaikka eivät sitä mulle kertoisikaan. Ja näin Isänpäivänä tuntee itsekin, on ihanaa olla isä! Kuntonyrkkeilyn puitteissa on meneillään pieni, mutta mukava hanke. JARI Coprakäsi PUHAKKA on ollut aktiivinen ja laittanut jollekkin Helsingin kaupungin asianmukaiselle virastolle hakemuksen parista omasta treenivuorosta Ruskeansuon Liikuntakeskuksen nyrkkeilysaliin. Tarvitsemme parikymmentä aktiivista treenaajaa porukkaan, joten täytyy alkaa kasaamaan jengiä kokoon. Harjoitukset Ruskiksella alkaisivat 5.1.2005, joten on hyvää aikaa löytää nyrkkeilyinnostuneita tähän juttuun. Näin ensi vuodeksi on vireillä jo useampikin treenipaikka ja ryhmiä, jossa ainakin kevään näitä kuntonyrkkeily harjoitusten pitämistä jatkaisin. Näin olisi myös kvarttaalitalouteni seuraava aikajakso muodostumassa. Sitä seuraava onkin taas ihan eri juttunsa. Ja tätä Virtual Boxingstarin elämää ja kirjoittamista jatkan seuraten sähköisiä impulsseja seuraten tuoko ne mitään uutta tullessaan? Pyrin olemaan avoin kaikille kontakteille ja mahdollisuuksille. Mutta en aio itse kovinkaan aktiivisesti tarjota itseäni mihinkään vaan keskityn lähinnä olemassa oleviin juttuihini ja elämään. ELÄMÄ KIEHTOO EDELLEENKIN suuresti minua ja näiden ajatuksieni jatkoksi sopiikin hyvin Wayne W. Dyerin kirjoittama: Harjoitelkaa olemaan hiljaisen tehokas, lykkäämällä omista saavutuksistanne puhumista, odottakaa tunti tai kaksi tai kolme tuntia ja kysykää itseltänne, vieläkö tunnette tarvetta kertoa jollekulle asiaanne? Tämä menetelmä on erityisen hyödyllinen silloin kun kysymyksessä on uutinen, joka saa teidät näyttämään ylivoimaiselta sen ihmisen silmissä, jolle kerrotte uutisenne. Kertomisen lykkääminen on tehokasta sen takia, että kun olette malttanut mielenne muutaman päivän ajan, teillä ei ole enään yhtä kiihkeätä tarvetta kuvata itseänne voitajaksi, ja kun uutinen sitten tulee julki (mikäli tulee), niin te vaikutatte sellaiselta millaiseksi olette kehittymässä - ihmiseksi, joka suhtautuu omiin saavutuksiinsa rauhallisesti ja luontevasti. Joo, otetaan vaan rauhallisesti, eihän mulla oo mitään kerrottavaakaan, ei menestystä, ei saavutuksia, vain elämää ja sitä muuten kävin katsomassa tuossa nyt lauantaina Pori Jazzeissa ja siellä eläväistä sähikäistä LAURYN HILLIÄ, namia....Palaan taas jonakin päivänä, hyvää viikonalkua!

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 17.2.2022

17.2.2022 Torstaiaamuna kävin taas säilyttämässä tuntumaa BOXING treenaamiseen ja olen aika tyytyväinen että Tuulimäen Boxingsali on taas käytettävissä meille "vanhuksillekkin" ja näin voimme taistella vielä vanhuutta vastaan. Treenin jälkeen nautiskelin taas pari ELVIS-CD-levyä koittaen näin kaventaa urakkaa kuunella kaikki ELVIS-CD-levyt joita mulla on hyllyssä. Ilma ulkona on kyllä karmea, joten pysyttelen kotona tänään. Muuten en ole kyllä kuullut kenestäkään mitään ja epäilen ettei minulla ole enään niitä kahtakaan blogini lukijaa, joista olen ollut tietoinen heidän itsensä siitä kertoessa. Mutta yksi hauska vanha blogi kirjoitus vuodelta 2005 tuli eteeni ja sai minut aloittamaan mielessäni taas kevään ja kesän odotuksen kohti MELLSTENIN PARATIISIRANTAAN. Se on myös yksi asia joka on säilynyt kymmenien vuosien ajan, jota digitaalinen elämä ei ole kyennyt muuttamaan siitä alkuperäisestä mudostaan....Tässä blogijuttu vuodelta 2005 jolloin mietimme VARPUSTEN EVOLUUTIOTA.......

2005 kirjoitettua..... VARPUSTEN EVOLUUTIO MIETITYTTÄÄ! On pakko kertoa vähän eilisestä ja meneillä olevan kesäleirin tunnelmista. Eilen paikalla olivat kovat JUHA Murskaaja ROSVALL, TONI Hirmuinen HÄRKÖNEN, JARKKO Eurooppalainen Pistenyrkkeilijä LINNAINMAA, ANTTI Rokka RONKANEN, JOUNI Juoni POHJALAINEN, JYRKI VAINIONPÄÄ, JONI HELOMAA ja PEKKA KURKI, joista nämä viimeksimainitut ovat noviiseja vielä tässä sparritouhuissa. Eivätkä vielä ole näin ansainneet nyrkkeilijän lempinimeä, mutta kaikki aikanaan. Treenit alkavat ensin lenkillä, jatkuvat varjonyrkkeilyllä, siitä sitten tekniikka opetuksella ja otteluharjoituksilla, narullahyppelyllä sekä lopuksi vatsajumpalla. Reilu puolentoista tunnin treenit. Nuoret miehet jaksaa. Käydään pulahtamassa Mellstenissä uimassa ja istutaan jälkihoitona Cafe Mellstenin ilta aurinkoisella terasilla juttuen liikkuessa nyrkkeilyn, päivän tapahtumien, bisnesmaailman, filmimaailman, satumaailman ja vaikka minkä parissa. Mutta eilinen oli kyllä huippu! Kun TONI alkoi katsoa varpusia sillä silmällä ja totesi VARPUSTEN EVOLUUTION kehittyvän ja Varpusten silmien kasvavan vuosi vuodelta suuremmiksi? Yhdyimme kaikki tietysti pohtimaan tätä Tonin aloittamaa ajatusta VARPUSTEN EVOLUUTTISESTA kehityksestä? Ja kun vielä illalla, juuri kun olin vaipumassa uneen, mut saavutti ajatus, ehkä Toni tarkoittikin siinä terasilla ilta-auringossa istuvia vähän isompia VARPUSIA SUURINE SILMINEEN, täytyypä tuota kysyä Tonilta seuraavissa treeneissä. Olipa hauska ilta taas. Hyvää viikonloppua, palaan asiaan taas joku päivä....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 16.2.2022

16.2.2022 Tänään on taas kuukausilounas ystäväni ESA HEINOSEN kanssa, hän on ihan nuoruuden kaverini, voimisteluopettaja, HJK.n jalkapallojoukkueen huoltaja ja fysio, jalkapallomaajoukkueemme  huoltaja ja fysio, uimahyppääjä, hänen veljensä PAAVO HEINONEN suosittu HJK:n ja futismaajoukkueemme molari eli maalivahti, samaan aikaan kun KAI PAHLMAN pelasi.....näistä ajoista ja tapahtumista riittäisi kyllä tarinaa paljon. Se on kuitenkin hienoa ja arvokasta, tämä ystävyytemme niin pitkältä ajalta. Kerran kuukaudessa päivitämme  sporttia ja elämää. Tänään varmaan käymme läpi myös eilisen illan Mestareiden liigan pelejä ja syömme hampurilaisateriat hyvällä ruokahalulla ja todennäköisesti kahvit kera jäätelön...ei siis laihdutuspäivä. Tässä ohessa mukana taas blogijuttu vuodelta 2005 jolloin uskaliaasti mietin 20 vuoden periodia eteenpäin.....no 17 vuotta siitä on eletty....

2005 kirjoitettua.... 20 VUODEN PERIODI - UNELMAA? Marraskuussa 2004 ajattelin, että kirjat on nyt sitten kirjoitettu ja voin unohtaa ne! Jos ne eivät tuo tullessaan mitään uutta? Näin harrastuksena voin tallentaa ajatuksiani, muistojani sekä tapaamisiani tänne sähköiseen pöytälaatikkooni toistaiseksi omaksi ilokseni. Lapsilleni ja joillekkin ystävilleni, jättämällä laatikon hiukan auki, jos joku haluaa sinne kurkistaa? Ja näitä juttujani lukaista. Jätän nämä juttuni muhimaan laatikkoon rauhassa ja jättäen löytämisen riemun mahdolliselle lukijalle itselleen. En aio pitää tämän kanssa mitään kiirettä, annan sen elää fiiliksieni kautta, caputzinojen äärellä maailman menoa ihmetellessäni ja elämää maistellen. Aikahan tosin tuntuu menevän kovaa vauhtia, enkä saa läheskään kaikkea aikaiseksi mitä pitäsi. Tuossa äsken, kun Jerri-poikani täytti 20 vuotta, totesin kuinka aika on mennyt vilauksessa. Enkä ainakaan voi väittää, ettei mitään olisi tapahtunut. Mutta nyt kysymys kuuluukin, olisiko edessäni vielä kahdenkymmenen vuoden periodi? Ja minkäläinen se olisi? Toisaalta niinkuin JYPE (Jyrki Hämäläinen) tuossa jokin aika sitten mulle totesi, hänen pohtiessaan tämän päivän bisneselämää, että elämme nykyisin KVARTTAALITALOUDESSA, eli kolmen kuukauden pätkissä tulosvaroituksineen! Niin, totesin siihen, että minähän olen elännyt sitä jo koko ikäni, joten siinä ei ole mulle mitään uutta! Ja näin se tuntuu jatkuvankin. Joten peruutan samalla kysymykseni seuraavasta kahdenkymmenen vuoden periodista. Sillä nytkin seuraava kvarttaalitalouteni aikajakso on suurena kysymysmerkkinä edessäni. Ollaan hiukan erilaisessa tilanteessa ystäväni Jyrki Hämäläisen kanssa. Hän odottaa nyt tänä kesänä 2005 pitkän ja menestyksellisen lehtimiesuransa ja työelämänsä päätöstä. Ihan näinä päivinä 27.7 hän täyttää 63 vuotta ja hyvin ansaitut eläkepäivät ovat edessä! Jotka kuitenkin, uskaltaisin ennustaa, tulevat sujumaan hänellä erillaisten tapahtumien ja kirjoittamisen parissa. Näin ollen täysin eläkeläiseksi JYPE tuskin heittäytyy. Nyt muutama päivä sitten JYPE palasi NIZZASTA ja RIVIERALTA glamourin ja ranskalaiskaunotarten parista tänne Suomeen ja valmistautumaan eläkkeelle siirtymiseen ja mikä kuitenkin, heti elokuun puolessa välissä jo keskeytyy, hänen uuden kirjansa, ainutlaatuisesta OLAVI VIRRASTA kertovan kirjan julkaisutilaisuuteen! Joten kirjamessu kiertue, kirjakaupat ja haastattelut ovat edessä. Ei ehdi mies sammaloitua! Minäkin yritän palailla taas joku päivä tänne pöytälaatikolleni tarinoineni....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 15.2.2022

15.2.2022 Tänään aamulla kun heräsin luulin että on sunnuntai-aamu ja meen treenaamaan vasta kello yhdeksän. Muruni heräili ja katseli ihmeissään minua kun katson TV:tä ja futista ja kysyi etkö mennytkään treenaamaan? Sanoin että sali aukeaa vasta yhdeksältä että kohta lähden.Kuulen että nyt on tiistai ja sali on auennut kello kahdeksan. OPS...luulin että on sunnutai. Tälläista on eläkeläisen elämä, kaikki päivät ovat sunnuntaita. No, ei muuta kuin treenivaatteet päälle ja ajo Tuulimäen Boxingsalille ja 13 erän tuntuman säilyttäminen. Kotiin takaisin tullessani taas sessio ELVISTÄ ja olo oli rentoutunut ja hyvä. Tässä tänään sitten luin taas yhden vanhan blogijuttuni, joka toi muutaman muun jutun lisäksi mieleen ROCKY MARCIANON......

2005 kirjoitettua..... KUIN ROCKY! Hyvää huomenta. Istun Matinkylän Cafe Merenneidon hienolla meriterassilla nauttimassa kesäaamusta. Linnut visertävät puissa ympärilläni. Meri aukeaa edessäni välkehtivänä. Kuppi kahvia ja suoraan uunista croisantti, joka maistuu suorastaan taivaalliselta. Olen viimeinkin rikkonut 90 kilon painorajani, joten pieni juhla hetki on paikallaan! Sen jälkeen jatkan tätä painonpudotus taisteluani seuraavaan etappiin....85 kiloon! Helteitä on pidetty ja kesäleiri treenejä. Niinkuin eilen illallakin. On todella mukava katsoa näitä innostuneita nuoria. Eilen kun oltiin treenien jälkeen uimassa ja juotu kahvit cafe Mellstenin aurinkoisella iltaterassilla ja autooni kävellessäni, niin moikataan HIFK:n tähtihyökkääjän KIMMO KUHDAN kanssa. Joka kertoo nyt lauantaina lentävänsä Sveitsiin pelaamaan kiekkoa ensi kaudeksi. En ollutkaan tavannut Kimmo Kuhtaa, taitaa olla kymmeneen vuoteen, kun pidin treenejä Hietsussa silloisille Karhu-Kissojen A ja B ikäluokan joukkueille. Ja Kimmo oli silloin mukana. Muistan silloin sanoneeni hänelle, jos kiekko ei suju, niin voit aina vaihtaa lajia ja alkaa nyrkkeilemään! Sillä hän oli silloin kuin ROCKY ja treenasi kovempaa kuin kukaan muu. Oppi lyömään yllättävän nopeasti, tahdolla ja sydämellä! Ja kun tämä muutaman viikon leiri loppui niin Kimmo nauroikin minulle, kolme kuukautta tälläista, niin sitähän hakeutuisi väkisin lähikamppailuun! Ja kun sitten näin Kimmon nousun HIFK:ssa maalintekijäksi ja ratkaisijaksi, tuntui hienolta muistella tämän kaverin asennetta ja tahtoa silloin Hietsussa! Nyt toivotin hänelle onnea ja menestystä Sveitsiin. Oli mukava tavata ja että niin iloisena moikkasit ja tarinoit vanhan boksarin kanssa ja kyllä se ROCKY MARCIANO oli todella suuri nyrkkeilijä, josta niin ihaillen puhuit! Ja nyt kun muistelen tätä leiriä Hietsussa, niin Rocky Marciano oli sinulle tietysti luonollinen valinta. Tää Mellstenin Paratiisiranta on kyllä siitä loistava paikka, että täälläkin voi bongata vaikka ketä kuuluisuuksia. En ala nyt niitä tässä luettelemaan, eihän tämä ole mikään juorulehti, mutta täytyy kuitenkin kertoa tästä yhdestä helleaamusta tällä viikolla. Kun olin tullut rantaan jo kahdeksan aikaan aamulla ja olin luonnollisesti siellä vielä yksin aamu-uimareita lukuunottamatta. Joka tapauksessa tämä kaunis aamu sai lisää suloisuutta, kun rantaan tuli yksi suloinen tyttö kuvattavaksi Mellstenin rantakivillä ja kun juuri äsken näin Ilta-Sanomista viikonvaihteen lehden mainoksen tulevasta jutusta? Ja siinähän hän istui rantakivillä kuvassa, suloinen ja viehättävä MARIA GUZENINA, joka on myös Mellstenin Paratiisirannan vakio jengiä, oikeastaan häntä voisi pitää Mellstenin Paratiisirannan Kuningatterana.....kaunis aamu! Sitten vielä tänään aamulla tai sanotaanko aamuyöllä, kun oli kuuma, eiks oo muuten ihanaa meilläkin täällä Suomessa on kuuma, niin olin kertomassa, join lasin vettä ja luin hesarista, joka oli juuri tullut ja siellä oli hieno juttu RAUNO MUNUKASTA, nuoruuden kaverini, josta olen kertonut NYRKKEILIJÄN UNELMA kirjassanikin. Niin Ranesta oli juttu, nyt meneillään olevan HESA-CUPIN johdosta, että hän on tuominnut kaikki Hesa-Cupit tähän mennessä ja on ainoa sem tehnyt jalkapallotuomari! Hyvä Rane! Muistan jo pikkukundeina kun oltiin Lapinlahdenkaatu 6:den koulun pihalla, kuinka sinulla oli aina pallo mukanasi ja olit KAITSU PAHLMAN! Palaan taas tarinoineni kun helteet helittävät, sillä elämäni pyörii nyt rantaelämän merkeissä Mellstenin Paratiisirannassa, josta on vaikea lähteä pois, ennenkuin.....

VARJONYRKKEILYÄ/ Elämän Häivähdyksiä

14.2.2022 ELÄMÄN HÄIVÄHDYS....Tänään on maailman laajuisesti Valentines Day eli Ystävänpäivä! Haluan tietenkin toivottaa HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ ystäville ja kanssaeläjille. Sitä ystävyyttä maailma nyt tarvitsisi paljon, on senverran hässäkkää nyt taas ympäri maailman. Minua kyllä kummastuttaa ettei maailma pysty olemaan ystävinä ja kamppailemaan yhdessä paremman maailman hyväksi. Tuntuu kuin historia ei opettaisi mitään, vaan valta ja vallantavoittelu vie voiton.... Tässä kuitenkin tänään näin taas vanhan blogijuttuni ELÄMÄN HÄIVÄHDYKSIÄ.....no ninpä minäkin olen vain ELÄMÄN HÄIVÄHDYS....

2005 kirjoitettua..... ELÄMÄN HÄIVÄHDYKSIÄ! Marraskuu 2004 oli menossa hyvää vauhtia ja aloin selviämään siitä Athlonin duunien menetyksestä, vaikken ihan kokonaan pystykkään sitä heti paikkaamaan. Jotain olen kuitenkin saannut aikaiseksi. Eilen syötiin loistava hampurilaisateria täällä Isossa Omenassa MARKKU VEPSÄLÄISEN kanssa. Meillä riitti juttua, niin boxingista kuin elämästäkin. Virkistävä ja miellyttävä tapaaminen. Tuntuu mukavalta taas olla uusien haasteiden edessä. Asiat muhii, nuotio kytee, koska se roihahtaa tuleen? Vai roihtaako ollenkaan? No pääasia on, että edes kytee ja ettei sammu kokonaan! Tämä tilanne saa mulle taas mielikuvan. On kuin tanssisin ympäri kehää, pois iskujen alta. Olen johdattanut vastustajan ahdistamaan mut kehänurkkaukseen, olen saalis johon vastustaja on iskemässä juuri parhaan iskunsa, saksaan pois nurkkauksesta ja vastustajani on vatsallaan köysissä! Yes, se oli muuten parasta nyrkkeilyssä! Mutta sitten piti raataa, taistella, lyödä, ottaa vastaan iskuja voittaakseen ja niin se tuntuu olevan tämän elämänkin kanssa. Pelkkä väistämien ei riitä! En ole voittanut vielä mitään, ottelu on edelleen menossa? En tänään edes tunne, että haluaisin olla voittaja, kunhan tekisin vain hyvän ottelun ja voisin vielä olla mukana tässä elämän ottelussa. Mulla olisi vielä paljon opittavaa ja ymmärtämistä! Vasen, vasen, oikea, väistö, vasen,vasen...ihania nämä mielikuvat nyrkkeilystä, joka on vain häivähdys elämäni nuoruudesta, pieni hetki uskomatonta seikkailua. Heittäytymistä nyrkkeilijän elämään. Oli upeaa, että sain kokea sen! Se leijuu vieläkin mukana, mielikuvina, häivähdyksinä. Kuitenkin nautin yhtä suuresti tästä päivästä. Perheestäni. Ystävistäni ja suuresta haasteestani yleensä pärjätä tässä elämässä! Tämäkin aika on haasteita täynnä. Vaikka istun nyt MELLSTENIN PARATIISIRANNASSA ja katselen edessäni olevaa sorsapesuetta, jotka ovat juuri siinä edessäni syömässä. Mulla on oma pesueeni. Kuntonyrkkeilyn parissa tehtävä työni. Ihania ystäviä. Elettyä elämää. Rakastan tätä kirjoittelemista, elämän pohdiskelua. Seuraan elämää hiukan ihmetellen enkä ole siinä kovinkaaan merkittävässä roolissa. Olen sellainen elämän häivähdys! Hauskaa on tietysti, jos pystyn jotakin ilahduttamaan, joku saa hyviä fiiliksiä vuokseni? Odotan silti yhä uteliaana, hiukan malttamattomana mitä tässä elämässä vielä tapahtuu, näissä omissakin pienissä ympyröissäni? Osittain rakastan rauhaa, jonkinlaista yksinäisyyttä, varsinkin kun tiedän perheeni ja ystävieni olevan kuitenkin lähelläni. Uskomattoman ihanaa on olla tässä auringonpaisteessa! Lämpötila on tänään jotakin 27 astetta varjossa. Lähestytään etelän lämpötiloja! Taivas on sininen, meri kimaltelee! Tiedän että ajattelet, olen sekoamassa? Aurinko paistaa liian kuumasti! Kännykkäni soi ja JYPE soitta Nizzasta, siellä on 37 astetta lämmintä. Täällä Mellstenin Paratiisiranta on täynnä ihmisiä. Paikalla on rantamme oma Prinsessa OUTI ALANEN sympaattisen HARRI HAKULISEN seurassa. Harrihan on nyrkkeilymestareitamme ja ammattinyrkkeilijä. TIINA ja RISTO VESTERINEN ovat rannassa. ANNE-siskoni, Amigo, Blues-laulaja ja kitaristi PIKKIS KAREN. Hänen kanssaan käytiin yhdessä aamu-uinnilla. Ex-keihäänheittäjä SEPPO LAAKSO istuu vieressäni ja monta muuta tuttua nauttii tästä helteisestä päivästä täällä rannalla! Joka sekin on HÄIVÄHDYS TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ...Jatketaan taas jonakin pävänä...

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 12.2.2022

12.2.2022  Hyvää viikonloppua teille kahdelle uskolliselle blogini lukijalle, jotka viestititte, että olette "kanavalla". Tänään lauantaina pidän vapaapäivää treeneistä enkä taistele vanhuutta vastaan vaan annan päivän taas soljua omalla painollaan. Yksi hauska juttu tässä aamusella tapahtui, kun huomasin sen DANNYN 80-vuotis kiertueen mainoksen, että lähtee juhlakiertueelle Hämeenlinnan Verkatehtaalla 6.11....minä olin hommannut jo pari päivää sitten Masa von Elmille ja mulle liput sinne, joten mukana ollaan. Sitten 2005 blogijuttuni kertoo poikani menosta armeijaan Santahaminaan....

2005 kirjoitettua.... JO KOLMAS PIITULAINEN SANTAHAMINASSA! 4.11.2004 JERRI poikani täytti 20 vuotta. Lähetin hänelle armeijaan Santahaminaan, missä hän oli suorittamassa asevelvollisuuttaanm onnittelut syntymäpäivän johdosta. Santahamina onkin meille Piitulaisille muistorikas palveluskohde armeijan ajoilta. Ensiksi isäni toimi siellä Kadettikoulussa nyrkkeilyopettajana, sitten minä palvelin siellä 1965-1966 urheilujoukoissa. Ja muistuupa mieleeni sellainenkin, kun SEURA-lehti teki edesmenneen toimittajan AAKE JERMON kirjoittamana jutun otsikolla: KUN KORPRAALI KOMENSI, NIIN KENRAALIKIN VETI ASENNON! Silloin Santahaminan Upseerikerholla olivat muistelemassa omaa kadettikoulu aikaansa Puolusvoimien Komentaja Kenraali YRJÖ KEINONEN, SYP:n Pääjohtaja MIKA TIIVOLA, Ministeri OLAVI MATTILA, Maansähkön omistaja ja Ammattinyrkkeilypromoottori HEIKKI PUUSTINEN ja minä. Löydätte muuten näiltä nettisivuiltani pari kuvaakin tuosta tilaisuudesta. Oli hauska tilaisuus. Käytiin lenkillä, otettiin pari erää matsia Kenraalin kanssa, saunottiin ja syötiin, jonka jälkeen limusiinit hakivatkin Herrat arkisten tehtäviensä pariin. On uskomatonta kuinka nopeasti on 20 vuotta taas mennyt. Tästä edellisenä päivänä alkoivat Abbey Road Groupin sparri-illat toisessa nostalgisessa paikassa, nimittäin MESSUHALLISSA, nykynimeltään KISAHALLI! Ja vaikka en ollut käynnyt siellä vuosikausiin, niin mikään ei ollut oikeastaan muuttunut. Ensimmäiseksi sinne tullessani tapasin siellä hallin kahviossa JARI GRÖNROOSIN, entisen huippunyrkkeiljämme 1980 luvulta. Myöskin nyrkkeilijän toisessa polvessa. Jarin isä RAINER "Kustu" GRÖNROOS oli kovaa lyövä nyrkkeilijä aikoinaan sekä Viipurin Nyrkkeilijöiden hyvin pitkäaikainen valmentaja. Lisäksi Jari on KINGS-Tallin toinen puuhamies ja Excelent Mr. TOM SJÖBERGIN oikea käsi. Ja niinpä luonollisesti puhuttiin hetki boxingista. Jari Grönroos sanoi, ettei tämän päivän amatöörinyrkkeily ole enään mistään kotoisin, eikä hän tarkoittanut sillä tämän päivän nyrkkeilijöitä, jotka ovat innokkuudessaan yhtä hyviä kuin ennenkin. Vaan sitä, kuinka tänä päivänä nyrkkeilijät amatöörikehässä joutuvat nyrkkeilemään toppaukset päässä ja käsissään Pelle Hermanni hanskat. Jotka ovat niin pehmeät, ettei niillä pyörry kukaan ja pistekoneiden tämän lisäksi anemisoidessa nyrkkeilyn. Kyllähän nyrkkeilyn pitäisi olla kovaa. Sen pitäisi sattua, kun toinen lyö ja silloin joutuisi myös opettelemaan väistämistä. Mutta tämä kaikki on kadonnut amatöörinyrkkeilyssä. Onneksi on vielä ammattinyrkkeilyä! Pakko yhtyä Jarin mielipiteeseen, vaikkakin rakkauteni nyrkkeilyyn ylettyy siihen, vaikkei siinä lyötäisi ketään, vaikkapa vain säkkiä, palloja, hypittäisiin narulla ja varjonyrkkeiltäisiin. Pitäisin lajista silti. Ja eihän se niin kivaa ollutkaan, kun oli ottavana puolena, onneksi se tapahtuikin todella harvoin.... Ja tästä tähän päivään mennäkseni, niin tapasimme pari päivää sitten Marja ja Pali Uskalin heidän kauniissa ja viehättävässä kodissaan. Ja nostalgiaa oli paikalla ja sieltä 1980 luvun alusta tähän päivään siirrettynä. Ystäväni olivat edelleen ihania, valoittavia kuin silloinkin. Ja paljon heille oli tapahtunutkin ja paljon olivat kokeneet Amerikan vuosinaan. Elämää, glamouria, säihkettä tällä aikaa, kun emme olleet tavanneet. Ja voin vielä uudelleen todeta; Parasta on että olemme vielä olemassa! Me jatketaan juttuja, niin Marjan kuin Palin kanssa kuin tämän PIENIÄ PALOJA ELÄMÄN TERASSILTA juttujenkin kanssa. Ja nyt kun on heinäkuukin vaihtunut ja helteet ovat tulossa, haluan toivottaa teille kaikille hyviä kesäpäiviä. Kesä on ihana, se on kuin pumpulia elämässä ja kun sitä kuitenkin saa näin rajoitetusti, ainakin täällä Suomessa, niin se tuntuukin super hyvälle! Aurinko ja meri, joka aaltoilee nytkin edessäni, melkein kastellen varpaani. Tuuli hyväilee lämpimästi. AH, tätä elämää, tämähän on ihan riittävää, kun vielä saa elää! Päätän tämän pieneen rantarunoon ja palaan taas jonakin päivänä.... Jos tämän auringon, jos tämän kimaltelevan meren, ja tämän rauhan ja onnellisuuden, voisin sinulle lähettää, niin kanssasi sen varmasti jakaisin!

Puolustusvoimien komentaja Kenraali Yrjö Keinonen onnittelee toista Yrjöä sekä Santahaminan Urheilujoukoissa palvelevaa Jääkäriä maaottelussa Itä-Saksaa vastaan taistellusta voitosta ja niinhän se on, voittajan on helppoa hymyillä.....

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 11.2.2022

Onpa päivä ihmeitä täynnä. Ensimmäinen oli harjoittelemiseni Tuulimäen Boxingsalilla. En tarkoita, että se olisi ihme kun harjoittelen, vaan se, että saan ja pystyn edelleen tekemään sen. Olen siitä kiitollinen ja tunnen mielessäni hyvää mieltä. Se ei ole itsestään selvä asia. Ja toinen mikä aiheutti ihmetystä tänään oli, kun päätimme MURUNI kanssa ajaa stadiin Meilahteen Ravintola MEICCUUN syömään. Ravintola joka on sijainnut siellä jo 1946. Siis vuotta ennenkuin synnyin. Sen täytyy siis olla todella vanha. Sen muuten omistaa LEO SALOSEN, legendaarisen kokin, keittiömestarin poika JUKI SALONEN. Hänen isänsä oli myös Viipurin Nyrkkeilijöiden nyrkkeilijöitä ja isäni kavereita ja me pojatkin ollaan kavereita. No niinpä siis ensimmäisen kerran vierailimme tässä retro-ravintolassa, jossa on vanhan ajan glamouria ja tyylikkyyttä. JUKI oli paikalla ja varmaan vähän yllättyi tulostamme. Wieninleike oli super hyvä ja kahvi kera Runebergin-tortun kanssa special. Sain ehkä elämäni parhaan Runebergintortun tänään....onpa pitkään pitänyt elää. No muutenkin olen ollut hiukan retro-tunnelmissa sillä olen kotona kuunnellut tänään useammankin ELVIKSEN-levyn 60-luvulta ja nekin on edelleen tuntuneer ihanilta, melodisilta ja rytmikkäiltä. Ja kun tähän lisään vielä taas yhden blogijuttuni 2005 vuodelta voin vain sanoa niinkuin on tuon blogijuttuni otsikko: PARASTA ON ETTÄ OLEMME OLEMASSA!

2005 kirjoitettua..... PARASTA ON ETTÄ OLEMME OLEMASSA! Kuukauden ensimmäinen päivä ja maanantai. Marraskuu 2004 on tullut ja sen myötä taas uusi jakso kuntonyrkkeily työssäni. Cafe Prezzo aukeaa kohta ja saan kupin kahvia, ilman croisanttia! Kävelin jopa tänne pirteässä ja aurinkoisessa aamussa. Asteiden ollessa vielä 2-4 astetta lämpimän puolella. Tunnen selvää värinää, ai se olikin kännykkäni, joka roikkuu kaulassani rintaani vasten ja sen värinähälytys kertoi, että sain viestin yhdeltä Personal Training valmennettavaltani. Hän viestitti kärsivänsä jännetuppi tulehduksesta, joten toistaiseksi on peruutettava harjoitukset. Näin kuukausi alkoi pienellä vastoinkäymisellä, mutta en anna sen vaikuttaa mielialaani, vaan tunnen loistavan fiiliksen pulppuavam sisälläni! Kahvikin maistuu yllättävän hyvältä ilman croisanttiakin. Tervetuloa marraskuu! Iltapäivällä vedin yliopistolla normaalit pari tuntia KUNTONYRKKEILYÄ, näin selvennykseksi, ettet luule, että olen opettamassa siellä LATINAA! Tähän marraskuun alkuun sopii hyvin tämä runo, joka osui silmiini tänään: "Vain uurastaminen tuo voiton, älä siis ole jänishousu, vanha kaveri! Käytä sisuasi, leikistä luopuminen on niin helppoa, sisun osoitttaminen se voimille käy, on niin helppoa itkeä hävinneensä ja kuolla, on niin helppoa luopua leikistä ja ryömiä pakoon, mutta taistella silloin, kun toivoa ei näy - sehän on parasta peliä, ja vaikka palaat jokaisesta ankarasta kamppailusta murtuneena ja lyötynä ja arpisena, niin yritä vielä kerran, kuolla on niin helppoa, eläminen se vaikeata on"!!! Sain muuten yllättäen, mennäkseni tähän päivään, sähköpostin peräänkuuluttamiltani ystäviltäni, PALI ja MARJA USKALILTA. Osku, tuo entisaikojen terävä vasuri Kanerva oli viestittänyt peräänkuulutukseni eteenpäin ystävilleni Palille ja Marjalle. Ja nyt kuulin, että ovat jo viisi vuotta sitten muuttaneet takaisin Suomeen ja stadiin! Kyllä se stadikin on suuri, kun ei olla missään törmätty toisiimme. Vaikka taitaa olla niin, että minäkin olen niin uomiutunut näihin omiin pieniin ympyröihini ja ne taitaa olla niin pienet ettei törmäys mahdollisuutta olekkaan. Sain Palilta ja Marjalta heidän ollessaan meillä kylässä silloin Hyvinkäällä, joskus 80-luvun alussa, ennenkuin muuttuvat Amerikkaan, NORMAN PEALEN kirjoittaman kirjan omistuskirjoituksella, Siunausta alkavalle yhteiselämälle! Ja nyt kun 24-vuotis hääpäivämme tuli Murun kanssa vietettyä ja Marja ja Palikin ovat yhdessä, tulee olemaan mukavaa tavata heidät näinkin pitkän ajan kuluttua. Pitäisiköhän katsoa kuvia silloin 80-luvun alusta ja verrata olemmeko yhtään muuttuneet, (mun paria kiloa lukuunottamatta)? No ei sentään. Parasta on, että olemme yhä olemassa ja muuten runo marraskuussa 2004 tuossa aikaisemmin, oli Palin ja Marjan antamasta kirjasta.... Palaan taas jonakin aurinkoisena päivänä!

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 10.2.2022

10.2.2022 Torstai on toivoa täynnä on sellainen lause jonka olen kuullut jo pikkupojasta. En ole sinänsä ymnärtänyt sitä, miksi torstai? No tänään kuitenkin on torstai ja kävin taas vähän tuntumaa säilyttämässä Tuulimäen Boxingsalilla. Jos nyt jotain voisi toivoa, kun nyt näin on torstai, niin että vähän nuortuisin ja kunto nousisi, nopeus ja terävyys palautuisi, hah, hah... ei nyt mahdottomia toivota! Toivotan kuitenkin kaikille hyvää torstaipäivää ja olkoon elämä onnellista ja hauskaa mahdollisuuksien mukaan. Tässä on jälleen yksi blogijuttu vuodelta 2005 mukana, vähän ajatelmia ja toiveikkuutta näin torstai päivään....

2005 kirjoitettua....KUNTOSALIVALAAN VIIMEINEN HENKÄYS! Tänään oli sitten Athlonin, sen hienon ja suuren kuntoilukeskuksen, keskellä stadia, sen jota mainostettiin jopa Pohjoismaiden suurimmaksi kuntosaliksi ja Suomen hienoimmaksi? Oli miten vain, mutta tänään, muutamaa päivää ennen marraskuun 2004 vaihdetta, tämä kuntosalivalas korahtaa viimeisen henkäyksensä. Minähän ehdin hyvästellä paikan jo pari viikkoa sitten, kun kuulin ettei maksajaa enään työlleni löydy. Voin kuitenkin kirjata nämä Athlonin vuodet positiivisena kokemuksena. Jälleen muutamaan kymmeneen ihmiseen tutustuneena ja miellyttäviä hetkiä kokeneena. Kaikkihan ei mennyt niinkuin alunperin olin sopinut, mutta nythän sillä ei ole enään väliä. Jäljelle jää muistot ja kokemukset rikastuttamaan elämääni. Tässä olen nyt pari viikkoa vetänyt vähän henkeä, ajatellut uutta linjausta kuntonyrkkeilyn osalta. Viritellyt pieniä verkkoja ja heittänyt ne veteen! Alan jonkin ajan kuluttua vetämään verkkoja ylös. Niin nähdään sitten onko niihin mitään jäännyt? Kaikesta tästä tapahtuneesta huolimatta tunnen, että elämässä on sykettä, rock and rollia, boxingia ja rakkautta. Laitoinpa taas aamulla merkille MURUNI lähtiessä töihinsä ja ahtautuessa tiukkoihin farkkuihinsa, hän on aikamoinen nainen. Ja hypätäkseni myös tähän päivään, paria päivää ennen Juhannusta oli yksi asia mistä lehdet ovat nyt kovasti kirjoitelleet, on futiksen maajoukkueemme ANTTI MUURISEN ero päävalmentajan tehtävästä? En voi olla toivottamatta tälle sympaattiselle ja tyylikkäälle valmentajalle onnea uusiin haasteisiin! Ja yksi toinen iltapäivälehden otsikointi oli pudottaa silmäni, kun presidenttiehdokkaani SAULI NIINISTÖN kerrottiin aloittaneen uuden ammatin parissa, tarjoilijana? Mutta juttua lukiessani kyse olikin vain yhden päivän jutusta, hyväntekeväisyys keikasta Turusssa. Joten Presidentin duuni on edelleen tavoitteena ja pari uutta ystävääni on jälleen ilmoittanut tulevansa mukaan SAULI NIINISTÖN tukijoukkoihin. Hienoa! Tähän lopuksi sopiikin Bernard Shawn kirjoittamaa....Ihmiset syyttävät aina olosuhteitaan siitä, mitä he ovat. Minä en usko olosuhteisiin. Ihmiset jotka pääsevät eteenpäin tässä maailmassa, ovat ihmisiä, jotka alkavat toimia ja etsivät itselleen sellaiset olosuhteet kuin haluavat ja elleivät löydä niitä, he luovat ne!!! Hmm...täytyypä vähän funtsia Bernard Shawn mietteitä. Palaan taas jonakin päivänä!

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 9.2.2022

9.2.2022 Kyllä nämä jutut aina välillä yllättää ja tuovat hauskoja, kivoja ja suuria muistoja eteeni. Niinkuin tässä vuodelta 2005 blogijutussani kävi. PARIISI legendaarinen kaupunki miljoonine tarinoineen, elokuvineen, musiikkineen, ravintoloineen, kahviloineen ja nyrkkeilyneen. Olin ihan nuori poika, kun jo kuulin tarinoita Pariisista, isäni oli nyrkkeilyt siellä, laulanut silloin Pariisin radiossa. Hän kertoi minulle MARCEL CERDANISTA ja myöhemmin kuulin EDITH PIAFFISTA ja heidän rkkaustarinastaan. Minäkin olin vielä 70-luvun alussa muuttamassa Pariisiin JEAN BRETONELLIN kuuluisaan nyrkkeilytalliin. Kaikki oli sovittu ja lentoliput tulossa, kun sitten kuitenkin peruutin menoni sinne ja aloin ravintoloitsijaksi Kalliossa ja sekin oli kyllä aikamoinen aikajakso elämässä. Siitäkin voi sanoa niinkuin nykyään sanotaan hieno matka...no matkoja Pariisiin on tullut pari-kolme kertaa tehtyä sitten myöhemmi Rock and Rollin merkeissä mm. JOHNNY HALLYDAY konserttiin, mutta MARCEL CERDAN ja EDITH PIAF eivät ole päässeet unohtumaan vaikka puhutaan aikajaksosta 1940-1950 Ranskan yhdestä puhutuimmasta ja arvostetuimmista tähdistä....Ehkä vielä joku kerta käymme PARIISISSA?

2005 kirjoitettua.... MAANALAINEN MAAILMA! Aloitin uuden viikon kävelemällä Ison Omenan cafe Prezzoon kahville. Matkalla tänne törmään Omenassakin olevan KIRJAPÖRSSIN omistavaan JOUKO HYVÄRISEEN, joka oli juuri lähdössä ajelemaan ja avaamaan uusimman KIRJAPÖRSSI kirjakauppansa Toijalaan. Jokke availee Kirjapörssi kirjakauppojaan ympäri Suomea lähes samalla vauhdilla kuin SEDU KOSKINEN ravintoloitaan. Aikamoisia miehiä! Minä itse pystyn availemaan vain ovia sisään ja ulos mennessäni. Paitsi jos on sähköistetyt ovet. Nyt kun viikko on vierähtänyt Athlonin loppumisesta kohdallani, olen tehnyt srategiani jatkosta. Vielä tänään iltapäivällä ollessani matkalla Yliopistolle pitämään treenejä mietiskelin matkalla, kehittelisinkö niitä PERSONAL TRAINING tuntejani? Mutta päätin jättää sen kuitenkin vielä muhimaan mieleeni. Menen tänne Yliopistolle aina bussilla ja Ruoholahden pysäkillä hyppään ulos. Kävelen metroasemalle, sen ollen totaallinen siirtyminen toiseen maailmaan. Menen liukuportailla monta kymmentä metriä maan alle. Ei aurinkoa, ei sadetta. Hyvin pieni mahdollisuus törmätä ainoakaan julkkisystävääni tässä maailmassa. En ole näiden kahden vuoden aikana, jolloin olen kulkenut tätä reittiä, törmännyt kehenkään tuttuun! Kuitenkin ihmisiä vilisee vilisemällä kasvot totisina maan alla. Tässä on jotain kiehtovaa. Mysteerin omaista elämää! Tämä on selvä käänteinen puoli, esimerkiksi Mellstenin Paratiisirannan rantaelämälle sekä glamourille, loistolle ja menestyksen sykkeelle! Kaisaniemen metropysäkillä jään pois. Jälleen liukuportailla kymmeniä metrejä ylös. Tulen Kaisaniemen metron myymälätasolle. Heti liukuportaista astuttuani, oikealla puolella on pieni kahvila. Ulkomaalaisten pitämä cafe Metro. Pistäydyn sisään ja otan kupin kahvia ja pullan, joka maksaa 2 euroa. Edelleenkin kasvot totisina ihmiset virtaavat kiireellisinä ohitseni. Nautin tästä oudosta ilmapiiristä. Neonvaloista, rullaportaiden kolinasta. Täällä on helppoa olla nobady. Ihme juttu, kun menen Strinbergin terassille, Ursulaan tai Caruselliin ei tarvitse montaakaan hetkeä istua, kun jo joku tulee ja sanoo, MOI HARRI, MITÄS KUULUU? Täällä vois kai istua päivät päästään eikä ilmeisesti tuttuja näkyisi? Uskomatonta mikä maailma! Odotan mielenkiinolla sitä päivää, kun kohtaan jonkun tutun täällä, käydessäni Yliopistolla kahdesti viikossa vetämässä kuntonyrkkeily tuntejani. Jatkan näin samalla osakseni langennutta mertomaailman tutkismustani. Ja tämä elämä metromaailmasta tuo mieleeni väistämättä Pariisin. Missä metro on monasti ainoa mahdollisuus illalla siirtyä paikasta toiseen. Esimerkiksi hotellista LIDOON, minkä olen kerran 70-luvulla tehnytkin, kun ei taxia saannut millään ja showtime aika alkoi uhkaavasti lähestyä. Ja se ilta LIDOSSA olikin täynnä glamouria, loistoa ja kaunis povisia lähes alastomia kuvankauniita tanssityttöjä. Ihmisiä loistavine iltapukuineen. Pariisi tuo myös mieleeni väistämättä EDITH PIAFIN ja Ranskan yhden suurimmista sankareista, keskisarjan nyrkkeilyn Maailman Mestarin MARCEL CERDANIN! Ja tietysti, nyt kun olen kirjoittanut NYRKKEILYKEHÄN SATUPRINSSIN nettisivuille, isänikin nyrkkeilymatkoista Pariisiin, käykääpä lukemassa.... Ja tietenkin JYRKI HÄMÄLÄISEN 50 vuotispäivät siellä ja kun meitä oli joukko JYPEN ystäviä Riemukaaren päällä, missä JYPE piti juhlapuhettaan Ranskan väreissä olevassa nyrkkeilyviitassaan, poliisien rynnätessä sinne pistooleineen, luullen jonkun hullun olevam suorittamassa itsemurha hyppyä RIEMUKAARELTA! Mutta löysivätkin riemukkaan suomalaisporukan ja juhlasankarin vain puhetta pitämässä! Näin on taas pakolliset aikakausi hyppäyksetkin taas suoritettu. Joten jatketaan taas jonakin päivänä, vaikka Juhannuksen jälkeen! Ja näin voin toivottaa tietenkin kaikille teille parille lukijalleni HYVÄÄ JUHANNUSTA, kokon, koivujen ja grillimakkaroiden äärellä!

VARJONYRKKEILYÄ/Harri Piitulainen 7.2.2022

7.2.2022 Tänään on kahvittelupäivä cafe Torpanrannassa ja aina yhtä mielenkiintoista ketä tänään tulee paikalle. Aamu TV:tä katsoessa ei voi taas välttyä tästä maailman hulluudesta. On kaikenlaista ihmeellistä menossa, mielenosoitusta, sodan uhkaa, talvi olympialaiset Kiinassa, tuntuu kuin se IRWIN GOODMANIN laulu VAIN ELÄMÄÄ ei ihan tunnu tänä päivänä kuvaamaan tätä päivää, vaikka minä pidän sen laulun sanomasta paljon. Sensijaan vanha blogijuttuni vuodelta 2005 kuvaa enemmän ajatusta VAIN ELÄMÄÄ.....

2005 kirjoitettua.....AAMUINEN UUTISPOMMI! Tästä Sugar Ray Robinsonin ja Studio51:den loistosta ja glamourista mut palautti arkeen ja Harri Piitulaisen elämään aamukahviani juodessani päivän Helsingin Sanomien uutispommi, JARI KURRIN PERUSTAMAA ISOA KUNTOILUKESKUSTA HAETAAN KONKURSSIIN? Nyt taitaa käydä niin mitä olin pelännytkin. Vaikka olen koittanut työntää sen taka-alalle ajatuksissani. Yksi duunipaikka lähtee alta pois! Ja ikävä kyllä ihan merkittävä kannaltani. Juuri kun näytti taas siltä, että asiat ovat paremmin kuin vuosikausiin, niin mietn miten se nyt olikaan, USKALLA LUOPUA, KUN OVET SULKEUTUVAT TAKANASI, TOISET AVAUTUVAT EDESSÄSI! Uskoisitko tähän? Illalla mennessäni harjoituksiani Athloniin pitämään kuulin todellakin aamun uutispommin pitävän paikkansa. Ja kysyessäni saanko vielä palkan tästä kuukaudesta kuulin ettei löydy maksajaa. Ei auta. Otin tauluni, hanskani ja tavarani poistuen kymmenessä minuutissa talosta. Se siitä sitten. Athlon oli historiaa ja menneisyyttä. Ovi sulkeutui takanani, mutta kysymys kuuluikin, mikä ovi aukeaa sitten edessäni? Seuraavana päivänä oli kuitenkin uudet ajatukset mielessäni, minkä voin aloittaa vaikkapa yhden viisaamman ajatuksin! Wayne D. DYER on kirjoittanut menneisyydessä elämisestä, VAIKKA TÄMÄ SAATTAA KUULOSTAA KIUSALLISEN ILMISELVÄLTÄ, NIIN TOSIASIA ON ETTÄ MENNEISYYS ON MENNEISYYTTÄ. JA ETTÄ MITÄ SILLOIN TAPAHTUIKIN SE EI PALAA ENÄÄN, EIKÄ SITÄ VOI KOSKAAN SAADA TAKAISIN. OMA ELÄMÄN HISTORIAMME VOI OLLA HYVÄ VAIKUTTAJA ELÄMÄSSÄNNE, TAI SE VOI HÄIRITÄ TEITÄ ELÄMÄSTÄ TÄYDELLISESTI NYKYHETKESSÄ. TÄMÄ RIIPPUU SIITÄ, MITEN PÄÄTÄTTE KÄYTTÄÄ SITÄ NYT? Päivän aikana sain monenlaisia viestejä sekä soittoja, MITÄ NYT KUNTONYRKKEILYN SUHTEEN? Athlonin konkurssiuutinen oli tavoittanut monet. Jotta tämä pieni aikakausihyppäys ei jäisi tekemättä ja eikä tuo Wayne D. Dyerin menneisyydessä eläminen ja menneisyydestä kirjoittaminen jäisi huomiotta on pakko kuitenkin kertoa  ja näin siirtää menneisyyttä positiivisesti tähän päivään. Olin nimittäin tänään hiukan ajelemassa stadilla asioilla ja ajattelin piipahtaa cafe Carusellin terassille kahville ja korvapuustille. Terassille astuessani ja pöydän mahdollisimman läheltä merta valiten törmäsin ensimmäiseksi viereisessä pöydässä istuvaan loistavaan taiteilijaan PIRKKA-PEKKA PETELIUKSEEN ja vaihdoimme kuulumisia. Oli valtavan ihanaa kuulla Pirkka.Pekan myönteistä, positiivista fiilistelyä. Elämä näytti ja tuntui hyvälle! Olin hyvin onnellinen hänen puolestaan. Hänellä oli ilmestynyt juuri uusi levy, jossa on kooste hänen uransa varrelta merkityksellisiä kappaleita. Jotka varmuudella antavat myös hyviä tunteita ja muistoja kuulijalle. Levyn nimi on HYVÄNNÄKÖINEN! Aivan kuin tämä päivä ja tämä hetki! Pirkka-Pekka odottaa Ilta-Sanomien toimittajaa, joka on tulossa tekemään jutun uuden levyn että sen laulajan tiimoilta. Toimittajan tullessa hän osoittautuukin BOXING CENTERISSÄ aikoinaan käynneeksi PASI KOSTIAISEKSI. Ja kuulen riemukseni hänen harrastavan edelleen kuntonyrkkeilyä. Eikä opetus ole ainakaan huonontunut, sillä JONI NYMAN toimii nyt Pasin treenarina. Oli mukava nähdä kumpaakin kaveria eikä tässä menneisyys tuonnut ainakaan huonoja fiboja ja muistelen vielä, että oltiin ihan 80-luvun vaihteessa kun VUOKKO MATTILAN ja TAPANI HELMISEN kanssa käytiin katsomassa Suomenlinnassa teatterinäytöstä, mikä taisi olla ensimmäisiä kohtaamisia Pirkka-Pekan kanssa silloin. Hänen näytellessä siellä olevassa näytelmässä pääosaa ja äijä on yhä loistavassa vedossa. Ihailtavaa! Nyt kun tässä on taas tullut tehtyä nämä normaalit aikakausi hyppelytkin voinkin toivottaaa hyvää päivää, palaan taas joku päivä takaisin!