lauantai 28. kesäkuuta 2025

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Kävipä hyvä tuuri, ehdin just käydä varjonyrkkeilemästä Toppelundin Areenalla, kun alkoi ukkosmyrsky. No ei tartte väistellä salamoita. Kesäkuun varjonyrkkeilytreenit on tehty ja paino 79.4 kiloa se 78, on vielä saavuttamtta ja toteutumatta? Tiedä sitä toteutuuko koskaan? No vielä heinäkuu ulkona ja sitten paluu sinne Tuulimäen Boxingsaliin. Kesäkuun lopetus on sopivasti cafe Torpanrannassa HEI ME KAHVITELLAAN viikottaisessa tapaamisessa kavereiden kanssa. Näin hyvää sunnuntaipäivää kaikille kahdelle seuraajalleni!


Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

  Onkohan elämässä suurempaa onnea kuin voida tuottaa lähimmäisilleen aitoa iloa, niin kuin nytkin, kun katsoin valmentajaani ja isääni seisoessani keskellä kehää odottaen tuomion julistamisseremoniaa . Hän säteilee onnesta ja tyytyväisyydestä valtava joukko ihmisiä ympärillään ja tyytyväisyys näkyy vielä tänäänkin valokuvissa, lehtikuvissa, joita silloin salamavalot räpsähdellen otettiin. Pukuhuoneeseen päästyämme sinne ryntää INGEMAR JOHANSSON hymy kasvoillaan: "Jättefint, Harri" sanoo INGO ja rutistaa kättäni ja kysyy faijalta, olisimmeko jo joulukuussa valmiit nyrkkeilemään Göteborgissa toisen ottelun? Minäkö valmis... totta kai! Minähän olin pelännyt sydän pakahtumaisillaan, ettei toista ottelua ehkä tulekaan, jos minut tyrmättäisiin. Äitini tuli pukuhuoneeseen, halasimme, pussasimme ja perhe PIITULAINEN oli ikionnellinen. Faija lähti soittamaan Helsinkiin pikkusiskolleni ANNELLE, joka jännitti varmasti kovasti, miten ottelussa oli käynyt. Lehtiväkeä kävi pukuhuoneessa. Kysymyksiä, valokuvia, onnitteluja. Voittajan osa - mainetta - kunniaa.... Kuitenkaan kyseessä ei ollut mikään suuri urheilusaavutus, vain minulle ehkä tärkein tapahtuma mitä on ollut ja tulee olemaan. Mutta julkisuuden sirkus oli kyllä melkoinen johtuen varmaankin hiukan kiistanalaisesta nyrkkeilyurastani, legendaarisesta isästäni ja nuoresta iästäni. Olin todella saamassa nimeni näkyvästi julkisuuteen, mikä olikin kyllä koko ajan ollut tarkoituksenani.










VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Hyvää viikonloppua. On luvattu taas kosteeta ja sateista päivää ja viikonloppua. Olin aamulla varjonyrkkeilemässä tuossa Toppelundin Areenalla ja vähän hymyilytti siinä sateen ropistessa kuinka joitakin kymmniä vuosia sitten, kun pidin kesäleiriä kuntonyrkkeilystä innostuneille ja oli tosi sateinen kesä. Silloin keksin lauseen treenaajille lohdutukseksi "ME EMME OLE SOKERISTA VAIKKA OLLAANKIN MAKEITA" Ja niin treenattiin koko kesä tunnollisesti kolme kertaa viikossa. Nyt tahtini on 3-5 kertaa viikossa enkä voi lohduttautua sillä että olisin jotenkin makee? Se on kaukana, kun joskus sitä kuvittelin? Kaikkea harhaa sitä elämässä kuvittelee? No joka tapauksesssa tänään siis kävin treenaamassa ja voisin sanoa niinkuin tuossa kuvan allakin lukee, olen ajantasalla. 






Tarinaa Harrin Krhäkulmasta 

   Kello on viisitoista vaille seitsemän, kun auto tuli hakemaan ottelupaikalle. Matkalla kohti Johanneshovin jäähallia katselin mitään näkemättömin silmin auton ikkunasta Tukholmaa. Toivoin matkan kestävän pitkään, mutta auto tuntui kaartavan aivan liian pian Johanneshovin parkkipaikalle ja jälleen yksi askel kohti ottelua sekä alkavaa ammattilaisuraa oli otettu. Vain tunti aikaa.... Menimme sisään jäähallin takaa ja vastassa oli kiireinen ja kiihkeä tunnelma jäähallin pukuhuoneiden käytävillä. Oli kaiken maalaista ja väristä ihmistä keskustelemassa ja neuvottelemassa kohta alkavista  otteluista. Minun pukuhuoneeni oli yhteinen ruotsalaisten ammattiboksareiden BOSSE PETTERSSONIN  ja JAN PERSONIN kanssa, jotka ottivat minut hyvin lämpimästi vastaan toivottaen onnea alkavalle uralleni.  BOSSE HÖGBERGIN treenari ja avustaja BÖRJE HANSSON, entinen Ruotsin mestari ja maaotteluedustaja sekä myös isäni entinen vastustaja maaottelussa Ruotsi - Suomi tuli tervehtimään, ja jälleennäkemisen riemu oli suuri entisille kilpakumppaneille heidän halatessaan ja taputellessaan toisiaan. BÖRJE HANSSON lupasi tulla faijan avuksi kehäkulmaan ottelun ajaksi. 


Oli aika vaihtaa otteluvaatteet päälle. Oli aika laittaa käsisiteet käsiin. NISSE BLOMBERG, INGEMAR JOHANSSONIN treenari ja avustaja auttoi käsieni teippauksessa samalla muistellen joitakin isäni otteluita, joissa hän oli ollut avustajana ja teippaamassa isäni käsiä ottelukuntoon. Nyt oli siis menossa käsien teippaus toisessa polvessa. Jengiä kävi smokkipukuisia promoottoreita BERTIL KNUTSSONIA ja INGEMAR JOHANSSONIA myöten toivottelemassa onnea matkaan. Ja vatsassani lenteli parvittain perhosia.... Aikaa 20 minuuttia...Kovaa, kovaa...Kohta on taas totuuden hetki. Olenko nyrkkeilijä vai ilmapallo? Aikaa 20 minuuttia...Kovaa, kovaa...En anna periksi, voitan, voitan tänään... On voitettava tänään...Aikaa 15 minuuttia....Huh, eikö toi samperin kello kulje tänään ollenkaan...15000 ihmistä, niin paljon ei ole ollut koskaan ihmisiä, kun olen nyrkkeillyt...Tänään on voitettava...Tänään on voitettava....Aikaa 10 minuuttia...Kovaa, kovaa.. Varjonyrkkeilen pukuhuoneessa iskien lyöntejä ilmaan  saadakseni itseni pieneen hikeen, että olisin valmis ensi sekunnista lähtien vaikka kuinka kovaan tahtiin, jos on tarvis...Vastustajallani on huonot jalat...Tänään on voitettava.... Aikaa viisi minuuttia....Faija hieroo vaseliinia silmäkulmiini, nenääni ja huuliini, jotta vastustajani hanska liukuisi paremmin kasvoiltani osuessaan eikä repäisisi ihoa auki. Hikipurot valuvat kainaloistani ja niskastani...Helvetti, eikö tämä aika tule jo täyteen, että pääsisi tästä painajaisesta pois voittajana tai voitettuna, sama se, kunhan tämä on vaan ohi. Ei, ei...Tänään on voitettava! Sitä odottaa faija ja perhe, ystävät, Suomen lehdistön edustajat, jotka ovat täällä, ja ehkä vielä joku muukin. BERTIL KNUTSSON tulee ilmoittamaan vielä 15 minuuttia. Kaikki ihmiset eivät vielä ole sisällä. Kovaa... kovaa....Faija hieroo hanskoista rystyskohdasta pehmustetta pois, jotta nyrkki olisi kovempi osuessaan. Sama käsittely tapahtuu ilmeisesti vastustajan pukuhuoneessa. Mitä jos minut tyrmätään? Se on uran loppu se. Katsomossa 15000 ihmistä ja lehdistö. Ei, se olisi liian kovaa...Tänään on taisteltava. Nyrkkeiltävä. Liikuttava. Vastustajallani on huonot jalat. Aikaa 1o minuuttia...Ei saakeli, onks tää nyt ihmisen hommaa, odottaa, että pääsee kehään mahdollisesti toisen lyötäväksi ja tyrmättäväksi. Kaikkeen sitä tulee ryhdyttyä...Tänään on voitettava....Tänään on voitettava... . Aikaa 5 minuuttia...BÖRJE HANSSON tulee kertomaan, että INGO ja BERTIL ovat kehässä pitämässä puhetta ja toivottamassa ihmiset tervetulleiksi. "Laitetaan hanskat käteen" sanoo faija. Istun penkillä faijan sitoessa hanskat käsiini. Nyt se on sitten menoa. "Onko hyvä", kysyy faija saatuaan hanskat käsiini. Lyön muutaman kerran seinään. "Okei, hyvältä tuntuu". "Nyt, Harri, lähdetään, nyrkkeile, liiku. Katso ensimmäinen erä, mitä kaveri on syönyt. Sinulla  ei ole mitään hätää. Sinä osaat nyrkkeillä. Sinä olet kunnossa. Lähdetään ja toimitetaan se kaveri eläkkeelle". 
 
   Näillä sanoilla lähdimme kohti kehää läpi 15000 ihmisen väkijoukon minun imiessä sähköä ja tunnelmaa itseeni varjonyrkkeilen kevyesti käytävillä ihmisjoukon keskellä. Ajatukset olivat keskittyneet vain yhteen ainoaan: voitan tänään. Nousen suoraan kehään, hailautan kättäni joka suuntaan tervehtien yleisöä. Vastustajani nousee kehään musta silkkiviitta päällään. Minulla itselläni on punainen. Kuuluttaja esittelee meidät. Kehätuomari komentaa kehän keskelle, kättelemme, palaamme omiin nurkkiimme ja gongi soi. Ensimmäinen erä. Aloitan terävällä vasemmalla suoralla, joka tavoittaa heti vastustajani kasvot. Kaksi, kolme, neljä.....Vasen suorani pommittaa hänen päätänsä. PIERRE THOMIAS keinahtelee kevyesti puolelta toiselle ja pyrkii lyömään vasenta koukkua ja oikeata suoraa vastalääkkeeksi vasemmalle suoralleni, ne kyllä torjun helposti         
    käsineisiin, mutta voimaa ja terävyyttä niissä tuntuu olevan. Ensimmäinen erä päättyy minun voittaessa sen selvästi. Faija ryntää kuin tuulispää ylös kehänurkkaukseen ja on kuin aurinko: "Loistavaa Harri, loistavaa. Tämä on nyrkkeilyä. Jatka samalla tavalla, mutta varo Thomiasin vasenta, sillä se tuntuu olevan hänen paras aseensa". Kurlaan suutani vedellä. Gongi soi. Toinen erä. Aloitan samalla tavalla. Vasen, vasen, vasen, oikea, ei osu.... Vasen, vasen....vastustajani osuu kasvoihini. Ei hätää. Kestin sen. Ei sattunut. Vastustajani yrittää nyt rajusti saada yliotteen lyöden molemmin käsin koukkuja, mutta vastaan suorillani ja pystyn pitämään erän tasaisena. Erä päättyy. "Loistavaa. Kaikki menee hyvin, koeta käyttää enemmän oikeata" sanoo faija . Kolmas erä. Vasen, vasen, oikea...ohi...Vastustajani on melkoisen tarkka kaveri. Vaihdamme lyöntejä. Hän lyö koukkujaan ja vastaan suorillani. Vasen, vasen, oikea...ohi ja silloin se tapahtuu. Vastustajani tavoittaa maksani. Vihlaiseva kipu viiltää lävitseni. En saa näyttää, että lyönti osui, mutta en voi mitään. Tuntuu kuin en saisi henkeä. Kädet putoavat alas...liiku, liiku, huutaa aivoni minulle ja tämä pelasti minut, sillä liikkuessani taaksepäin ympäri kehää kädet alhaalla ei PIERRE THOMIAS saanut minua kiinni ja onnekseni gongikin soi kolmannen erän lopuksi. 

 
   "Ei mitään hätää. Vedä syvään ilmaa keuhkoisisi ja haista tätä". Faija työntää hajusuolapullon nenäni alle. "Nyt alkaa viimeinen erä. Nyrkkeile, liiku. Näihän, että se on hidas jaloistaan. Juoksuta nyt sitä ympäri kehää ja koeta vasemman jälkeen lyödä perään oikealla. Nyrkkeile, nyrkkeile, liiku", huutaa faija vielä perään. Neljäs ja viimeinen erä. Teen niin kuin käskettiin. Tanssin ympäri kehää PIERRE THOMIAS perässäni lyöden vasenta suoraani toistuvasti vastustajani tavoittamatta minua nyt kertaakaan, sillä en jää hetkeksikään paikalle ja anna hänelle uutta mahdollisuutta vahingoittaa minua.... Vasen, oikea ja lyönnit tavoittavat yllättäen THOMIAKSEN poskipään. Hän horjahtaa. Liikun edelleenkin. Vasen, oikea ja THOMIAS hoippuu sekapäisenä kehässä, mutta pysyy pystyssä. Gongi soi. Olen voittanut. Selvisin jatkoon... Olen pelissä mukana....












perjantai 27. kesäkuuta 2025

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Jee...perjantai ja aurinkoinen aamu. Käyty varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja ei ei, en nuortunut taas yhtään. On se vaan kivuliasta? Vaikka kuinka yrittää, niin ei. Tänään voisin yrittää sitä miten Rock and Roll auttaa sillä Storyvillen terassilla olisi tänään koulu ja kuorokaverini SUNTSI JÄRVINEN The FIRST yhtyeensä kanssa ja terassilla paljon kavereita. Yksi juttu mikä melkein aina on siellä Storyvillen terasilla, että vettä sataa? Tässä yksi kuva taisi olla viime kesänä. No ollaan toiveikkaita....Elämä on arvoituksellista....

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

   Sain odottaa hyvin pitkään unta viimeisenä muistikuvana kauhunäky minun valuessa kanveesille mustan vastustajani tainnuttamana. Mutta aamulla 11.11.1966 kello 7.00 aamuherätyksen tullessa pomppasin ylös tietäen sillä sekunnilla, että tänään on se päivä, jolloin taas punnitaan, minne olen menossa. Varjonyrkkeilin heti koettaen, olenko herkässä ja nopeassa kunnossa. Yleensä nyrkkeilijä tuntee ottelupäivän aamuna, ettei lyönnit oikein lähde. Niin tuntui tietysti nyt minustakin. En juonnut vielä aamukahvia enkä syönyt mitään, sillä painoni olisi tunnin päästä alkavassa punnituksessa oltava 62,0 kg. Auto haki meidät hotellista     
 ammattilaisurani ensimmäistä vaihetta, punnitusta varten. Punnituksessa näkisin myös vastustajani, muut nyrkkeilijät ja INGEMAR JOHANSSONIN! Ravintola Ambassadörin edessä parveili jo kymmeniä ihmisiä. Ovella oli iso taulu, joka kertoi ammattinyrkkeilijöiden punnituksen tapahtuvan täällä sisäänpääsymaksu 15 kruunua. Voi hurja, punnitustilaisuuskin oli myyty! Sisällä Ambassadörin juhlasalissa oli vaaka jo asetettu valmiiksi esiintymiskorokkeelle. Paikalla oli paljon nyrkkeilyväkeä, jotka kaikki tuntuivat muistavan isäni ja halailivat ja kättelivät häntä. Isäni tietysti esitteli minut sanoen: "Minun poikani". Ja näin, kuinka hieno ja suuri hetki se oli isälleni, ja toivoin voivani olla sen arvoinen. Sitten vihdoinkin tapasin INGON ja hän oli ensi hetkestä lähtien lämmin, hymyilevä ja iloinen nyrkkeilykaveri. Hän vastaili suomalaisten lehtimiesten kysymyksiin minua koskevista suunnitelmista pyöreästi, varmastikin epäröiden, koska INGO ei ollut nähnyt minun koskaan nyrkkeilevän, ainoastaan kuullut jotain juttuja, joten varmasti hänkin oli utelias näkemään. mitä illalla tapahtuu? Painoni oli 61,5 kg. Odotin vastustajani tuloa verhon takaa. Sieltä tuli jäntevä, leveäharteinen ja musta PIERRE THOMIAS. Katsoin hänen selkäänsä, joka oli hyvin voimakas. Lyö varmasti kovaa, ajattelin, mutta jalat olivat hyvin hoikat, mikä saikin faijan sanomaan: "Sillä on heikot jalat". Tämä tarkoitti, ettei vastustajani olisi varmastikaan mikään loistava liikkuja kehässä, mikä antaisi minulle sen edun, että voisin ainakin "tanssia" karkuun. Tämän tilaisuuden jälkeen hotellissa oli lääkärintarkastus. Nyrkkeilijöiden kunto tarkastetaan aina ennen ottelua ja näin koetetaan estää ennakolta, ettei turhia vahinkoja pääsisi sattumaan. Tämän jälkeen alkoikin pitkä, hiostava ja lohduton päivä, jolloin odotin illan koittavan ja sen hetken tulevan, joka ratkaisisi tulevaisuuteni nyrkkeilijänä. Jälleen ristin käteni monta kertaa pyytäen voimaa ja rohkeutta voittoon. Iltapäivällä kello kahden aikaan kävin syömässä, mutta minulla ei ollut poikkeuksellista kyllä lainkaan nälkä. Kävelin tunnin ruokailun jälkeen ja käveltyäni koetin nukkua hiukan. Välillä olin vähän aikaa jonkinlaiseen horrokseen vaipuneena ja välillä pomppasin ylös koettaen irtoaako lyönnit. Mitä kello on? Neljä. Voi helvetti, vielä kolme tuntia. Sänkyyn. Ylös. Mitä kello on? Viisi. No, voi... Vielä kaksi tuntia. Piinaa... piinaa... Kohta on edessä kova paikka. Koeta klaarata, olethan aina isotellut, kuinka hyvä olet....Olethan halunnut ammattilaiseksi... Siinä on, koeta klaarata nyt....


Tähän tapaan ruoskin itseäni henkisesti valmistautuessani yksin hotellihuoneessa tärkeimpään otteluuni, jossa ei ollut panoksena mitään suurta urheilusuoritusta,  mestaruutta tai mitalia, vaan panoksena oli nyrkkeilyurani ammattinyrkkeilijänä?


torstai 26. kesäkuuta 2025

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Haa....torstai on toiveita täynnä? Niin sanotaan. Kyllä näitä toiveita olisi ajatellen nyt tätä maailman menoa ja sotia ym. ym. Joka tapauksessa kesä on vihdoinkin alkamassa, niin ainakin uskon. Heinäkuu tulee olemaan aurinkoinen ja lämmin. Tämä on vain mun ennustukseni? Tänä aamuna kävin voisiko jo sanoa luonnollisesti varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla. Ei en vieläkään nuortunut. Ei mahda mitään. Vielä heinäkuu Toppelundin Areenalla ennen kuin Tuulimäen Boxing sali aukeaa. Hyvää torstaipäivää teille molemmille blogini seuraajalle. Elämä on arvaamatonta, mutta myös ainakin välillä ihanaa....

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 


Automme pysähtyy Tukholmalaisen loistohotellin Strandin eteen.  Mies hotellin hienossa vihreässä virkapuvussa ryntää avaamaan automme ovia ja auttamaan matkalaukkujen kantamisessa. Astumme sisään mahtavaan aulaan paksun upottavan kokolattiamaton tuntuessa pehmeänä jalkojen alla. Astuminen tulevana "ammattinyrkkeilytähtenä" loistohotellin ilmapiiriin sai mieleni leijumaan jossakin korkealla. Olen kyllä aikamoinen nautiskelija, sillä minulle tuottaa valtavan hienoja tunne elämyksiä matkustaminen uusiin maihin, uusien ihmisten tapaaminen, syöminen hienoissa ravintoloissa sekä eri maiden ja kaupunkien nähtävyydet. Olen monen monta kertaa tuntenut itseni onnenpojaksi, sillä minulla ei olisi ollut koskaan varaa näihin asioihin ilman nyrkkeilyä. Veimme tavarat huoneeseemme ja sitten lähdimme faijan kanssa tapaamaan työnantajaamme BERTIL KNUTSSONIA hänen sviittiinsä, jossa hänellä oli toimisto kilpailujen ja niitä edeltävien päivien ajan. Jännitin hieman matkalla työnantajan toimistoon, niin kuin ilmeisesti jokainen jännittää, kun menee uuteen työpaikkaan ja tapaa johtajan ensi kerran. Olisikohan INGEMAR JOHANSSONKIN siellä? Tapaaminen entisen raskaan sarjan maailmanmestarin kanssa olisi todella mahtava homma.

Mutta näky, mikä kohtasi minua astuttuani sisään huoneistoon, poikkesi varmasti normaalista työpaikasta. Ensinnäkin huoneisto oli täynnä ihmisiä, kaiken maalaisia. Valtava puheensorina täytti huoneen. BERTIL KNUTSSON istui mahtavan pöydän takana, jossa neljä puhelinta soivat lakkaamatta. Aina välillä KNUTSSON puhui lehti-ihmisille, joilla oli lehtiöt kädessään. Raivasimme tiemme KNUTSSONIN luokse ja hän tunsi välittömäsi isäni. Hän tervehti meitä nopeasti ja kertoi auton hakevan meidät huomenna aamulla punnitustilaisuuteen, joka olisi Kungsgatanilla ravintola Ambassadörin juhlasalissa kello 8.00. Hän pahoitteli, että on vähän kiire, mutta tapaisimme kyllä myöhemmin. 

Poistuttuamme tästä hälinästä ajattelin ihmeissäni tätä sirkusta. Minkälainen mies BERTIL KNUTSSON oikein oli? Hänestä kun oli jo etukäteen kerrottu minulle todella kovia juttuja, piinkova, kylmä liikemies ja joku jopa epäili hänen olevan gangsteri. Mietin äskeistä tapaamista. BERTIL KNUTSSONILLA ei hymynhäivää irronnut hänen puhuessaan nopeasti ja käskevästi puhelimeen kireätä ja kiihkeätä tunnelmaa ympärilleen luoden. Saapahan nähdä, pelasin taas todella rohkeata uhkapeliä menestyksestäni, sillä minulla ei ollut minkäänlaista sopimusta jatko-otteluista vaan sopimus koski vain tätä ottelua. Jos epäonnistuisin, tuskinpa lisää otteluja siunautuisi. Suomen lehdet saisivat kyllä aiheen arvostella ratkaisuani. Huomenna tänne tulisi Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Viikkosanomat ja Seuralehti, joten ottelun tärkeys vain kasvoi sisälläni. Tähän päivään jäi piinaava, nakertava jännitys, alitajuinen pelko epäonnistumisesta. Huomisen odottaminen, ajan tiimalasin hiljainen valuminen....


keskiviikko 25. kesäkuuta 2025

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Moi...tänään on, niin mikäs se onkaan, täytyy katsoa kalenterista, keskiviikko päivä. Ulkona on taas harmaa ja sateinen päivä. Olen käynnyt kyllä varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla tämän kesäkuun 15.sta harjoituksen, mutta valitettavasti en tunne itseäni yhtään nuoremmaksi. Taidan tehdä ihan turhaan tätä, mutta kun oon nyt sen päättänyt ja olen itselleni myynnyt ajatuksen että tienaan 15 minuuttia joka treenillä lisää elinaikaa? Täytyyhän se jollakin ajatuksella motivoida. Se mikä todella motivoi on kun katson viereistä kuvaa ja muistan kevättä 2024 meidän Andalusian kierrosta ja tässä muutamaa päivää Malagassa jolloin oli todella kuuma päivä ja oltiin kävelemässä rantoja ja yhdellä rannalla aurinkoakin ottamassa. Sitten paluumatkalla osui aivan super ihana rantaravintola kohdalle ja koska oli jo nälkä pysähdyimme siihen. Tilasin ensimmäisen kerran eämässäni miekkakalaa ja vau, vau mikä annos. Hauskaa oli, että myös naapuripöydistä tultiin katsomaan sitä ja kysymään mikä annos se on? Oli hyvää, en varmaan unohda sitä ikinä. Joo näin sitä voi ajatuksissa vähän lohduttautua tälläisenä harmaana päivänä, laittaa samalla espanjalaisen vinyylilevyn soimaan, jonka joskus kauan kauan sitten ostin Puerto de la Cruzista, mutta muistan, että siellä jossakin paikassa sain ihan super hyvän pippuripihvin...hah hah, ei ihme että joskus, siitäkin on kauan, ajauduin ravintola alalle ja perustin ruokapaikkoja ja jossa oli, uskallan muistella hyvä ruoka ja iloinen palvelu asiakkaille. Toivottavasti muistan oikein. No tänään mennään syömään päivällä ihanan Muruni kanssa Tapiolaan yhteen meidän mielipaikkaamme. En nyt kuitenkaan kerro sitä tässä. Hyvää päivänjatkoa. Elämä on arvaamatonta....

Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

   Harjoittelin kovasti, kädet taas pahasti rikkinäisinä, illat hautoen käsiäni ämpärissä ja ajatukset tulevissa. Tule nyt tieto! Ja sitten vihdoin tuli sähke. Ottelu Johanneshovissa Tukholmassa 11.11.1966 vastustajana ruotsalainen myös ammattilaisuransa aloittava "vanha tuttuni" ROLF RISBERG. Myös UPIN tietotoimiston kautta tuli vahvistus asialle ja silloin häly alkoi! Ilta-Sanomat julkaisi etusivun uutisen "PIITULAINEN INGON LEIPIIN" ja muut lehdet jatkoivat kertoen minun riisuvan paitani. Aikakausilehdet tekivät juttuja ammattilaiseksi siirtymisestä. Juttuja ja tarinoita tuntui nyt riittävän vähän joka päivälle.



Ottelupäivä lähenee lähenemistään. Seuraava viesti Ruotsista viikkoa ennen kilpailua kertoo vastustajani vaihtuneen ranskalaiseen mustaan PIERRE THOMIASIIN RISBERGIN kieltäydyttyä viime tingassa ammattilaisurasta. PIERRE THOMIASILLA oli yksi ammattilaisottelu ennestään ja hän oli 23-vuotias. Se että vastustajani vaihtui näin yht`äkkiä minulle tuntemattomaan kaveriin tietysti hiukan nosti jännitystä mielessäni.


Lentolippujen Ruotsiin ilmoitettiin Finnairissa olevan noudettavissa. Lähtöpäivänä 10.11.1966 aamuna PIITULAISEN perheessä vallitsi kotona Lauttasaaressa kuumeinen lähtövalmistelujen touhu. Myös äitini lähti mukaan Tukholmaan, sillä halusin hänen ehdottomasti olevan katsomassa poikansa ensimmäistä askelta kohti rikkauksia ja kunniaa. Lento Tukholmaan oli tavanomaisen nautittava. Olen aina nauttinut lentomatkoista ja kupillisesta kahvia pilvien yläpuolella kirkkaassa auringonpaisteessa. Saavuimme Tukholmaan Arlandan lentokentälle johonkin aikaan aamupäivällä. Vastassa oli joku BERTIL KNUTSSONIN palveluksessa oleva kaveri, joka toivotti koko perheen tervetulleeksi Tukholmaan. Matkalla Arlandasta Tukholmaan tämä kaveri kertoi Johanneshovin jäähallin olevan jo nyt loppuunmyyty 15000 ihmiselle! Siinä on jo fiilinkiä nyrkkeillä ensimmäinen ammattilaisottelunsa tällaisen yleisön edessä. Eikä haitannut yhtään, vaikkei yleisömäärä ollut tulossa sinne minun takiani vaan ruotsalaisen kohunyrkkeilijän BOSSE HÖGBERGIN takia, joka ottelisi Euroopan mestaruudesta Italian SANDRO MAZZINGHIA vastaan 15 erää.....






tiistai 24. kesäkuuta 2025

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää tiistai iltaa. Aamulla olin luonollisesti varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja päivä alkoi harmaana ja sateisena. Ja niin se on jatkunut koko päivän. Onneksi tänään on tulossa jotain aurinkoista? Ainakin kokemuksestani ja vierailuissani Tukholmassa ALLSÅNG PÅ SKANSEN  kesäisessä showssa on aina aurinkoista. Nyt tänä kesänä seuraan niitä TV:stä enkä vieraile paikan päällä sillä olimmehan tässä kolmisen viikkoa sitten MAMMA MIA showssa Tukholmassa ja viettämässä samalla synttäreitäni. Tukholma oli tietysti aurinkoinen kaikkina pävinä. Jäädään odottamaan näitä 25-30 asteisia hellepäiviä tänne Haukilahden rannalle kuin Suomeenkin yleisesti. Sitä varmaan saadaan heinäkuussa? Yksi mistä olen tyytyväinen olen päässyt rutiiniin harjoitteluni suhteen varjonyrkkeily leirilläni tuossa Toppelundin Areenalla. Ja jottei tulisi mitään väärinkäsityksiä ne on aika kevyitä ja sopivia näin 78. vuotiaalle, mutta se lähes pävittäinen säänöllisyys tyydyttää mieltäni. Huomenna jatketään. Tänä iltana TV kanavalla ALLSÄNG PÄ SKANSSEN. 
Tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

 
 Viikko ottelun jälkeen loppui armeija ja alkoi kesäloma. Samalla aloitin taas normaalin kesäharjoitteluni Lauttasaaren kansanpuistossa kiviä työnnellen, hiekkasäkkiä lyöden, narulla hyppien, sparraten ja varjonyrkkeillen. Päivät rannalla aurinkoa ottaen ja illat treenaten sujui kesä taas mukavasti.  Aloin hiljalleen valmistautua ajatuksissani tulevaan kauteen ja ensimmäiseen syksyn otteluuni, joka tapahtuisi Tukholmassa 23. päivänä syyskuuta 1966. Kohtaisin tukholmalaisen HANS MATSSONIN, josta en tiennyt mitään, mutta ei se kyllä huolestuttanutkaan. Kilpailut olivat Eriksdalshallenin kehässä, jossa kukistin HANS MATSSONIN helposti toisessa erässä kehätuomarin keskeyttäessä ottelun. En tiennyt silloin, että tämä olisi jäävä viimeiseksi amatööri matsikseni amatöörikehässä. 

Tukholmasta kotiin palattuani harjoitukset jatkuivat ja noin viikko Tukholman matkan jälkeen tuli Göteborgista isälleni kirje, jossa BERTIL KNUTSSON niminen kaveri kertoi järjestävänsä INGEMAR JOHANSSONIN kanssa ammattilaisiltoja Ruotsissa ja kysyi, olisiko Harri kiinnostunut aloittamaan ammattilaisnyrkkeilijänä. Nyt se oli tapahtunut, mitä olin salaa odottanutkin! Mahdollisuus aloittaa ammattilaisena - rahaa - kunniaa - ja kovia otteluja. Nämä tuntuivat silloin luonnollisestikin tärkeimmiltä asioilta. Olin innoissani, joskin faija vaikutti vähän miettiväiseltä ja kehotti ottamaan rauhallisesti. Katsotaan nyt mitä sieltä tarjotaan, kun ilmoitan, että olemme kiinnostuneita, hän sanoi minun jo liitäessä ajatuksissani tulevissa ammattilaisotteluissa! Kerroin innoissani ystävilleni: "Hei, ajatelkaa, sain ammattilaistarjouksen Ruotsista". Meni kaksi tai kolme viikkoa eikä Ruotsista kuulunut mitään. Olin pettynyt. Olivatkohan ne unohtaneet minut kokonaan vai eivätkö haluakaan minua? Minua pyydettiin Länsi-Berliiniinkin nyrkkeilemään. Täällä olisi Mestarit - Lehdistö ottelu, jossa olisi ottelu ARTO NILSSONIA vastaan. En tiennyt, mitä oikein tekisin, nyrkkeilläkö amatöörinä vai ei....




sunnuntai 22. kesäkuuta 2025

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

Hyvää huomenta ja viikonalkua. On maanantai ja HEI ME KAHVITELAAN cafe Torpanrannan terassilla? Ainakin näyttää siltä nyt ikkunasta ulos katsoen. Ketä tänään taas sinne tulee, niin siitä ei ole mitään tietoa. Sen näkee sitten. Kesäkuu on kääntynyt myös kohti loppuaan ja minulla jatkuu varjonyrkkeily leirini vielä koko viikon ja tavoitteeni 78 kiloa mielessä? On se hurjaa sellainen 30 vuoden illusio ja tavoite? Ei mikään sinänsä ihmeellinen, vain minulle sellainen "peikko" mikä on jäännyt saavuttamatta, mutta nyt on lähellä...kilon päässä....Heinäkuu tulee olemaan mielenkiintoinen, tuleeko kunnon rantakelejä ja rantapäiviä Mellstenin Paratiisirannassa vai olenko jättänyt senkin jo muistoihin eikä ne rantapäivät enään niin kovasti lumoa niinkuin ennen. On joitakin kivoja tapahtumia tiedossa, mutta siitä sitten enemmän, kun ne ovat ajankohtaisia. Hyvää tätä päivää ja kaikke hyvää kaikille mahdollisuuksien mukaan. Elämä on arvoituksellista ja arvaamatonta.

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta 

 Oli hyvä tulla takaisin stadiin onnistuneen Viron reissun jälkeen. Kausi läheni loppuaan ja edessä oli enää yksi ottelu ennen kesää ja kilpailutaukoa. Se olisi 5.6.1966 Helsingissä suurkisoissa järjestettävässä Helsinki - Lontoo ottelussa. Ja tämän jälkeen armeijaa oli jäljellä kymmenen päivää, joten todella riemuisa kesäloman odotuksen tunne täytti mieleni. Ennen suurkisoja meillä oli vielä fantastinen leiri JOMI LIMMOSEN johdolla Pajulahden urheiluopistolla missä valmistauduimme kohtaamaan Lontoon joukkueen. Tällä leirillä oli JOMI kylläkin lopettaa urani alkutekijöihin säikäyttäessään minut perusteellisesti. Yöllä ajaessani avoautossa lämpimän tuulen hulmutessa hiuksissani, tähtien tukkiessa taivaalla muuten pimeässä yössä tunsin jälleen, kuinka elämä voi olla ihmeellinen, kuin leijuva uni! Haaveisiini vaipuneena ajan PURTSIN auton (jonka hän oli lainannut minulle) urheiluopiston pimeälle parkkipaikalle, kävelen kohti urheiluopiston ovea, kun yht´äkkiä kuuluu vierestäni: "Kello on kaksi". Putoan leijailustani kuin alas ammuttu varis, sydämeni pompahtaa. Varjosta astuu JOMI tuiman näköisenä ja sanoo: "Mene nukkumaan"! Eikä edes runosuoni puhjennut JOMILTA, mikä niin helposti yleensä häneltä onnistuu.... Seuraavan päivän aamuna aamuateriat syötyämme kertoo JOMI että normaali aamuharjoitus jätettäisiin väliin ja pelaisimme jalkapalloa, jossa esiintyisivät joukkueet HYVÄT ja PAHAT. Pahojen loistavaan joukkueeseen kuuluivat mm. OSKU KANERVA, ARTO NILSSON, PURTSI PURHONEN ja yllättäen myös allekirjoittanut sekä vielä pari muutakin "kilttiä pahaa". Ottelun voitti Pahojen joukkue ja iltapäivällä harjoittelu sujuikin jo normaaliin tapaan minua hiukan väsyttäen. Leirin jälkeen alkoi sitten keskittyminen otteluun, jossa kohtaisin 26-vuotiaan Englannin mestarin, lehdistön povaillessa minulle tiukkaa ottelua, mutta todeten kylläkin minun pitävän niin paljon voitonjulistamisseremoniasta, etten hevillä luovuttaisi sitä toiselle. Vietin näitä aurinkoisia ottelua edeltäviä päiviä Helsingin uimastadionilla kuljeskellen sinivalkoinen nyrkkeilyviitta päälläni, jakaen kuviani pikkupojille ja vähän isommille tytöille, toivottaen tervetulleeksi Messuhalliin katsomaan, kuinka Englannin mestari häviää. Mieleni oli tosi riemukas, kun tietoisuus viikon päästä päättyvästä armeijasta ja tulevasta vapaasta kesästä täytti ajatukseni ja tunsin itseni erittäin hyväkuntoiseksi.....

5.6.1966 olemme jälleen Messuhallin kehässä kaikkine niine edeltävine seremonioineen, joita kehään tuloni vaatii. Vastapäisessä nurkassa on Englannin mestari JOHN F. HEAD, vankka ja leveäharteinen kaveri. Olimme sopineet avustajana olevan isäni kanssa rauhallisesta ja tarkasta alusta. Tutkitaan ensin vähän kaverin "aseita". JOHN F. HEAD oli hyvä ja terävä nyrkkeilijä, mutta kuitenkin vähäsen hitaampi minua ja se riitti. Ottelu oli kahden erän jälkeen suunnilleen tasan. Olin taktisista syistä otellut tarkasti, liikkuen ja lyöden vasempia suoriani vastaan HEADIN hyökätessä, niinpä kolmanteen erään mennessäni isäni antoi määräyksen muuttaa nyrkkeilyni hyökkääväksi ja ryhtyä pommittamaan vastustajaani myös oikealla, jota olinkin kyllä jo hiukan pidellyt. Ja tässä olikin hyvä esimerkki kuinka nyrkkeilyssä taktinen muutos äkkiä saattaa sekoittaa vastustajan konseptit. JOHN F. HEAD ei oikein päässyt kolmannessa erässä juoneen mukaan minun yllättäen alkaessa hyökätä ja kolhia hänen päätään oikealla suorallani. Näin sain selvän voiton Englannin mestarista, näin kauden lopuksi.

Kausi oli taas loppujen lopuksi ollut hieno syksyn räpellyksestä huolimatta. Voitimme Lontoon joukkueen 6-4 muiden suomalaisvoittajien ollessa tietysti jälleen BÖRJE KARVONEN, KARI MERONEN, OSKU KANERVA, JOUKO LINDBERG ja kehään palannut PURTSI PURHONEN.



perjantai 20. kesäkuuta 2025

VARJONYRKKEILYÄ Harrin Kehäkulmasta

 

Hyvää Juhannuspäivän aamua. Olen käynnyt jälleen varjonyrkkeilemässä Toppelundin Areenalla ja ajattelin esitellä sen nyt tänä aamuna. Sillä joku saattaa ajatella, että se on todellakin joku hieno areena, mutta ei se on tälläinen nurtsialue tosin se on hieno, jopa niin hieno, että JYRKI69 on nimittänyt sen VIHREÄKSI TEMPPELIKSI. Pidin siellä joitakin vuosia olisiko ihan vuosikymmeniä sitten kesäleiriä yleensä kesä-heinäkuun ajan ja niillä leireillä kävi vaika ketä. Nyt olen maaliskuun alusta saakka käynnyt suhteellisen säänöllisesti harjoittelemassa suunittelemani harjoitusohjelman mukaisesti, kun mursin käteni siellä tammikuisessa Kanarian matkallani eikä sillä ole voinut ajatellakaan lyödä säkkiä ja palloja eikä se mennyt edes nyrkkiin kuukauden kipsissä olon jälkeen. Nyt kuitenkin menee jo lähes nyrkkiin niinkuin kuvasta näkyy ja vielä heinäkuun harjoittelen täällä Toppelundin Areenalla ja sitten elokuun eka I COME BACK TUULIMÄKI BOXING....näin unelmoin,,,,Nyt kuitenkin on vielä kesää ja muutamia hauskoja tapahtumia edessä joten hyvää Juhannuspäivää ja tulevia kesäpäiviä ja auringonpaistetta itsekunkin elämään, niin ainakin minä toivotan. Olisi kiva jos sitä toivoisivat nuo tärkeimmätkin ja suuremmat tahot???

Vähän tarinaa Harrin Kehäkulmasta no49

 Ottelut amatööririntamalla jatkuivat. Edessä oli maaottelu Tallinnassa Viroa vastaan 9.5.1966 ja kaksi päivää myöhemmin eli 11.5. Kohtlajärvellä Viron B-joukkuetta vastaan. Ja näin tuli jälleen mukava loma armeijasta. Matkalle lähtö oli kyllä mennä pahasti pieleen, sillä kolme päivää ennen lähtöä minulle pamahti yli 40 asteen kuume. Pääsin armeijasta kotiin sitä hoitamaan ja kotoa soitin Ringside Clubin silloiselle puheenjohtajalle tohtori HEIKKI MIETTISELLE. Kerroin huoleni ja sanoin ehdottomasti haluavani lähteä Tallinnaan maaotteluun, joten kuume olisi jotenkin saatava alas. Ja sehän ei ollut kikka eikä mikään lääkärimiehelle. Pari päivää kaksi kertaa päivässä penisilliiniä pyllyyn ja sopimus, että tästä ei puhuta mitään "liiton äijille", mutta nyt kun tästä on jo niin kauan, niin ei ne "liiton äijät" varmastikaan huonoa tykkää. Mutta matkalle lähtiessä olo oli kyllä kuin osuuskaupan hevosella, joka oli matkalla teuraalle. Voimat olivat täysin poissa ja kun kiipesin rappusia muutaman kerroksen lähtöpäivää edeltäneenä iltana Suomen nyrkkeilyliittoon, hengästyin pahasti ja piti huilata vähän aikaa oven takana jotta hengitys tasaantuisi. Ja sitten sisälle hyräillen iloisesti päivän iskelmää..."Mä kuulun päivään jokaiseen"....

Ja taas oli koko maajoukkueemme koossa avustajineen, matkanjohtajineen ja muine häärämiehineen. Oli aina mukavaa, kun tapasi kaverit ennen matkalle lähtöä pienen matkajännityksen väreillessä ilmassa. Lehdistön ennakkoarvioinneissa uskottiin jälleen minun tuovan varmasti pisteen Suomelle. Itse olin kyllä hyvin epävarma kovan kuumeen ja lääkityksen jäljiltä, mutta yritettävähän on. Tallinnan saavuttuamme menimme joukkueemme kanssa paikalliselle harjoitussalille verryttelemään matkapölyt pois. Kolmen minuutin varjonyrkkeilyn jälkeen olin läpimärkä hiestä ja väsynyt. Aloin huolestua jo todella seuraavan päivän ottelusta, kun kunto tuntui niin huonolta, mutta toivoin yön levon palauttavan voimani. Maaottelussa on aina sykähdyttävä elämys joukkueiden esittely kansallislauluineen ja niin oli tälläkin kerralla. Nautin valtavasti siitä tunnelmasta, kun meidän sinivalkoinen joukueemme seisoo kehän toisella reunalla vastapäätä vastustajiaan rivissä, itse kullakin katse etsii jotain kiintopistettä, joku yrittää välttää vastustajan katsetta, joku tähyilee sivulle, joku jonnekin muualle. Odotetaan oman nimen mainitsemista, vastustajan esittelyä ja kättelyä.....

Minulla on tapana katsoa tiukasti vastapäätäni olevaa vastustajaani hymyilemättä, mutta kun tuli vuoroni astua kättelemään vastustajaani, tein sen aina lämpimästi hymyillen, tarttuen hänen ojennettuun käteensä molemmin käsin, iskien silmää ja toivottaen "GOOD LUCK".                                    Vastustajani oli VJATESLAV SMIRNOV, jonka voitin hänen omaperäisestä vaappuvasta ja ryntäilevästä tyylistään huolimatta, jopa onneksi puolella vauhdillakin, ja toin Suomelle pisteen. Maaottelun hävisimme kylläkin 6-4 muiden suomalaisvoittajien ollessa tietystikin KARI MERONEN, 57kg, OSKU KANERVA 63,5kg, BÖRJE KARVONEN,54kg.

Otteluiden välipäivinä tutustuimme Tallinnaan ja ostimme meripihkakoruja ja kaviaaria kotiin tuliaisiksi. Tietenkin tällaisena  välipäivänä ajatukset olivat keskittyneet seuraavan päivän otteluun, joka käytiin jonkin matkan päässä Tallinnasta, Kohtlajärvellä. Siellä kohtaisin eestiläisen vasurin AXEL ARRON. Tiesin, että nämä ottelut televisioidaan ja ne on mahdollista nähdä Tallinnan TV;stä myös Suomessa, joten päätin että tänään homma on hoidettava arvokkaasti. JOMI LIMMONEN, erinomainen avustajamme kehän kulmassa Virossa oli jo etukäteen puhunut minulle, etten nyt esiintyisi niin "kapitalistisessa" hengessä kuin Suomessa, vaan tulisin kehään hillitysti ja vaatimattomasti. Hän sai minut oikeaan urheilulliseen lataukseen tällä matkalla ja ansaitsee kyllä suuret kiitokset näistä voitoista Virossa, sekä myös valtavan hienoista päivistä, jotka olimme taas yhdessä reissussa. ARRO oli minun pituiseni vasuri ja kun viimekertainen otteluni vasuria, itäsaksalaista DUNKELIA vastaan oli ollut niin hemmetin kova, päätin heti ottaa kaverilta luulot pois ja keskittyä ottelun alussa "kontraamaan" oikealla vastaan, jotta häneltä haihtuisivat turhat voiton ajatukset. Parikymmentä sekuntia oteltuamme tuli ensimmäinen tilaisuuteni ja oikeani tavoitti ARRON poskipään, tämän polvet notkahtivat ja pelästynyt hämmästys levisi kasvoille. Onnistuttuani tekemään tämän vielä pari kertaa heti ottelun alussa tunsin vastustajani pahimman hyökkäyshalun murtuneen, joten sain jokseenkin rauhallisesti nyrkkeillä selvän pistevoiton eestiläisestä. Homma oli taas hoidettu. Muut suomalaisvoittajat olivat tietysti taas KARI MERONEN, OSKU KANERVA, ja BÖRJE KARVONEN, mutta hävisimme jälleen valitettavasi 6-4 Eestin B-joukkueelle. Näiden ottelujen jälkeen sain kiitosta lehdistöltä erinomaisesta nyrkkeilystä ja todettiin että minusta oli kasvanut ja kehittynyt luotettava edustusnyrkkeilijä. Ilta-Sanomat kertoi otteluselostuksessaan; "Harri Piitulainen oli Tallinnan kehässä hienokseltaan horroksessa koko ottelun ajan, mutta Kohtlajärvellä oli tahti toinen. Puhtaasti ja tarkasti sinkoilevat suorat upposivat AXEL ARROON vaivattomasti, ja vaarallisena pidetty virolainen vasuri joutui armotta avustajan osaan. Kolmannessa erässä uupui ARRO siinä määrin, että tyrmäys olisi ollut mahdollista, muuta Piitulainen tyytyi leikkimään kehässä loppuun asti"!

 
 Mietittiin myös AIKOOKO HARRI PIITULAINEN TODELLAKIN RIISUA PAITANSA? Kuvan välityksellä, joka oli otettu jo valmiiksi sitä varten kun alan ammattilaiseksi...ystäväni PURTSI PURHOSEN ideoimana....nyt se kuva oli lehdessä kysymyksen kera. Huh, huh, siitä minulla ei ollut tässä vaiheessa mitään tietoa, olin vain nähnyt lehdessä että INGEMAR JOHANSSON olisi kiinnostunut....