EM kisajoukkua BÖRJE KARVONEN, OSKU KANERVA, HARRI PIITULAINEN, YRJÖ SIKIÖ,
KARI MERONEN, HANNU MÄKI ja PAAVO AHO
EM-KISAT Itä-Berliinissä 1965 Seutulan lentokentällä ollaan lähdössä PURTSI PURHONEN joka lähti sinne toimittajana, minä ja KARI MERONEN......
Euroopan mestaruuskilpailuissa Itä-Berliinissä 21.5.1965 ensimmäiseen otteluuni oli vastustajakseni arvonnassa noussut skotti FRANK GILFEATHER. KARI MERONEN oli päiväottelussa hävinnyt niukkaakin niukemmin Italian tulevalle ammattinyrkkeilyn
Euroopan mestarille FRANCO SPERATILLE. Minulla oli iltaottelu, joten iltapäivällä taas perhoset lentelivät vatsassani keskittyessäni kohtaamaan skotlantilaisen. Ottelupaikkana oli hieno Werner Seelerbinder-halli, jonne mahtui noin 8000 ihmistä. Pukuhuoneessa ja jo hotellissa olin jo ties kuinka monta kertaa pannut käteni ristiin ja rukoillut voimaa ja apua voittamiseen. Tämä oli myös asia, joka aina toistui, sillä tuska ja paine sielussani oli aina valtava. Pelkäsin häviötä, huonoa ottelua ja etten olisikaan nimeni "väärti", ja tällaisina tuskien sekä epävarmuuden hetkinä sitä ihminen sitten etsii apua ja voimaa sieltä ylhäältä, mutta ei olisi varmasti yhtään pahaksi, vaikka muistaisi silloinkin, kun kaikki on hyvin, hetken hiljentyä taivaan isän puoleen. Täällä hallissa tapasi vastustajansa jo ennen kehään astumista niin sanotussa sidonta huoneessa, jossa sai viralliset käsisiteet. Nyrkkeilijät sitovat aina niin harjoituksissa kuin kilpailuissakin kätensä ideaalisiteillä estääkseen käsiensä loukkaantumisen ja luiden murtumisen. Niinpä puolisen tuntia ennen ottelua istuin 16 neliömetrin kokoisessa huoneessa tuijottaen vastapäätä istuvaa vahvan näköistä skottia, jonka kohta kohtaisin kehässä. Tunsin kuinka verryttelypukuni alla kainaloistani lähti hiki norumaan pitkin vartaloani, ja toivoin pian pääseväni pois tästä kirotun pienestä ja painostavasta huoneesta. Siinä istuessani ajattelin Rooman olympialaisissa pronssia voittaneen JORMA LIMMOSEN sanoja; "On tärkeää luvata itselleen tekevänsä parhaansa". Se lupaus on petollisen helpon kuuloinen, vaan todella, parhaansa tekeminen ringissä vaatii sinusta kaiken, mitä sinussa on; voimaa, tahtoa, nopeutta, henkevyyttä, jopa kuolemanuhkaa, turpiin tullessakin on tehtävä parhaansa....On valovuosien ero tekeekö parhaansa vai yrittääkö tehdä parhaansa.
Vihdoin koitti hetki, jolloin Suomen joukkueen avustajat HOLGER PALEN ja MARTTI LEHTEVÄ tulivat ilmoittamaan, että lähdemme kohti kehää. Perhosia, perhosia, niitä tuntui lentävän parvittain vatsassani. Kuljemme kohti kehää ja minä verryttelen matkalla penkkirivien välitse lyöden kevyesti ilmaan vasenta ja oikeaa suoraa, imen itseeni sähköisyyttä yleisöstä ja kehään noustuani katson hallin peräseinällä näkyvää valtavan suureen valotauluun, jossa on teksti; PIITULAINEN, FINLAND - GILFEATHER, SCOTLAND....Menossa ottelun kolmas erä, vastassani hurjasti iskevä ja kovan taistelutahdon omaava skotti. Kaksi erää on sujunut hyvin minun liikkuessa ja naputellessa itselleni pistejohdon, minkä tämä skottikin tuntuu tietävän, ja sen takia hän tässä kolmannessa erässä hyökkää rajusti yrittäen saada minut viuhuvien nyrkkiensä eteen. GILFEATHERIN ahdistellessa iskuryöpyillään näen aukon.... Terävä oikea suora päähän ja skotti on polvillaan kanveesilla. Olen hiukan hölmistynyt tilanteesta ja niinpä kehätuomari joutuukin kehottamaan minua menemään kehän puolueettomaan nurkkaan voidakseen aloittaa luvun laskun skotille. Tuomari ehtiessä kahdeksaan skotti nousee ylös ja on valmiina jatkamaan taistelua. Mutta enää ei ollut mitään hätää, sillä loppuajan skotti oli puoli pyörryksissä minun leikkiessä kissa-hiiri-leikkiä ja esitellessä saksalaiselle yleisölle köysitemppuni ja väistötekniikkaani parhaaseen näytöstyyliini, kunnes gongi soi pelastaen skotin enemmältä nöyryytykseltä. Voitin ottelun selvästi 5-0 ja olin riemuissani, sillä tiesin lunastaneeni matkalippuni tänne EM-kisoihin ja tiesin myös faijan ja kavereiden olevan onnellisia Helsingissä!
OSKU KANERVA, BÖRJE KARVONEN ja minä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti