SUOMEN MESTARUUS FINAALI PÄIVÄ! Luettuani päivän aamulehdet tiesin varmasti, etten illalla tule olemaan mikään suosikki vaan toivottu häviäjä, varsinkin kun loppuottelussa vastassa oli TUL:n RAIMO PAAJANEN. Jo punnitustilaisuudessa tunsin kyräilevän fiilingin ja katsoipa joku asiakseen huomauttaa päässeeni väärin jatkoon, mutta kaiken huippu oli, kun ylituomarina toimiva KALEVA SAMPILA tuli sanomaan meille, että illalla Harri ei sitten käytä kehäköysiä hyväkseen, tulen pitämään siitä huolen. Näin oli kuulemma päätetty eilisessä tuomaripalaverissa. Olimme tikahtua nauruun faijan kanssa jutellessamme asiasta keskenämme, sillä tuo kehänarujen hyväksikäyttö oli taatusti minimaalista nyrkkeilyssäni. Minulla oli kyllä tapana tehdä kehäköysissä pieni kikka, jonka isäni oli minulle opettanut. Kun liikuin taaksepäin, annoin ahdistaa itseni kehäköysiin, mutta perustana oli, että tasapainoni oli molemmilla jaloilla ja kun työnsin selälläni kehäköysiä, en nojannut niihin sekuntiakaan vaan bluffasin niin, että vastustajani luuli tilaisuutensa tulleen ja hyökkäsi rajusti yleensä yrittäen jotain voimalyöntiä, jolloin tein eräänlaisen jalkasaksauksen ja olin poissa köysistä vastustajan ollessa niissä vatsallaan. Ja oikein onnistuessaan tähän temppuun kuului säälivä katse vastustajaan. Tämä oli minun köysitemppuni, joka sai minut nauttimaan nyrkkeilystä otteluissani ja tietynlaisen leikkimielen säilymään itselläni kaiken kovuuden ja taistelun keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti