Suomen mestaruuskilpailujen jälkeen valittiin mestarit Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin. Minut valittiin näin myös joukkueeseen ja ainoa huoleni olikin, ehdittäisiinkö lasta ottaa pois oikeasta kädestäni ennen lähtöämme Kööpenhaminaan, jossa kilpailut olivat 1.4.1965. Aikaa oli enään viikko. Faija oli kyllä sitä mieltä, ettei minun pitäisi lähteä kisoihin, koska en pystynyt kunnolla treenaamaan, kun käsikin oli vielä lastassa ja raskaat SM-kilpailut olivat vasta takana. Mutta eihän minua saanut millään pysymään poissa ja niin lasta poistettiin kädestäni saman päivän aamuna, kun lähdimme Köpikseen!
Laskeuduimme Kööpenhaminaan tietysti täynnä uskoa menestymisestä siellä ja hienoissa tunnelmissa. Yläkuvassa KARI MERONEN ja minä ja alakuvassa minä ja RISTO MERONEN Eikä varmaankaan ainakaan ilmeistä voi väittää etteikö iloa, riemua ja uskoa ollut Kööpenhaminan kentälle laskeuduttuamme.
Kohtasin Kööpenhaminassa ottelussa Norjan TORE MAGNUSSENIN. Tästä ottelusta ei ole paljon kerrottavaa. Ehkäpä silloin Helsingin Sanomien urheilutoimittaja HEIKKI PARKKONEN kertoo sen parhaiten. "Kevyessä sarjassa käytiin toisesta loppuottelupaikasta lempeä herrasmiesottelu, jota sävytti saamaton lääppiminen. Harri Piitulainen ja Norjan Tore Magnussen taapersivat kolme erää kehässä, yleisön reagoidessa negatiivisesti poikien esitykseen. Ensimmäisessä erässä yritti Magnussen paukutella lyöntejä Piitulaisen suojuksien ja
väistöliikkeiden sekaan ja ihmeen helposti hän saikin hanskansa perille nuoren Piitulaisen kasvoihin. Toisessa erässä suomalainen lisäsi vauhtia ja sai erän niukasti nimiinsäkin. Magnussenin lyötyä vain kaksi kertaa koko erän aikana. Kolmannen erän hallitsi norjalainen puolestaan ja vei puhtaan 3-0 voiton". Tämä ottelu oli varmaan pohjanoteeraus nyrkkeilyotteluisani ja todisti, että vielä on paljon opittavaa. Olin hyvin pettynyt esitykseeni ja tiesin suoritukseni vaikeuttavan pääsyäni EM-joukkueeseen, joka toukokuun lopulla matkustaisi Itä-Berliiniin.
Suomalaisista Pohjoismaiden mestaruuden voittivat silloin vain BÖRJE KARVONEN, 54-kiloisissa ja RAIMO NISULA, raskaassa sarjassa. Mutta myös KARI MERONEN olisi ollut mestaruuden arvoinen, sillä loppuottelussa KARI kohtasi ruotsalaisen joka mielestäni oli selvästi KARIA huonompi. Tässä vaiheessa olimme KARIN kanssa siirtyneet täydellisiksi kohtalotovereiksi, sillä lähes kaikki vapaa-aikamme istuimme hotellihuoneessa hautomassa käsiämme lavuaarissa, jossa oli kuumaa vettä. En muista oliko KARILLA oikea vai vasen käsi vahingoittunut, mutta siinä vain istua kökötimme ja koetimme saada käsiämme kuntoon. Ja tästä tulikin lähes päivittäinen rituaali, ainakin minulle niin kauan kuin nyrkkeilin. Olinpa kotona tai kylässä, illat yleensä sujuivat ämpäri vieressä, jossa käteni likoivat kuumassa vedessä saadakseni ne harjoituskuntoon seuraavaksi päiväksi. Monta vuotta varoin visusti sanomasta päivää oikealla kädelläni, koska käsi ei kestänyt minkäänlaista sivulta tulevaa puristusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti