perjantai 1. syyskuuta 2023

VARJONYRKKEILYÄ HARRIN KEHÄKULMASTA/21

Joka tapauksessa paine voittaa mestaruus kasvoi kasvamistaan ja ennakkoasenteiden muuri nousi nousemistaan. Oikea käteni oli hyvin arka ja turvoksissa, joten en vahingossakaan kätellyt ketään vaan pidin kädet tiiviisti ulsterin taskussa. Päivä meni piinaavan odotuksen merkeissä kotona lepäillen, ja tämä olikin nyrkkeilyssä inhottavinta, odottaa tuntien kuluvan samalla, kun onnistumisen, voittamisen paine kasvaa sisimmässä. Päivä saattaa joskus tuntua ikuisuudelta. Tunnelma tiivistyy pukuhuoneessa noin tuntia ennen ottelua, jolloin ainakin minä aina funtsaan, minkä helvetin takia olen alkanut nyrkkeillä, kun niin paljon joutuu kärsimään ennen ottelua....




Kun tänä iltana Messuhallin pukuhuoneesta lähdimme kohti kehää, lähdimme voittamaan ensimmäistä miesten Suomen mestaruuttani. Toinen tila ei olisi ollut minulle minkään arvoinen, vaan täydellinen romahdus ja sen ihmisten mielipiteen vahvistus "ettei se mikään nyrkkeilijä ole sillähän on vaan faijansa nimi" Tuntui raskaalta, kun kyseessä oli viides miesten luokan otteluni ja 17 vuotiaana minun odotettiin olevan jo valmis mestari, joka hävitessään todistaa vain olleensa "ei mitään". Astuminen pukuhuoneen käytävältä Messuhallin puolelle, jossa näin loppuotteluiltana oli ainakin 4000 ihmistä, sai sähkövirran kulkemaan pitkin suonia ja myös ilmassa oli selvästi aistittavissa sähköisyyttä. Kulkiessani katsomoiden välitse kohti kehää huomasin, etten todellakaan ollut tänään suosikki, vaan mitä hurjimmat herjaus ja pilkkahuudot kaikuivat korvissani. Minun oli ensin oteltava yleisön kanssa, näytettävä heille jo ennen ottelua, että tässä tulee voittaja, halusitte te minun häviävän tai ei. Joten pahimpien herjauksien suuntaan käänsin pääni ja katsoin mahdollisimman ylimielisesti ja hymyilin. Se todella tehosi ja kun vielä kehäänkin noustessani nostin molemmat käteni korkealle ilmaan ilmoittaen näin voittajan astuneen kehään, sain todella monen toivomaan häviötäni kiihkeästi, mutta se oli haaste itselleni. Pelasin uhkapeliä, jossa oli panoksena vain voitto. Tuli sekin päivä vuosia myöhemmin, jolloin tunsin hävinneeni kaikki vuosien mittaan kertyneet voittopanokset ja pelurin oli lopetettava pelinsä, mutta se päivä ei ollut vielä koittanut, sillä peli oli vasta alkanut.....





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti