Taas on torstai ja päivä toiveita täynnä. Eilen oli loistava aurinkoinen päivä, mutta tänään näyttää olevan harmaata ja päivä ilman aurinkoa. No se ei estä ettenkö ulkoilisi MILO-herran kanssa (tyttären dogi) joka on siis meillä hoidossa kolmen viikon ajan. Tänään eteeni ilmestyi facebookissa muistokuva ja juttu vuodelta 2013, jossa olin kuollut jo nuorena nyrkkeilijäpoikana?
En ole kyllä sitä päässyt koskaan MARAN kanssa juttelemaan, että tarkoittiko hän ihan fyyisistä kuolemaani vaiko henkistä, kun nyrkkeily oli kohdallani loppu enkä enään näkynyt oikeastaan julkisuudessa eikä ollut enään lehtikirjoituksia ja haastatteluja niin olinko kuollut julkisuudesta ja elämästä? Ei olisi silloin niinä vuosina uskonut minkälaista elämä tulisi olemaan nyt tässä ajassa ja kuinka some-elämä olisi jokaisen elettävänä ja kommentoimana. Minäkin olen siis ollut tavallaan elossa ollessani tässä virtuaalisessa elämässä siis vuodesta 2005 alkaen näine blogijuttuineen. Se onko ne jutut minkään arvoisia en osaa sanoa, olisiko MARA kuitenkin oikeassa ainakin virtuaalisesta kuolemastani. No elän edelleen toiveisssa, että MARA joku maanantai ilmestyy cafe Torpanrntaan kahvittelemaan kanssamme ja kuulen mitä hän tarkoitti, oliko kyseessä vain virtuaalinen kuolema?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti